Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2010.

Al is Weird

Olis mulla vaikka kuinka paljon kirjoitettavaakin, mutta nyt ei jaksa. Väsyttää ja tunteet ovat ihmeen pinnassa: purskahdin itkuun kun kuulin uutisista, että Tampereen ravintolaräjähdys oli tuhopoltto. Ja tietty myös törkeä kolminkertainen kuolemantuottamus.

Mutta naurukin on kyllä herkässä. Tässä taas kaikkien lukijoideni kiusaksi tämän hetken kuumimmat Weird Al Yankovic-rainani:

Don't Download This Song - painavaa asiaa tekijänoikeuksista. Taattua euroviisukamaa - joskin saksalaisilta saattaisi mennä satiiri yli hilseen...

The Saga Begins - suositeltavaa katseltavaa Jar Jar Binks-allergisille: jos haluaa kuulla mitä ykkösosassa tapahtui (mutta ei kestä katsoa), Obi Wan kertoo kaiken näpsäkällä kantrilaulullaan.

engl. patience = kärsivällisyys, patient = potilas...

...minä en osaa. Minä en osaa olla kärsivällinen potilas. Minä en osaa levätä laakereillani, vaikka pitäisi. Minä en osaa olla heikko ja tarvitseva. Mutta nyt on pakko.

Sairastuin ties monettako kertaa samaan vaivaan: häntäluuni päällä olevat kudokset tulehtuivat ja jouduin sairauslomalle 27.10., syntämäpäivänäni. Istumatyötä kun on aika paha tehdä kun ei pysty istumaan. 10-vuotishääpäivä (28.10.) meni päin helvettiä, samaten syysloma, joka oli seuraavalla viikolla. Syyslomaani vietin osin sairaalassa, jossa minut leikattiin. Nyt makaan sängyllä vatsallani ja kirjoitan tätä. Olo on jo hieman parempi: en ole kipu(enkä kipulääke-)tokkurassa ja voin istua jo vaikkapa bussimatkan ajan.

Mutta tämä on ihan kamalaa! Olen heikko kun sokea kissanpoika ja olotila vaihtelee päivästä toiseen, toipuminen tuntuu olevan melkoista aaltoliikettä. Enkä ole edes kunnolla kipeä: sairaalassa petinaapurina oli nuori nainen, jolla on kolme lasta, Crohnin tauti ja enää 1,4 metriä ohutsuolta jäljellä. Hän kesti…

Armoa, perkele!

Jokin aika sitten Hehku osuvasti pohti mahtaako leijonavaakuna olla uusi hakaristi. Itselleni leijonariipusta kantavista henkilöistä on muodostunut negatiivinen assosiaatio, mutta on mahdotonta sanoa mistä kyseinen tunne on tullut. Mediasta ehkä, who knows!

Tämänkertainen kirjoitukseni on tavallaan jatkoa Hehkun pohdinnalle. Nyt on kyse ihanasta luterilaisesta kansankirkostamme, joka piispa Matti Revon suulla otti "kivasti" kantaa homoliittoihin Ajankohtaisen Kakkosen homoillassa. Ja tietenkin Revon pitää olla juuri Tampereen piispa, oman alueeni ylin sielunpaimen.

Nyt seuraa nolo tunnustus: kuulun kirkkoon. Ja nyt ihmiset haluankin kuulla: tuleeko teille assosiaatio tiukkapipoisesta homofobisesta henkilöstä, joka tuomitsee ja heristää sormeaan? Minulle tulee, hävettää ihan s...tanasti.

Kuulun kirkkoon ulkouskonnollisista syistä. Mielikuvani kirkosta on aiemmin perustunut sille käsitykselle, että kirkko auttaa kun mikään muu taho ei enää huoli: jakaa leipää leipäjonossa, piilot…

Päivää, kaunis tyttö!

Tämän blokahduksen alkuperäinen otsikko oli "Ylistys harmaille hapsille", mutta yllättäen se muuttui. Aamusella kävelin myhäillen töihin. Joskus niinkin tosiaan tapahtuu, kun elämässä on kaikkea mukavaa: on edellisenä päivänä käynyt hyvässä konsertissa, kohdannut sukulaissielun odottamattomalta suunnalta, aurinko paistaa, jne. jne. Olen siitä onnekas ihminen, että olen perushyvällä tuulella ja ei tarvita paljon, että hymyilen (jopa maanantaiaamuna töihin mennessä). Vastaani tuli kadulla noin 80-vuotias pappa, joka kohdalleni tullessa nosti hattua ja tervehti: "Päivää, kaunis tyttö!" Mitäs tästä enempää sanomaan: hymy ei ainakaan hyytynyt.

Tulin siihen tulokseen, että onnellinen ihminen on kaunis. Aina. Viljelkää ja vaalikaa siis onnea kaikki kauniit ja komeat lukijani! :)

Mutta nyt sitten harmaisiin hapsiin. Minä harmaannun varhain. Noin kolme vuotta sitten havaitsin ensimmäiset harmaat haivenet (tunkevat suoraan otsahiusten keskelle, eturiviin) päässäni ja panikoin.…

Kiitokset tunnustuksesta!

Kuva
Siinä se nyt on: ensimmäinen blogitunnustukseni, jonka minulle myönsi Hehku. Kiitoksia kovasti, kivalta tuntuu! :) Pitäisi valkata 7 blogia tämän palkinnon jatkosaajiksi ja ne tulevat tässä:

Metta
Omenapuutarha
Kisun kirjablogi
Kikkarahylje
Nörtin pakosuunnitelma
Toninmars
Yrttimaan aikakirja

Joukossa on myös vähän vähemmän päivitettyjä blogeja, joiden kirjoittajille voin vain todeta: pidän teidän kirjoituksistanne ja haluan lukea niitä lisää - PIAN! Kiireen vilkkaa siis kaikki kuhnustelijat blogienne kimppuun. Ja hyvähän minä olen sanomaan, kun vasta palasin muutaman kuukauden kirjoitustauoltani...

Blogipalkinnon saajan siis kuuluu laittaa se eteenpäin seitsemälle blogille ja samalla kertoa seitsemän faktaa itsestään. Omat faktani tulevat tässä:
1. Olen vasenkätinen, mutta en omista yhtään vasenkätisten saksiparia. Ihan Fiskarsin oransseilla vetelen menemään (vasurisakset ovat punaiset) ja eihän se hyvältä tunnu!
2. Olen myös vasenjalkainen ja tämä jalka on minulta kerran murtunut.
3. Luen iltai…

Lisbethin ja Mikaelin metkut

Hei taasen kaikki, olen palannut! Kesä todella vei minusta mehut, mitään en töiden ohessa jaksanut tehdä, enkä oikein ketään nähdä. Mutta ei hätää: kesän jälkeen koittaa aina syksy - lempivuodenaikani! Syksyisin uudistun, aloitan uusia projekteja, jatkan vanhoja uudella tarmolla. Huomisen jälkeen saatan myös näyttää hieman erilaiselta, sillä tiedossa on kampaamoreissu.

Omppu lainasi minulle omat kopionsa Stieg Larssonin Millenium-trilogiasta ja nekin tuli tuossa elokuun ajankuluksi luettua. Arvostelen ja arvioin ne nyt ohessa yhtenä könttänä, sillä yhdessä ne muodostavat melko jouhevan kokonaisuuden. Sanon melko, sillä ihan selkeitä puutteita on.

Ensimmäinen kirja, Miehet jotka vihaavat naisia, on tasapainoinen - joskin ennalta-arvattava, dekkari. Tarina on vauhdikas ja laadukas pohjoismaalainen dekkari, joka sattuu olemaan yksi lempigenreistäni kirjallisuudessa. Ruotsalaiset dekkarit kuvaavat monesti paitsi itse rikoksen ja ratkaisun, myös ympäröivät sosiaalisen, fyysisen ja henkisen y…

Mitä v....a?!? eli tapahtui Pietarissa

Lomailin aika lyhyesti tänä vuonna ja vastaavasti ulkomaanmatkani oli myös asianmukaisen lyhyt: vietimme Siipan kanssa kolme päivää ja yötä lähimmässä miljoonakaupungissa Pietarissa. Siellä oli mm.:

- mielettömän hyvää ruokaa
- ihan tolkuttoman kuuma koko ajan (mutta ilmastoitu hotellihuone)
- paljon turkooseja (eli venäjänsinisiä) rakennuksia, joista varmasti selitän jotain myöhemmin
- krumeluuria toisensa perään

Sitten siellä olivat myös suomalaiset turistit. Minä ja Siippa emme varsinaisesti lähteneet seuramatkalle, vaan valitsimme matkanjärjestäjän valmismatkan lähinnä viisumimuodollisuuksien helpottamiseksi. Niinpä kaikkosimme aika nopeasti muusta seurueesta (joka kulki onnellisena laumana joka paikassa kuvia napsien) ja huomasimme näyttävämme lähinnä saksalaisilta turisteilta. Muusta suomalaisesta seurueesta poikkesimme siinä, että odotimme esimerkiksi rauhassa, että tarjoilija tuo ruokalistan pöytään, emmekä tungeksineet siistissä jonossa baaritiskille. Hississä myös vanhempi saksal…

Hikipinko

Liityin kuukausi takaperin kuntoklubiin, ja sen näkee naamasta. Ei, en ole niin paljon hoikistunut, että kasvoni olisivat liiemmin kaventuneet, mutta kaksi asiaa on muuttunut.

1. Olen iloisempi. Minulla on parempi ryhti ja reippaampi olemus. Olen aina ollut kävelevä pää, kroppani kuljettaa minua vaihtelevalla menestyksellä seuraavaan paikkaan, mutta muuta merkitystä sillä ei ole minulle ollut. Olen käyttänyt huomattavia omaisuuksia pääni kehittämiseen: olen kouluttanut ja sivistänyt itseäni kalliisti ja monipuolisesti ja pääni osaa monia taitoja. Lisäksi pääni puleeraamiseen (hiukset ja naama) menee sille päälle sattuessani euro jos toinenkin.

Nyt on ollut hämmentävän riemastuttavaa huomata, että on minulla kroppakin, joka osaa monenlaisia asioita. Lisäksi sillä on jaksamisen rajat (huomasin tämän kun melkein pyörryin kolmannessa peräkkäisessä jumpassa), ja se saattaisi tarkoittaa, että minäkin jopa saatan olla samanlainen rajallinen ihminen kuin muutkin. Tätä en vielä ihan usko, mutta …

Valkeus tuli - tai aineskin melkein

Olen jo niin tottunut siihen että olohuoneen ikkunastamme ei näy ulos eikä kukaan näe sisälle, että kävi melkein köpelösti. Loikoilin nimittäin eräänä aamuna reikäisessä yöpaidassani sohvalla aamukahvia hörppien, kun ikkunan takaa alkoi kuulua omituista rapinaa: rakennusmies siellä rapisteli parvekeremontin tähden laitettua ikkunan suojamuovia. Ponkaisin kahvi väärässä kurkussa kohti sälekaihtimia ja samalla hetkellä kun suojamuovi irtosi, sain suojattua häveliäisyyteni kaihtimilla.

Illalla uskalsin raottaa kaihtimia, josko sieltä näkyisi se ihana järvinäköala, joka oman kodon ostoonkin aikanaan vaikutti. Eikä mitä: ikkunasta on muovi pois, mutta parvekkeellapa on toinen muovi maiseman edessä. Eli ojasta allikkoon: meiltä ei edelleenkään näe ulos, mutta raksamiehet telineiltään näkevät kyllä meille. :(

Parveke näkyy sentään ja siitä tulee HIANO! Mutta toivon silti ettei sälekaihdinelämää jatku pitkään, muovi sentään päästi valoa sisään kasveille, nyt ovat ressukat todella helisemässä.

KATSO BOTTOM eli "Ja kääntäjälle en ainakaan maksa!"

Lempituorejuustoni (tai oikeammin juustonkorvikkeeni) on tätä nykyä brittiläisen Tofutti-firman Creamy Smooth, makuvaihtoehtona mielellään Garlic & Herbs. Rupesinpa sitten aamusella lukemaan mitä kaikkea tuote mahtaa sisältää, sillä purkin kyljessä on jonkinmoista etäisesti suomen kieltä muistuttavaa sepustusta:

"Ainekset: vesi, kylmä painetaan öljy sekoitus (soijapapu, palmu hedelmien ja oliivi), maltodekstriini, soija-proteiinia, Tofu, ei meijeri maitohappo, orgaaninen sokeri, stabilointiaine (johanneksen papu, guar, Celulose, xanthan ja Karrageeni), valkosipulia, sipulia jauhe, ruohosipuli, persilja, emulgointiaine (kasviöljy mono- ja diglyseridit), suola. Jääkaapissa 3-60C tallentaa saa jäätyä. Parasta ennen: KATSO BOTTOM kasviperäiseen vaihtoehto smoreost (????, toim.huom.)"

Kas näin, ei se suomi ole lainkaan niin vaikeaa, äkkiäkös sitä kivan käännöksen googlettaa. Haluaisin kuitenkin tietää mitä mahtaakaan olla mystinen xanthan? Kuulostaa lähinnä kryptoniitilta. Supe…

Serkun tytölle, rakkaudella

Elämä on ihmeellistä. Vietimme vapun ystävien luona ja poistuessamme yön pimeinä tunteina näimme Siipan kanssa kaksi todella tuhisevaa siiliä. Rakkautta (ja tuhinaa) oli todellakin ilmassa. Samana päivänä (näin kertoi ekstaattinen äitini seuraavana päivänä) oli aikapoikaveljeni päräyttänyt kihloihin tyttöystävänsä kanssa.

Seuraavana päivänä, 2.5., juhlimme me: Siipan kanssa kihlautumisesta tuli tuolloin kuluneeksi 12 vuotta. Siippa vei minut syömään ruokaa, joka oli kihlautumispaikkakuntamme nimistä. Wieninleikettä, karjapaistia...? Ei, vaan hampurilaista, sormuksessa nääs lukee 2.5.1998, Hampuri. :D Vei sentään ihan ruokapaikkaan eikä Heselle.

3.5. äiti soitti taas. Tällä kertaa erilaisella asialla. Serkkuni tytär, joka oli kärsinyt pitkään kroonisesta sairaudesta, nukkui pois TODELLA pitkään taisteltuaan. Ikää neitokaiselle oli IRC-Gallerian mukaan kertynyt 18,55 vuotta.

En muista tyttöä nuorena naisena, joka hän kuollessaan oli, vaan pikkuisena linnunluisena pellavapäänä, joka tykkäsi…

Kissa tykkää koirista

Selkäkipuisen aamuni pelasti aamutelkkarissa haastateltu Koirapakolaiset ry:n puheenjohtaja Elisa Kissa. :)

Oli vaan pakko päästä mainitsemaan se täällä, hymyilytti koko matkan töihin.

Kas näin notkuu selkä...

Juoksinpa eilen aamutuimaan paikallisbussia kiinni. Juoksutyylini on tuohon aikaan päivästä (vasta herättyä) lievästi sanottuna rento: vain jalat tekevät työtä ja ylävartalo keikkuu mukana notkoselkä mukavasti huojahdellen. Ei näin! Puolessavälissä juoksua tunsin selässäni terävää kipua, mutta eihän sitä juoksua voinut lopettaa kun muuten olisin myöhästynyt bussista.

Päivä jatkui kipujen kourissa: yrittäessäni varoa ristiselkääni, koko ranka jäykistyi kipeäksi. Ja kipulääkkeitähän ei tietenkään voi ottaa mukaan...Jouduin lähtemään töistä kesken pois. Kotona tankkasin itseeni kipulääkettä auttavassa määrin ja oikaisin itseni nukkumaan liian pehmeään sänkyyn. Ei näinkään!

Tänä aamuna en meinannut päästä ylös! Lääkkeet tehoavat todella hitaasti ja joku on korvannut selkäni suoralla ja täysin taipumattomalla puulevyllä. Ja minä olen viimein oppinut läksyni: minä tarvitsen kunnon korsetin! Lihaskorsetin, siis. Selkä ja vatsa tarvitsee jumpata vahvemmaksi, ryhti suoremmaksi. Muuten selkäongel…

Taidokas ja kehuttu!

Nyt menee hyvin! Minulla on onneksi paljon kummallisia ja taitavia kavereita, jotka opettavat minulle uusia asioita. Viikonloppuna opin pelaamaan Bang!-korttipeliä ja tekemään Euran muinaispuvun alusmekon. Tunnen olevani taitojeni huipulla ja kovin kukkea muutenkin, sillä...

...Hehku lahjoitti minulle (joulu-pääsiäis-lisää_tähän_lempipyhäsi)kaktuksen ja mustanmerenruusun pikkuisia taimia. Nyt minulla on siis jo varsin vankka kokoelma vanhoja perinteikkäitä huonekasveja. Omistan (edellisten lisäksi): posliinikukan, huonekuusen, kiinanruusun, värinokkosen, nukkatyräkin, enkelinsiiven, viuhkapalmun, kultaköynnöksen, nukkumatin, liuska-aralian, peikonlehden, paavalinkukan sekä muutamia omituisuuksia, joiden nimeä en joko tiedä tai osaa kirjoittaa. Lisäksi ikkunallani kasvaa kasa taimia: tomaattia, paprikaa, maissia, mansikkaa, pikkuinen sitruunanpoikanen ja orvokkia. Palsamia vielä jännään mahtaako alkaa kasvamaan ja basilikaa yritän vuosi toisensa jälkeen ja onnistun aina tappamaan taimet…

Alitsan aamu

Olen kaavoihin kangistuvaa sorttia: tykkään rutiineista ja niiden tuomasta turvallisuuden tunteesta. Kun asiat tekee tietyssä järjestyksessä ja tiettyyn aikaan, ne tulevat tehdyksi ihan automaatiolla. Aamutoimet ovat yksi tämmöinen rutiini, jonka kaavamaisuuteen havahduin tänä aamuna. Minun arkiaamuni menevät miltei poikkeuksetta näin:

***

1. Herätyskello soi, olen hetkessä hereillä ja pirteä, Siippa ei. Siispä herätellään hänetkin.

2. Aamupesun jälkeen seuraa aamupalan valmistusta ja Siipan mahdollista jatkoherättelyä. Aamupalaksi syön kaksi viipaletta leipää, päällä juustoa, kipollisen jukurttia ja kupillisen pikakahvia maidolla. Miltei poikkeuksetta saan alas vain puoli kuppia kahvia, se kun on oikeasti pahaa, en ymmärrä miksi juon sitä. Rutiini mikä rutiini. Aamupala nautitaan aamutelkkarin ääressä.

3. Vaatteet päälle. En minä kotona nakuna kirmaa tätä ennenkään vaan sinisessä samettisessa aamutakissani. Vaatteiden valintaan ei mene pitkään, sillä tippaleipäaivoisena olen illalla nukk…

Pää-ähky

Liityin Hyötykasviyhdistykseen ja viime viikolla postiluukusta tipahti ihana starttipaketti: siemenluettelo, jäsenmaksulasku(noh, ei niin ihana) ja muutama kappale yhdistyksen Pähkylä-lehteä. Viimeksimainittu on kerrassaan lutuinen paketti kirjoittajien tarinoita omista viljelykokemuksistaan (nyt tiedän esim. miten kessusta saadaan tupakkia aikaiseksi, en tosin tee tuolla tiedolla mitään..) ja yleisiä neuvoja ekologisen hyötykasviviljelyn saralta. Valitettavasti lehdestä löytyy myös listaa yhdistyksen myymistä tuotteista. Oli pakko heti tilata tomaattilannoitetta, vermikuliittia ja juurrutushormonia.

Lehdessä on myös ristikko, nimeltään Pää-ähky. Siitäpä nimi tähänkin postaukseen: niin paljon uutta ja ihmeellistä tulee vastaan lähinnä töissä, että pää ei oikein pysy perässä. Pää on kovin raskas ja väsynyt. Ideat tuntuvat hävinneen ja olen kovin aloitekyvytön. Kavereita en ole nähnyt naismuistiin oikein kunnolla. Perinteistä kaamosväsyilyä tämä ei ole, sillä se on menneen talven lumia (…

Tahtoo uuden lelun!

Minulla on jo kotihyllyssäni paraatipaikalla muotinukke, joka on puettu NASA:n astronautiksi. Siippa toi sen minulle ameriikkalaisesta ilmailumuseosta ja kertoi hankkivansa "something for my girl". Noh, tästä sitten keskustelukumppani kysymään, että kuinkas vanha tyttö Siipalla on. Noh, kolmenkympin paremmalla puolellahan minä...

Nyt pitäisi saada uusi lelu, sillä nyt se on tapahtunut: Geek Barbie on ilmestynyt. Lelufirma Mattel kysyi suurelta yleisöltä mitä he haluaisivat ammatiksi Barbielle ja vastaus oli ilmiselvästi nörtti! Tässä BBC:n uutisten pohdintaa siitä miten hyvin nörttiys ja naisellisuus sopivat yhteen pakettiin: Barbie's new geeky look.

Tätä on odotettu! Kultaisella 1980-luvulla Barbiella oli monenmonta ammattia: hän oli lääkäri, astronautti, liikenainen, yleisurheilija (ensimmäinen muotinukkeni, puettuna Ruotsin väreihin :D)... 1990-luvusta alkaen olen säännöllisin väliajoin puistellut päätäni leluhyllyjen kohdalla, sillä siellä ei ole tytöntylleröille (ja m…

Pissikset bussissa

Tämä sattumus tapahtui jo parisen viikkoa sitten, mutta Siipan toivomuksesta (lue:vaatimuksesta) tämä juttu tulee tännekin. Sain todistaa erikoista sananvaihtoa kahden pissiksen (p1 ja p2) välillä. Olivat ilmeisesti matkalla työvuoroon opiskelijoiden suosimaan työpaikkaan, joka sijaitsee nykyisen kotoni lähellä. Ikää neitokaisilla oli ehkä juuri ja juuri 18, meikki oli viimeisen päälle kunnossa ja vaatteet taattua H&M-laatua. Seuraava keskustelu tulee lukea mukavalla missi-ässällä, sillen kivasti sihauttaen.

"p1: Mulla on uus läppäri, mut en oikeen osaa käyttää sitä.
p2: Mun piti kans vaihtaa kone, ja mullon vähän sama ongelma. Siihen jäi se Windows vähän vahingossa, kun ei ne myy sitä ilman mitään käyttistä. Pitää vaihtaa se Linuxiin heti kun kerkee, niin tulee jotain järkee siihenki.
p1: Siis mikä se Linux oikeen on? Kun kaikki puhuu siitä ja mä en vaan tajua...
p2: Siis etkö sää tiä! Se on sen suomalaisen Linus Thorvaldsin kehittämä käyttis. Tai siis ei se sitä yksin oo kehitt…

Pääsiäisfiilis!

Kevään tulon huomaa siitä, että ilma alkaa tuoksua minun nenääni erilaiselle. Se tapahtui tänään. Samalla talitiaiset suorastaan karjuivat puista ja olo on ollut jotenkin aurinkoinen (hyvä niin, sillä oikea Aurinko ei juurikaan tänään ole näyttäytynyt pilviverhon takaa). Tätä kutsun ns. pääsiäisfiilikseksi.

En ole uskonnollinen, eikä sitä ollut lapsuudenperheenikään. Siispä pääsiäisen "todellinen" merkitys lienee jäänyt minulle hämäräksi, sillä aina ajattelin sen tarkoittavan "talvesta poispääsemistä". Siihen kuuluvat oleellisena osana suklaa ja vihreä rairuoho. Sen kunniaksi ostin tänään suklaata ja hienon huonekasvin uuden työhuoneeni koristukseksi. Minulla ei ole hajuakaan siitä milloin pääsiäinen tänä vuonna oikeasti on, minulle sitä ovat juurikin tällaiset leppoisat kevättä lupailevat päivät.

Pienenä minulla oli monta sanaa, joista en oikeasti tiennyt mitä ne tarkoittavat. Pääsiäisen ohella pähkäilin kovasti mitä mahtaakaan tarkoittaa "verilöyly", joka…

Tanssii smurffien kanssa...

Kuva
Yllä arvoisa kriitikkoraati työssään: täten ilmoitettakoon, että Siippa ja Alitsa ovat nähneet Avatarin. Tuomio tulee tässä:

Se oli hämmästyttävän kliseisen sykähdyttävä. Olihan se 3D-kokemus tosi hieno, mutta ei niin hieno, että herkkävatsaisella allekirjoittaneella olisi ottanut liikaa vatsanpohjasta. 3D-lasit ovat (kuten kuvasta näkyy) erittäin pätevännäköiset ja hienot ja kaikkiaan elokuva oli oikein viihdyttävä kokemus.

Elokuva oli pitkä, mutta ei tuntunut niin pitkältä kuin yhtä pitkä Titanic: tässä suhteessa James Cameron on mennyt eteenpäin. Mutta: elokuva oli ihan järkyttävän kliseinen ja olisin odottanut edes kerran vähän yllättyväni juonenkäänteen johdosta.

Tänä aamuna herätessä en tuntenut, että maailma on jotenkin ruma ja väritön, toisin sanoen en kärsi Amerikoissakin raportoidusta Avatar-masennuksesta. Toisaalta, aika vaikeaa on olla ahdistunut kun ikkunasta avautuu upea talvinen metsä. Avatar-masennuksen oireisiin kuuluu toisaalta pettymys ihmiskuntaa (ja sen tyhmää valloi…

Enemmän rakastettavaa?

Olen pyöreä tyttö. Olen aina ollut aika isoluinen ja nyt kolmenkympin paremmalla puolella olen muotoutunut varsin muumimammamaiseksi. On minussa aimo annos Muumimammaa muutenkin: haluan pitää lähimmäisenikin hyvin tyytyväisinä ja täysimahaisina.

Tänä uutena vuotena tein poikkeuksen: en aloittanutkaan sitä jokavuotista dieettiä. Lupasin jotain muuta (lue edellinen blokahdus). Lisäksi lupasin, että EN aloita dieettiä/suurta elämäntaparemonttia/maailmanparannusta yms. yms. Ja olo on melkoisen helpottunut. Keskimääräisesti laskien uudenvuodenlupaukset on nyt jo rikottu ja elämä näyttäytyy näin tammikuussa joulukuun Visa-laskuineen kaikkein raadollisimman puolensa. Minulla ei ole uudenvuodenlupauksia rikottavana, joten olo on ihan ok.

Mutta joo, takaisin asiaan. Olen pyöreä, SO WHAT?!? En muista koskaan esimerkiksi saaneeni pakkeja a) ihmissuhteissa tai b) työelämässä pyöreyteni tähden. Minä olen terve, koska en minä niin pyöreä ole, että siitä olisi haittaa. Vaatekaupoissa on vähemmän valin…

Ahdistava uudenvuodenlupaus

Vuonna 2010 minä päätin, että ajattelen aina ensin itseäni ja sitten vasta muita. Se on pitkällä tähtäimellä ainoa tapa pysyä terveiden kirjoissa (noin niinkuin suunnilleen). Pyrin siis siihen, että ennenkuin sanon vaistonvaraisesti "kyllä" vähän joka pyyntöön, kysyn ensin itseltäni.

Helppoa, eikö totta? Tapahtui seuraavaa: mietin osallistumistani johonkin velvollisuuteen (en enää muista mihin) ja muistissani oli vielä kirkkaana vasta tekemäni lupaus. Istahdin siis kaikessa rauhassa sohvan nurkkaan, hengitin syvään ja kysyin itseltäni: "Alitsa, haluatko hoitaa tämän velvollisuuden X?" Ja sain vastaukseksi vain syvää hiljaisuutta. En ole tottunut siihen, että kysyn itseltäni asioita. En kerta kaikkiaan osannut vastata!

Aloin tarkkailemaan itseäni. Alkoi seuraavanlainen, vähemmän säkenöivä, dialogi:

Minä (Kysyjä): Mitä haluan syödä tänään?
Minä (Vastaaja): -
K: Lukisinko kirjaa vai katsoisinko telkkaria?
V: -
K: Pidänkö henkilöstä X vaiko enkö pidä?
V: -
K: No sano nyt s....n…