Hikipinko
Liityin kuukausi takaperin kuntoklubiin, ja sen näkee naamasta. Ei, en ole niin paljon hoikistunut, että kasvoni olisivat liiemmin kaventuneet, mutta kaksi asiaa on muuttunut. 1. Olen iloisempi. Minulla on parempi ryhti ja reippaampi olemus. Olen aina ollut kävelevä pää, kroppani kuljettaa minua vaihtelevalla menestyksellä seuraavaan paikkaan, mutta muuta merkitystä sillä ei ole minulle ollut. Olen käyttänyt huomattavia omaisuuksia pääni kehittämiseen: olen kouluttanut ja sivistänyt itseäni kalliisti ja monipuolisesti ja pääni osaa monia taitoja. Lisäksi pääni puleeraamiseen (hiukset ja naama) menee sille päälle sattuessani euro jos toinenkin. Nyt on ollut hämmentävän riemastuttavaa huomata, että on minulla kroppakin, joka osaa monenlaisia asioita. Lisäksi sillä on jaksamisen rajat (huomasin tämän kun melkein pyörryin kolmannessa peräkkäisessä jumpassa), ja se saattaisi tarkoittaa, että minäkin jopa saatan olla samanlainen rajallinen ihminen kuin muutkin. Tätä en vielä ihan usko, mutta