Alitsa avaruudessa

Uudenvuodenlupauksiini kuului pitkän novellin kirjoittaminen. Aloitin eilen Viita-akatemian spefi-kirjoittajakurssin, jonka osanottajilla on kaikilla samainen tavoite. Ja jo yksi kerta kirjoittajaryhmässä oli todella tajunnan räjäyttävä kokemus. Opin muun muassa että: a) En ole välttämättä sen huonompi kirjoittaja kuin muutkaan kurssilaiset. b) 15 vuoden tauko fiktion kirjoittamisessa ei haittaa, tarinoita on päässä ja ne muotoutuvat edelleen paperille. c) Novellia ei tarvitse kirjoittaa lineaarisesti alusta loppuun vaan moduuleina, jotka liitetään jossakin vaiheessa yhdeksi kokonaisuudeksi, kun niistä kaikessa rauhassa alkaa hahmottua se kuuluisa punainen lanka. d) Olen kurssin kummajainen sikäli, että edustan luonnontieteellisesti suuntautunutta scifiä. Kurssikavereinani on aikamoinen lauma perinteisiä "miekka ja magia" -koulukunnan fantasiakirjoittajia. Sen verran tiedän jo kevään toivotusta lopputuotoksesta, että se sijoittuu maailmankaikkeuden lempipaikkaani Marsiin. Ja ...

Nyt on kuulkaas pitkä vuosi alkanut. Aamuyöllä kahden aikaan lisättiin Suureen Maailmankelloon (en tiedä missä se on...) karkaussekunti. Kyllä kelpaa! On se nyt kumma, kun maapallo ei suostu tottelemaan meikäläisten kalenteria, ei sitten millään. Marsissa asia on vieläpä niin kimurantti, että vuorokausi on puolisen tuntia Maan vuorokautta pidempi. Se on niin lähelle Maan vastaavaa, että se harmittaa jotenkin enemmän. Venus saa pyöriä eri suuntaan kuin kaikki muut (ja helkatin hitaasti), mutta Mars on käytännössä toinen Maa. Sekaannuksien välttämiseksi Marsin vuorokausi on nimeltään Sol. Suuresti arvostamani amerikkalainen scifikirjailija Kim Stanley Robinson (josta tulee PALJON juttua tulevaisuudessa) on muun muassa kirjoittanut todella arvostetun Mars-trilogian, jossa Maan ja Marsin aikaeroa käytetään kivasti hyödyksi. Hänen Marsissaan käytetään Maan kelloja, jotka puoliltaöin pysähtyvät reiluksi puoleksi tunniksi. Tämä pysähdys on nimeltään "Martian time slip" ja silloin al...

Aivan ensinnä kaupallisia tiedotteita: Pajalan Kenkä Jämsässä on Suomen paras kenkäkauppa! Vain sieltä voi löytää tämmöiset työsandaalit. (sen verran antoivat alennusta, että mainostaa ihan pitää :D) Minulla ei ole ollut 2,5 vuoden yhtäjaksoisen työurani aikana kunnollisia työkenkiä vaan olen raahustanut ympäri kirjastoa milloin minkäkinmoisissa lapikkaissa. Nyt on sitten kengät, mutta töitä riittää enää kahdeksi (2!!!) päiväksi. En selvästikään meinaa sisäistää tätä, sillä kuka hullu pian työtön maksaa maltaita turkooseista ( Mutta tässä olen, enkä muuta voi. Haluaisiko joku palkata itselleen vaikkapa käveleväksi tietosanakirjaksi ihan pikkuisen höyrähtäneen, pääasiassa turkoosiin pukeutuvan kirjastotädin? Mutta eipä siinä mitään, ansiosidonnainen on ihan kiva juttu. Ja oikeastaan, olen jo kauan sitten buukannut itseni niin täyteen vuodelle 2009, että ei minulla oikein olisikaan ollut aikaa käydä töissä. Ja tänään ilmoittauduin spefi-(spekulatiivinen fiktio)kirjoituskurssille! Minull...