Alitsa avaruudessa

Tänään 30-vuotiaan Avaruussukkula Discoveryn on määrä laskeutua viimeistä kertaa. Ei, Discovery ei halua tehdä "columbioita", vaan ihan eläkkeelle on alusveteraani jäämässä. Haikeaa on, vaikka sukkulat eivät sitten lopulta olleet kovin kätevä tapa matkustaa avaruuteen. Mutta ne ovat suuri ensirakkauteni - mitä nyt siis avaruustekniikkaan tulee. :) Tästä uutisesta tuli kuitenkin hyvä mieli niin monella tasolla: Capt. Kirk wakes up shuttle crew . Tänään iltaseitsemän tienoilla voi Discoveryn laskeutumista katsella Nasan sivujen kautta. Ei välttämättä ole kovin mielestä jännää, ei ole vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Mutta näkeepähän ainakin kuinka monta kahvimukillista lennonjohto kittaa! Sukkuloita lähtee matkaan ehkä vielä kaksi, Endeavour ja Atlantis.

Minäpä näin ja tykkäsin kovasti. Myönnetään, se oli vähän teineille tehty toimintapläjäys, mutta silti! Ehkä minä olen niin nuorekas yksilö...:) Eniten tykkäsin tohtori Leonard McCoysta, pessimismi kunniaan! Muutenkin elokuva oli todella uskottava sen suhteen, että kaikki näyttelijät vaikuttivat nuoremmilta versioilta 60-luvun sarjan näyttelijöistä, Spock kaikkein eniten. Jostain kuulin juorua, että uusi tv-sarja olisi leffan tiimoilta tulossa. Mahtaakohan kenelläkään asiasta tarkemmin tietoa? Ainakin ohessa oleva kuva antaa pienen vihjeen siitä, että eräs elokuvan näyttelijöistä on jo varsin nimekäs myös telkkarissa! Noh, sarjaa odotellessa voisin tutustua vaikkapa kirjallisuuteen, jota on kertynyt hyllyn (ja muuttolaatikoiden, grr!) täytteeksi. Filosofiasta kiinnostuneena the Ethics of Star Trek on ehkä lukulistan kärjessä. Toisaalta myös Star Trek Star Charts kiinnostaa. Mitä tulisikaan tähtitieteestä, jos kaikki astronominen tieto korvattaisiin Trekin vastaavalla?

Tämmöiseltä olisi mukava näyttää. Kiva turkoosi iho, näpsäkät tuntosarvet ja mieluummin kylmässä kuin kuumassa viihtyvä fysiikka. Kuvassa on tietenkin (no daa, kaikkihan tämän tietää) andorialainen, originaali Star Trekissä ja uusimmassa sarjassa "Enterprisessa" esiintynyt eliömuoto. Kauniita kummajaisia. Ufomiehet eivät olet vihreitä, ne ovat turkooseja! Minä sitten rakastan turkoosia väriä. Kaikille tutuille onkin jo selvää, että jos minut näkee, olen enimmäkseen turkoosi. Kaupassa huomaan ensimmäiseksi turkoosit vaatteet ja minulle tulee hyvä mieli. Onko teillä muilla samansuuntaisia pakkomielteitä väreihin (toivottavasti tätä siis lukee joku)? Minusta väriytymiseni on kummallista, sillä minä en koe olevani mitenkään voimakkaasti visuaalinen tyyppi. Ja ei mun (ihan) joka tekstissä tule olemaan näin kauheesti Star Trekkiä. Kyllä minä oikeasti kirjotan tänne kirja-arvosteluja sun muita. Mutta kun en tähän hätään keksinyt mitään muuta kauniin turkoosia olentoa kuin nuo andori...

Suru-uutinen kiiri perjantaina Suomeenkin: Star Trek-sarjojen ja -leffojen iki-ihana tietokoneääni menehtyi leukemiaan. Kepeät mullat, Majel! Olet nyt matkannut sinne, mistä kukaan ei ole tullut mitään kertomaan. Olen siis pahimman luokan Star Trek-friikki. Minulle "se ainoa oikea" Star Trek-sarja oli sen kaljupää-Picardin johtama Star Trek: the Next Generation, jossa Majel esitti paitsi tietokoneääntä, myös iki-ihanan Deanna Troin ei_aina_niin_ihanaa äitiä Lwaxanaa. Mutta eipä pidä unohtaa, että "vanhan" Star Trekin ihan ekassa pilotissa Majel oli kapteeni Kirkin försti. Yleisölle naispuolinen pomo oli kuitenkin liikaa, joten sitten se pirun suippokorva yleni yhdessä hetkessä tiedeupseerista förstiksi ja Majelin tukka blondattiin ja hänestä tehtiin sairaanhoitaja. MUR!