Alitsa avaruudessa

Nyt menee hyvin! Minulla on onneksi paljon kummallisia ja taitavia kavereita, jotka opettavat minulle uusia asioita. Viikonloppuna opin pelaamaan Bang!-korttipeliä ja tekemään Euran muinaispuvun alusmekon. Tunnen olevani taitojeni huipulla ja kovin kukkea muutenkin, sillä... ... Hehku lahjoitti minulle (joulu-pääsiäis-lisää_tähän_lempipyhäsi)kaktuksen ja mustanmerenruusun pikkuisia taimia. Nyt minulla on siis jo varsin vankka kokoelma vanhoja perinteikkäitä huonekasveja. Omistan (edellisten lisäksi): posliinikukan, huonekuusen, kiinanruusun, värinokkosen, nukkatyräkin, enkelinsiiven, viuhkapalmun, kultaköynnöksen, nukkumatin, liuska-aralian, peikonlehden, paavalinkukan sekä muutamia omituisuuksia, joiden nimeä en joko tiedä tai osaa kirjoittaa. Lisäksi ikkunallani kasvaa kasa taimia: tomaattia, paprikaa, maissia, mansikkaa, pikkuinen sitruunanpoikanen ja orvokkia. Palsamia vielä jännään mahtaako alkaa kasvamaan ja basilikaa yritän vuosi toisensa jälkeen ja onnistun aina tappamaan t...

Pitkästä aikaa vähän kirjallisuusarvosteluja. Tällä kertaa tartuin Octavia E. Butler in Xenogenesis-trilogiaan, elikkäs luin tuossa männä viikolla teokset "Aamunkoitto", "Puolipäivä riitit" ja "Imago". Viikon verran meni kolmessa kirjassa, mikä on tosi nopeasti, sillä ehdin oikeastaan lukea vain unenpöpperössä illalla (Se on itse asiassa ihan lempihetkeni päivässä, nukahtaminen kestää monesti parikin tuntia jos on oikein hyvä kirja. Pienenä sivuvaikutuksena mainittakoon se, etten enää osaa nukahtaa ilman kirjaa). Voi hyvällä syyllä kysyä miksi olen jättänyt tämän klassikkotrilogian lukemisen tähän päivään saakka? Noh, tartuin "Aamunkoittoon" 13-kesäisenä kotipaikkakunnan kirjastossa ja silloin ajatus alien-rotuun yhdistymisestä ei vaan napannut. Sen jälkeen ajattelin, että se ei ollut oikein edes hyvä kirja. Mutta olihan se. Nyt, "muutamia" kesiä myöhemmin, tekstin sujuvuus ja post-apokalyptisen maailman loistava ja tarkka kuvaus tekevä...

Muutto on nyt onnellisesti ohi ja revähtänyttä reittä lukuunottamatta olen ihan elossa vieläkin. Eniten jännitin kuitenkin kala-kavereideni, Monnisen perheen, puolesta. Aivan ensinnä suru-uutinen: Mini Monninen (ikä noin 3 kuukautta) katosi akvaariostaan toukokuun alussa eikä ole sen jälkeen löytynyt. Ei löytynyt muutossa hyllyn takaakaan, joten ns. hyppyitsemurhasta (hyvin yleinen kuolinsyy monnisilla) ei ole kysymys. Voipihan olla, että Mini menehtyi muuten vaan ja akvaarion kierteissarvikotilot pitivät sitten huolen hautajaisista. Mutta tosiaan. Nano, Tao ja kolme elossa olevaa Monnis-lastaan muuttivat sunnuntaina ämpärissä kokonaan upouuteen kotiin, hulppeaan ja levättömään tankkiin. Pelkäsin kovasti etukäteen, että ne kuolevat shokkiin, mutta eikös vain Metta havainnut jotain jännittävää eilen: sen sijaan että olisivat tuupertuneet, kalani päättivätkin juhlia uutta kotia oikein kunnolla. Akvaarion lasissa koreilee nyt noin 60 monnisenmunaa. On joko tapahtunut seuraavaa: "Rak...

Hei vaan pitkästä aikaa! Helmikuu on aina tosi kummallinen kuukausi: aina se on lopuillaan kun edes tajuaa sen kunnolla alkaneenkaan. Ja samalla huomasin, että olen tyystin unohtanut bloggailla. Tässä siis pikainen kertaus siihen mitä olen puuhannut tässä kuussa. Olen: - lukenut ison läjän kirjoja. - osallistunut Animeväen kanssa Tracon IV-tapahtumaan Hervannassa: olin keskiaikaseuran pöydän takana, animeteinit toisella puolella. Aika jännää... - laulanut suhteellisen kauniisti ex-kollegan äidin hautajaisissa. - aloittanut avoimessa yliopistossa sosiaaliantropologian peruskurssin - järjestänyt keskiaikatapahtuman Valkeakoskella Tässä kuussa aion vielä: - kokata suolaisia ja makeita bangladeshilaisia herkkuja kyseisen maan teemaillassa. - kokoustaa Suomen fantasia- ja scifiharrastajien kanssa ja leikata heille ison kasan porkkanoita dipattavaksi. - lukea vielä pikkuisen läjän kirjoja ja esitellä kaiken helmikuussa lukemani tässä blogissa. Muutamia muita mukavia huomioita tästä kuukaudes...

Minulla on pieni akvaario ja siellä on kovin harvalukuinen asutus. Melkein kaikki (muista käytöstä poistetuista akvaarioista pelastetut) asukit ovat jo kuolla kupsahtaneet joko vanhuuttaan tai kauhistuttuaan meidän akvaariomme olosuhteita. Mutta perhe Monninen elää ja voin hyvin. Minulla on kolme kalaa akvaariossani, mutta voi hyvänen aika...siellä vietetään vilkasta elämää. Aluksi niitä oli vain kaksi, albiino kuparimonnisnaaras Tao ja uros kuparimonninen Nano ( Corydoras Aeneus) . Noh, joulun pyhinä meillä oli oikein kiva vedenalainen pyhä perhe-asetelma, kun jälkimmäisten pieni poikanen Mini päätti liittyä joukkoon. Minulla ei ole harmainta aavistusta koska siellä oli kudettu. Sen sijaan nyt siellä kudetaan...paljon. Tao on muninut muutaman viikon aikana kolme kertaa (munat ilmestyvät akvaarion lasiin): kahdella ensimmäisellä kerralla munia oli parisenkymmentä, viimeisin muninta tuotti yli 40 munaa. Ilmeisesti minä teen jotakin oikein, kun siellä on noin vinha vauhti päällä. Mini ta...