Alitsa avaruudessa

Uudenvuodenlupauksiini kuului pitkän novellin kirjoittaminen. Aloitin eilen Viita-akatemian spefi-kirjoittajakurssin, jonka osanottajilla on kaikilla samainen tavoite. Ja jo yksi kerta kirjoittajaryhmässä oli todella tajunnan räjäyttävä kokemus. Opin muun muassa että: a) En ole välttämättä sen huonompi kirjoittaja kuin muutkaan kurssilaiset. b) 15 vuoden tauko fiktion kirjoittamisessa ei haittaa, tarinoita on päässä ja ne muotoutuvat edelleen paperille. c) Novellia ei tarvitse kirjoittaa lineaarisesti alusta loppuun vaan moduuleina, jotka liitetään jossakin vaiheessa yhdeksi kokonaisuudeksi, kun niistä kaikessa rauhassa alkaa hahmottua se kuuluisa punainen lanka. d) Olen kurssin kummajainen sikäli, että edustan luonnontieteellisesti suuntautunutta scifiä. Kurssikavereinani on aikamoinen lauma perinteisiä "miekka ja magia" -koulukunnan fantasiakirjoittajia. Sen verran tiedän jo kevään toivotusta lopputuotoksesta, että se sijoittuu maailmankaikkeuden lempipaikkaani Marsiin. Ja ...

...ainakin maisteri. Mutta voisin olla myös kirjailija. Se tosin tarkoittaa, että alkaisin kirjoittaa, mutta minäpä aloitankin vakavasti otettavan (päiväkirjan ja blogin ulkopuolisen) kirjoittamisen oikein kurssilla tänä vuonna. Tämmöinen olisi myös mukavaa: kampaaja-terapeutti . Minusta tosin tulisi kosmetologi-terapeutti. Miksi? Noh, minä niin rakastan kaikenmoisia hoitoja: kasvohoito on puristeluosuuden jälkeen taivaallista, jalkahoidolla selätin juuri työnloppumistressini. Minulla on kotona aivan liikaa purkkeja ja purnukoita, mutta minä rakastan niitä kaikkia, yhtä paljon ja tasapuolisesti. :) Psykologia ja erityisesti kanssaihmisten hyvinvointi on aina kiinnostanut minua. Minä haluan tietää miten ihmiset ympärilläni voivat (minulla on oikeastaan semmoiset mielialanmittaamissensorit aina automaattisesti päällä, halusin tai en). Ja olen ollut havaitsevinani, että mitä fiksumpi ihminen, sitä pahemmin hän nyky-yhteiskunnassa voi. Se ei ole mikään lohdullinen uutinen... Ja vaikkapa yh...

Nyt on kuulkaas pitkä vuosi alkanut. Aamuyöllä kahden aikaan lisättiin Suureen Maailmankelloon (en tiedä missä se on...) karkaussekunti. Kyllä kelpaa! On se nyt kumma, kun maapallo ei suostu tottelemaan meikäläisten kalenteria, ei sitten millään. Marsissa asia on vieläpä niin kimurantti, että vuorokausi on puolisen tuntia Maan vuorokautta pidempi. Se on niin lähelle Maan vastaavaa, että se harmittaa jotenkin enemmän. Venus saa pyöriä eri suuntaan kuin kaikki muut (ja helkatin hitaasti), mutta Mars on käytännössä toinen Maa. Sekaannuksien välttämiseksi Marsin vuorokausi on nimeltään Sol. Suuresti arvostamani amerikkalainen scifikirjailija Kim Stanley Robinson (josta tulee PALJON juttua tulevaisuudessa) on muun muassa kirjoittanut todella arvostetun Mars-trilogian, jossa Maan ja Marsin aikaeroa käytetään kivasti hyödyksi. Hänen Marsissaan käytetään Maan kelloja, jotka puoliltaöin pysähtyvät reiluksi puoleksi tunniksi. Tämä pysähdys on nimeltään "Martian time slip" ja silloin al...