Alitsa avaruudessa

Reilun puolen vuoden ajan minulla ei ollut oikein mitään sanottavaa. Ei tuntunut mielekkäältä pitää blogia vain laskeakseni kuinka paljon tavaroita olen saanut katoamaan kotitaloudestani. Sitten vuoden alkupuolikkaalla tapahtui niin paljon mullistavia asioita, ettei niistä jaksanut kirjoittaa. Nyt jaksan taas. Ja tein comebackin, uudella ulkoasulla oikein. Alkuvuodesta minulle tapahtunut seuraavia asioita: 1. Hylkäsin lopullisesti (= toistaiseksi, katsotaan saako minua edes vuotta pysymään poissa edes avoimesta) turhauttavat ja työttömän uraan valmistavat yliopisto-opintoni. Päätin hakea sinne mistä äitini aina varoitti, hoitoalalle. Yhteishaussa laitoin paperit vetämään lähihoitajakoulutukseen. Huhtikuussa kävin pääsy- ja soveltuvuuskokeessa, tällä viikolla selviää miten kävi. 2. Veljenpoikani Olavi kuoli 29.3. Hän oli koko ikänsä vaikeasti vammautunut, joten kuolema sinällään ei ollut yllättävää, eikä välttämättä edes niin traagista. Kuitenkin ajankohta on aina yllätys ja suru ...

Tavaraa mennyt 518 Näköjään olen innostunut aloittamaan erilaisia reportaasisarjoja (osa 1 sitäjatätä). Nähtäväksi jää tuleeko näitä osia koskaan lisää. Tämänkertainen sarja on vastaisku kaikelle sille tavaran dissaamiselle, jota tässä blogissa on harjoitettu tämän vuoden aikana. Se, että tuhat tavaraa saa mennä ei tarkoita sitä, että minä en rakastaisi tai arvostaisi niitä jäljelle jääviä tavaroita. Päinvastoin olen melkoinen materialisti: kerään ja hamstraan, jos en nyt niin paljon valmista materiaalia, niin paljon kaikenmoisia projekteja ja harrasteita. Siksi en oikein voi aina puhua rakkaista esineistä, puhun siis rakkaista asioistani. Tämänkertaisen blokahduksen aihe on kasvit. Ne eivät ole tavaroita vaan eläviä olentoja, joten tässäkin suhteessa asiat-termi on oikeutettu. Minä harrastan parveke- ja ikkunaviljelyä. Noin, se on sanottu, harrastan. Minulla on näet kummallinen ja kieroutunut käsitys harrastamisesta. Olen aina assosioinut sen suorittamiseen: näkyvää tulosta pitää ...

Liityin Hyötykasviyhdistykseen ja viime viikolla postiluukusta tipahti ihana starttipaketti: siemenluettelo, jäsenmaksulasku(noh, ei niin ihana) ja muutama kappale yhdistyksen Pähkylä-lehteä. Viimeksimainittu on kerrassaan lutuinen paketti kirjoittajien tarinoita omista viljelykokemuksistaan (nyt tiedän esim. miten kessusta saadaan tupakkia aikaiseksi, en tosin tee tuolla tiedolla mitään..) ja yleisiä neuvoja ekologisen hyötykasviviljelyn saralta. Valitettavasti lehdestä löytyy myös listaa yhdistyksen myymistä tuotteista. Oli pakko heti tilata tomaattilannoitetta, vermikuliittia ja juurrutushormonia. Lehdessä on myös ristikko, nimeltään Pää-ähky. Siitäpä nimi tähänkin postaukseen: niin paljon uutta ja ihmeellistä tulee vastaan lähinnä töissä, että pää ei oikein pysy perässä. Pää on kovin raskas ja väsynyt. Ideat tuntuvat hävinneen ja olen kovin aloitekyvytön. Kavereita en ole nähnyt naismuistiin oikein kunnolla. Perinteistä kaamosväsyilyä tämä ei ole, sillä se on menneen talven lumia...