Minulla on uudet silmälasit, maailma alkoikin jo näyttää kovin harmaalta ja jotenkin kaksiulotteiselta. Apu ongelmaan löytyi optikolta, joka huomasi hajataittoni muuttuneen hieman. Hajataitto on kuulemma verkkokalvon kallistelua eri suuntiin ja se on myös kovin altis muutoksille. Samalla minulle selvisi, että oikea silmäni on ns. johtava silmä, jota vasenkin tarvittaessa tottelee. Mutta se ei liity taas tähän... Se sensijaan liittyy, että nyt kaikki on kovin kovin kirkasta ja kolmiulotteista. Ihan siinä määrin, että pyörryttää ja kuvottaa. Tunne muistuttaa etäisesti matkapahoinvointia ja voisinpa kuvitella, että tältä tuntuu myös niistä ihmisistä joille 3D-leffat eivät sovi. Kaikki on jotenkin epätodellisen todellista. Kuvotuksen kestää, viimeksi laseja muutettaessa se meni ohi viikossa, mutta vähän noloa tämä on: joka paikassa tuijotan kaikkea kuin lehmä uutta porttia ja varon astumassa "liian jyrkille" katukiveyksille. Busseista pois nouseminen tuntuu olevan erityisen haas