Alitsa avaruudessa

Liityin kuukausi takaperin kuntoklubiin, ja sen näkee naamasta. Ei, en ole niin paljon hoikistunut, että kasvoni olisivat liiemmin kaventuneet, mutta kaksi asiaa on muuttunut. 1. Olen iloisempi. Minulla on parempi ryhti ja reippaampi olemus. Olen aina ollut kävelevä pää, kroppani kuljettaa minua vaihtelevalla menestyksellä seuraavaan paikkaan, mutta muuta merkitystä sillä ei ole minulle ollut. Olen käyttänyt huomattavia omaisuuksia pääni kehittämiseen: olen kouluttanut ja sivistänyt itseäni kalliisti ja monipuolisesti ja pääni osaa monia taitoja. Lisäksi pääni puleeraamiseen (hiukset ja naama) menee sille päälle sattuessani euro jos toinenkin. Nyt on ollut hämmentävän riemastuttavaa huomata, että on minulla kroppakin, joka osaa monenlaisia asioita. Lisäksi sillä on jaksamisen rajat (huomasin tämän kun melkein pyörryin kolmannessa peräkkäisessä jumpassa), ja se saattaisi tarkoittaa, että minäkin jopa saatan olla samanlainen rajallinen ihminen kuin muutkin. Tätä en vielä ihan usko, mutta...

Olen jo niin tottunut siihen että olohuoneen ikkunastamme ei näy ulos eikä kukaan näe sisälle, että kävi melkein köpelösti. Loikoilin nimittäin eräänä aamuna reikäisessä yöpaidassani sohvalla aamukahvia hörppien, kun ikkunan takaa alkoi kuulua omituista rapinaa: rakennusmies siellä rapisteli parvekeremontin tähden laitettua ikkunan suojamuovia. Ponkaisin kahvi väärässä kurkussa kohti sälekaihtimia ja samalla hetkellä kun suojamuovi irtosi, sain suojattua häveliäisyyteni kaihtimilla. Illalla uskalsin raottaa kaihtimia, josko sieltä näkyisi se ihana järvinäköala, joka oman kodon ostoonkin aikanaan vaikutti. Eikä mitä: ikkunasta on muovi pois, mutta parvekkeellapa on toinen muovi maiseman edessä. Eli ojasta allikkoon: meiltä ei edelleenkään näe ulos, mutta raksamiehet telineiltään näkevät kyllä meille. :( Parveke näkyy sentään ja siitä tulee HIANO! Mutta toivon silti ettei sälekaihdinelämää jatku pitkään, muovi sentään päästi valoa sisään kasveille, nyt ovat ressukat todella helisemässä.

Lempituorejuustoni (tai oikeammin juustonkorvikkeeni) on tätä nykyä brittiläisen Tofutti-firman Creamy Smooth, makuvaihtoehtona mielellään Garlic & Herbs. Rupesinpa sitten aamusella lukemaan mitä kaikkea tuote mahtaa sisältää, sillä purkin kyljessä on jonkinmoista etäisesti suomen kieltä muistuttavaa sepustusta: "Ainekset: vesi, kylmä painetaan öljy sekoitus (soijapapu, palmu hedelmien ja oliivi), maltodekstriini, soija-proteiinia, Tofu, ei meijeri maitohappo, orgaaninen sokeri, stabilointiaine (johanneksen papu, guar, Celulose, xanthan ja Karrageeni), valkosipulia, sipulia jauhe, ruohosipuli, persilja, emulgointiaine (kasviöljy mono- ja diglyseridit), suola. Jääkaapissa 3-60C tallentaa saa jäätyä. Parasta ennen: KATSO BOTTOM kasviperäiseen vaihtoehto smoreost (????, toim.huom.)" Kas näin, ei se suomi ole lainkaan niin vaikeaa, äkkiäkös sitä kivan käännöksen googlettaa. Haluaisin kuitenkin tietää mitä mahtaakaan olla mystinen xanthan? Kuulostaa lähinnä kryptoniitilta. Sup...

Elämä on ihmeellistä. Vietimme vapun ystävien luona ja poistuessamme yön pimeinä tunteina näimme Siipan kanssa kaksi todella tuhisevaa siiliä. Rakkautta (ja tuhinaa) oli todellakin ilmassa. Samana päivänä (näin kertoi ekstaattinen äitini seuraavana päivänä) oli aikapoikaveljeni päräyttänyt kihloihin tyttöystävänsä kanssa. Seuraavana päivänä, 2.5., juhlimme me: Siipan kanssa kihlautumisesta tuli tuolloin kuluneeksi 12 vuotta. Siippa vei minut syömään ruokaa, joka oli kihlautumispaikkakuntamme nimistä. Wieninleikettä, karjapaistia...? Ei, vaan hampurilaista, sormuksessa nääs lukee 2.5.1998, Hampuri. :D Vei sentään ihan ruokapaikkaan eikä Heselle. 3.5. äiti soitti taas. Tällä kertaa erilaisella asialla. Serkkuni tytär, joka oli kärsinyt pitkään kroonisesta sairaudesta, nukkui pois TODELLA pitkään taisteltuaan. Ikää neitokaiselle oli IRC-Gallerian mukaan kertynyt 18,55 vuotta. En muista tyttöä nuorena naisena, joka hän kuollessaan oli, vaan pikkuisena linnunluisena pellavapäänä, joka tykkä...

Selkäkipuisen aamuni pelasti aamutelkkarissa haastateltu Koirapakolaiset ry:n puheenjohtaja Elisa Kissa. :) Oli vaan pakko päästä mainitsemaan se täällä, hymyilytti koko matkan töihin.

Juoksinpa eilen aamutuimaan paikallisbussia kiinni. Juoksutyylini on tuohon aikaan päivästä (vasta herättyä) lievästi sanottuna rento: vain jalat tekevät työtä ja ylävartalo keikkuu mukana notkoselkä mukavasti huojahdellen. Ei näin! Puolessavälissä juoksua tunsin selässäni terävää kipua, mutta eihän sitä juoksua voinut lopettaa kun muuten olisin myöhästynyt bussista. Päivä jatkui kipujen kourissa: yrittäessäni varoa ristiselkääni, koko ranka jäykistyi kipeäksi. Ja kipulääkkeitähän ei tietenkään voi ottaa mukaan...Jouduin lähtemään töistä kesken pois. Kotona tankkasin itseeni kipulääkettä auttavassa määrin ja oikaisin itseni nukkumaan liian pehmeään sänkyyn. Ei näinkään! Tänä aamuna en meinannut päästä ylös! Lääkkeet tehoavat todella hitaasti ja joku on korvannut selkäni suoralla ja täysin taipumattomalla puulevyllä. Ja minä olen viimein oppinut läksyni: minä tarvitsen kunnon korsetin! Lihaskorsetin, siis. Selkä ja vatsa tarvitsee jumpata vahvemmaksi, ryhti suoremmaksi. Muuten selkäonge...

Nyt menee hyvin! Minulla on onneksi paljon kummallisia ja taitavia kavereita, jotka opettavat minulle uusia asioita. Viikonloppuna opin pelaamaan Bang!-korttipeliä ja tekemään Euran muinaispuvun alusmekon. Tunnen olevani taitojeni huipulla ja kovin kukkea muutenkin, sillä... ... Hehku lahjoitti minulle (joulu-pääsiäis-lisää_tähän_lempipyhäsi)kaktuksen ja mustanmerenruusun pikkuisia taimia. Nyt minulla on siis jo varsin vankka kokoelma vanhoja perinteikkäitä huonekasveja. Omistan (edellisten lisäksi): posliinikukan, huonekuusen, kiinanruusun, värinokkosen, nukkatyräkin, enkelinsiiven, viuhkapalmun, kultaköynnöksen, nukkumatin, liuska-aralian, peikonlehden, paavalinkukan sekä muutamia omituisuuksia, joiden nimeä en joko tiedä tai osaa kirjoittaa. Lisäksi ikkunallani kasvaa kasa taimia: tomaattia, paprikaa, maissia, mansikkaa, pikkuinen sitruunanpoikanen ja orvokkia. Palsamia vielä jännään mahtaako alkaa kasvamaan ja basilikaa yritän vuosi toisensa jälkeen ja onnistun aina tappamaan t...