Tämä täti on nyt TÄTI

-
Täten ilmoitettakoon, että Alitsaisen ainainen kiusankappale, Isoveli, on viimein paljastanut mikä hänen pointtinsa elämässäni on aina ollut. Vaikkakin minulla on tätienergiaa, en ole vielä virallisesti voinut kantaa tätä titteliä (vaikka olen ns. reittä pitkin neljän nuoren miehen täti).

Eilen 24.5. siinä puolenpäivän kieppeillä maailmaan ilmaantui pikkumies, Isoveljen Poika, joka voi kutsua minua aikanaan miksi ikinä lystää. Te muut voitte sanoo mua Tädiksi!

Kommentit

Hehkuvainen sanoi…
Yes, sir! Eikun täti ;P. Onneksi olkoon!
25. toukokuuta 2011 klo 21.59
Alitsa sanoi…
Kiitän ja kumarran. :)
25. toukokuuta 2011 klo 22.13
Omppu sanoi…
Suuret onnittelut saavuttamastanne tätiyden arvokkaasta asemasta!
26. toukokuuta 2011 klo 18.13
Onion sanoi…
Onnea tädille, täällä menee vielä ~2kk:ta siihen.
26. toukokuuta 2011 klo 19.24
Onion sanoi…
Tai siis mikä musta tulee "taas", enoko se on... :)
26. toukokuuta 2011 klo 19.25
Alitsa sanoi…
Onion, sä oot sekä eno että setä jo ja susta tulee TAAS eno!

Mutta tätiäpäs ei tuu, ähäskutti! :D
27. toukokuuta 2011 klo 10.33
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka kiukkupussi kehitetään? (varoitus: sisältää itsesääliä ja nalkutusta)

-
Kuva
Pysytään muumiteemassa. Viimeksi vallalla oli Mörkö, nyt Pikku-Myy. Minusta on tullut kovin kovin kiukkuinen viime aikoina. Se on tavallaan hyvä asia, sillä olen vihdoin viimein saanut kunnolla ja painokkaasti sanottua EI. Ja luulen, että olen hankkinut muutamia vihollisia. Ainakin itse olen itseeni vähemmän tykästynyt juuri nyt. Kun sanon "ei", minut täyttää kamala syyllisyydentunne, joka huutaa sisälläni täyttä kurkkua: "Ei! Miten niin ei?!? Tuhma tyttö! Ei noin saa sanoa, olet huono!". Tämä aiheuttaa lisää väsymystä (jota pimeys tekee jo ennestäänkin) ja sitten pitää sanoa taas lisää eitä ihmisille, kun ei jaksa. Saatan olla joutumassa Ei-noidankehään, mikä ei myöskään ole mukavaa. Sisäinen ääneni on antanut minun ymmärtää seuraavia asioita: 1. Minun TÄYTYY tehdä enemmän kuin kukaan muu. 2. Minusta ei pidetä, vain minun teoistani pidetään. 3. Jos sanon ei, jotain kamalaa tapahtuu. Maalaisjärjellä ymmärrän, että nämä väittämät ovat aika lailla sisäisen natsini hal...
Lue lisää

Naiset EIVÄT aina rakastu renttuihin...

-
Kuva
... vaan nörtteihin! Juuri niin, suurin piirtein tämmöisiin kuin mitä tuossa oheisessa kuvassa! Minullakin on kotona oma nörtti, kutsuttakoon häntä tässä blogissa vaikkapa Siipaksi. Siippaa ei saa päin naamaa sanoa nörtiksi, se on kuulemma ihan eri juttu. Hän on kuulemma geek , semmoinen tietokonevelho, tai jotain... Mutta oikeasti tytöt, eikö tuo teksti tuon hepun kädessä olekin ihan hervottoman hauska ja oivaltava? Tai sitten minä olen vähän omituinen (ja olenhan minä, enemmän kuin vähän)... Tässä olisi taas keskustelun paikka. Haluan kaikilta kommentoijilta kommentteja nörteistä! Minä aloitan. Nörtit ovat älykkäitä ja toisinaan huumorintajuisia. Heillä on usein aika lailla taattu työpaikka, jossa he koodaavat ja juovat paljon kolajuomaa. Tampereen Hervannassa ja Espoon Otaniemessä heitä on melkoinen keskittymä. Noniin, lisää kommentteja! Nörtit maailmankartalle. Tätä toivoo yksi tyttönörtintapainen...:D
Lue lisää

3

-
Olinpa tuossa viime viikolla kolme päivää kipeänä (onnistuin TAAS samaan vatsatautiversion muiden sairastamasta flunssasta) ja sinä aikana tahkosin läpi kolme kirjaa. Tässäpä niistä vähän kommenttia. 1. sairauspäivä, 1. kirja. Reynolds, Alastair: Jäänpuskijat Ensimmäiseksi käteeni osui upouusi scifipläjäys "Jäänpuskijat", joka sijoittuu miellyttävän läheiseen tulevaisuuteen, vuoteen 2057. Pääosassa ovat komeettojen louhijat aluksella nimeltä Kivisirkka. Mitään kovin kummoista ja teknisesti täysin yli hilseen menevää asiaa ei kirjassa mainita kunnes aurinkokunnan vähäpätöinen kappale, Saturnuksen kuu Janus, osoittautuu joksikin muuksi kuin oli aiemmin luultu... Tykkäsin aivan valtavasti Reynoldsin kirjasta. Koska tapahtumat sijoittuvat tavallaan lähitulevaisuuteen, ne ovat lukijalle helppoja käsittää ja henkilöihin on helppo samaistua. Tämän vuoksi tämä on mielestäni kirjailijan parasta tuotantoa tähän mennessä ja sitä voi suositella myös lukijoille, jotka eivät ole Reynoldsia...
Lue lisää