Alitsa avaruudessa

Täti ja Olavi Sain kälyltäni kunniatehtävän: Sulevi saa minulta kummilahjaksi vauvakirjan. Sellaisen, jota lapset ja aikuiset selaavat vuosikymmeniä eteenpäin. Ystäväni totesi, että hän edelleen katselee pikkuveljensä hiustöyhtöä tämän vauvakirjasta. Ja jokaisesta on mukava tietää millainen oli pienenä, minä oli ensimmäinen sana, jne. Minun kohtalokseni tuli syntyä toiseksi lapseksi varsin ADHD:n isoveljen jälkeen, jonka vakaana tarkoituksena oli murhata minut, koska vein aivan liikaa äidin huomiota ja hoivaa. Murha ei onnistunut, mutta tietty unohdus kylläkin. Veljeni ensimmäinen sana oli "kukka", minun ensimmäistä sanaani ei kukaan muista. Yhtenä päivänä vain osasin puhua ja sen jälkeen puheesta ei tullutkaan loppua. Sen verran tiedän, että puhuin ennenkuin kävelin, naapurin samanikäisellä pojalla homma meni toisinpäin. Tarina kertoo, että minä puhua pälpätin ja Lauri tuijotti mykkänä, kyllästyttyään sitten nousi ja käveli pois. Tämä mies juoksee muuten tänä päivän...

*Jos et ole koskaan katsonut Game of Thronesia tai lukenut kirjoja, mutta aiot niin tehdä, tämä blokahdus sisältää spoilereita. Kuluvasta kaudesta tässä ei hiiskahdeta sanaakaan* Joskus lapsettaa. Silloin pitää koristella kämppä hassusti ja sitten kutsua kaverit kylään. Tällä kertaa sain tekosyyn Game of Thronesin neljännestä kaudesta, jonka tiimoilta kämppämme muuntui Westerosiksi. Eri huoneet (vaatekomero ja vessa ovat huoneita, samoin parveke) edustavat tietenkin Westerosin eri sukuja. Jokaisessa huoneessa oli vaakuna ja olin piirrellyt "hienoja" potretteja joita liimailin taulujemme ja valokuviemme päälle. Nyt huomasin kauhukseni, että parhaista jutuista ei ollut edes kuvaa, mutta tässä jotain: Baratheonin luola Stannis sen "Punaisen Naisen" pauloissa Talvivaara Mitähän Lannistereilla puuhataan? Joffrey: I hate it when mommy makes me go to bed early! Sansa ja Tyrionkaan eivät ole varsinaisesti onnensa kukkuloilla ...

Reilun puolen vuoden ajan minulla ei ollut oikein mitään sanottavaa. Ei tuntunut mielekkäältä pitää blogia vain laskeakseni kuinka paljon tavaroita olen saanut katoamaan kotitaloudestani. Sitten vuoden alkupuolikkaalla tapahtui niin paljon mullistavia asioita, ettei niistä jaksanut kirjoittaa. Nyt jaksan taas. Ja tein comebackin, uudella ulkoasulla oikein. Alkuvuodesta minulle tapahtunut seuraavia asioita: 1. Hylkäsin lopullisesti (= toistaiseksi, katsotaan saako minua edes vuotta pysymään poissa edes avoimesta) turhauttavat ja työttömän uraan valmistavat yliopisto-opintoni. Päätin hakea sinne mistä äitini aina varoitti, hoitoalalle. Yhteishaussa laitoin paperit vetämään lähihoitajakoulutukseen. Huhtikuussa kävin pääsy- ja soveltuvuuskokeessa, tällä viikolla selviää miten kävi. 2. Veljenpoikani Olavi kuoli 29.3. Hän oli koko ikänsä vaikeasti vammautunut, joten kuolema sinällään ei ollut yllättävää, eikä välttämättä edes niin traagista. Kuitenkin ajankohta on aina yllätys ja suru ...

Tavaraa mennyt 518 Näköjään olen innostunut aloittamaan erilaisia reportaasisarjoja (osa 1 sitäjatätä). Nähtäväksi jää tuleeko näitä osia koskaan lisää. Tämänkertainen sarja on vastaisku kaikelle sille tavaran dissaamiselle, jota tässä blogissa on harjoitettu tämän vuoden aikana. Se, että tuhat tavaraa saa mennä ei tarkoita sitä, että minä en rakastaisi tai arvostaisi niitä jäljelle jääviä tavaroita. Päinvastoin olen melkoinen materialisti: kerään ja hamstraan, jos en nyt niin paljon valmista materiaalia, niin paljon kaikenmoisia projekteja ja harrasteita. Siksi en oikein voi aina puhua rakkaista esineistä, puhun siis rakkaista asioistani. Tämänkertaisen blokahduksen aihe on kasvit. Ne eivät ole tavaroita vaan eläviä olentoja, joten tässäkin suhteessa asiat-termi on oikeutettu. Minä harrastan parveke- ja ikkunaviljelyä. Noin, se on sanottu, harrastan. Minulla on näet kummallinen ja kieroutunut käsitys harrastamisesta. Olen aina assosioinut sen suorittamiseen: näkyvää tulosta pitää ...

Tavaraa mennyt: 517 Minun täytyy tehdä tunnustus: olen surkea katsomaan hyviä spefisarjoja ajallaan. On suoranainen ihme, että olen kärryillä True Bloodissa. Olin kärryillä jopa Lostissa, kunnes siinä ei ollut päätä eikä häntää. Olen tutun ja turvallisen ystävä: Star Trekiä etu- ja takaperin minulle, kiitos. Kaikki sarjat ja niihin liittyvät parodiat. Tämä aiheuttaa "pieniä" ongelmia, kun maailmassa olisi kuitenkin niin monta hyvää scifisarjaa katsottavana. Nyt minä ja Siippa puramme tätä vuosikymmenen mittaista backlogiamme aloittaen sieltä vanhemmasta ja kultimmasta päästä. Tässä blokahduksessa kuullaan siis mielipiteitäni sarjasta Firefly ja sen jatkoleffasta Serenity. ***ei spoilereita, jos et avaa linkkejä, niistä en mene takuuseen*** Firefly on spefisarjojen kultasormen Joss Whedonin luomus, kuten myös mm Buffy the Vampire Slayer, Angel ja Dollhouse. Näistä sarjoista juuri Firefly on mielestäni eniten "laatikon ulkopuolelta" ainakin suhteessa Whedonin...

Tavaraa mennyt: 507 ...mutta olen mennyt sekaisin tulevien tavaroiden määrässä. :( Tämä harmittava käänne on toki ikävä, mutta toisaalta olen muuttunut huomattavan kulutuskriittiseksi ja tuleva tavara on minulla todella harkinnassa nykyään. Eniten minua kiinnostaa uudessa tavarassa sen koko elämänkaari: mihin tuote menee kun minä olen valmis siitä luopumaan. Samaten se, mistä tuote tulee on minulle nykyään hyvin tärkeää: tykkään vaikkapa Globe Hopen materiaalien uudelleenkäytöstä. Monesti tuote ei olekaan raaka-aineessa vaan ideassa. Olen myynyt nyt kirpputorilla tavaroitani kahdesti ja tienannut kokonaista 207 euroa. Jos summa suhteutetaan lähteneisiin tavaroihin, yksittäisen tavaran hinta ei juuri päätä huimaa (0,40 senttiä/tavara). Moni keräilevä ystäväni onkin sanonut, että ei luovu tavarasta, koska ei kuitenkaan saisi siitä omiaan takaisin. Rahan perässähän tässä ei olla itsekään, vaan mielenrauhan. Tavara sitoo energiaa ja tilaa. Ja tällä hetkellä olen tuhannen tavaran tavoi...

Tavalaskuri tullut/mennyt: 55/313 Kerrankin jotain raportoitavaa tavaraprojektista. Pistin tuulemaan ja varasin pöydän Bonus kirppikseltä 12 päiväksi. Ensimmäisen viikon tuotto oli jo voitollinen ja nyt kaikki mitä myyn huomisen ja perjantain välillä on pelkkää plussaa. Ja mikä parasta: mikään tavara ei palaa kotiin, vaan matkustaa myymättä jäätyään nurkan takana lymyävälle Fidalle . Tammelaa täytyy vain rakastaa! Siis rahassa, tavaroiden lähteminen on ollut koko ajan plussaa. Kuukauden tavaralaskuri junnasi sikäli paikallaan, että vain tulopuolelle ilmestyi merkintöjä. Mutta kirppis laittoi minut katsomaan tavaroitani uudelleen, myös rahallisessa mielessä. Huomasin, että makuutan kotonani rahanarvoista tavaraa, enimmäkseen kirjoja ja lehtiä. En lue niitä koskaan uudelleen ja luettuani (tai joitakin vuosia hamstrattuani) vien ne paperinkeräykseen. Nyt tajusin, että ne voi myydäkin. Siinä on sekin hyvä puoli, että tavara kiertää, eikä päädy liian aikaisin kierrätykseen. Ja kun myyn...