Kirjastonhoitaja rentoutuu indeksoimalla romaanin...

-
Tähän on tultu: minulla on kotona oma kirjastojärjestelmä, johon aion tallentaa omat kirjani, niiden kuvailutiedot ja sen ovatko ne lainassa ja kenellä! Ja joo, ymmärrän, että tässä mennään jo jonkinmoisen rajan yli...:D

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että tykkäisin leikkiä kirjastoa vapaa-ajallani(kin). Eikä edes siitä, että olisin millään lailla huolissani lainassa olevista kirjoistani (jos joku kuitenkin huomaa lainanneensa minulta jotain ja unohtanut palauttaa, niin saa tuoda kirjoja takaisin. Olen yhtäläisesti unohtanut mitään koskaan lainanneeni :D). Ja ei, EN aio muovittaa kirjojani, vaikka kyseinen aktiviteetti on minusta ihanaa! Se ei vain sovi kotikirjastokäyttöön (kokeiltu on) ja itse asiassa melko lailla pilaa kirjan libristisen arvon.

Kyse sen sijaan on siitä, että minä en enää yksinkertaisesti tiedä mitä kaikkea kivaa minulla on hyllyssäni! Muutossa löysin monia kirjoja, joiden omistamisesta olen ikionnellinen (mm. hieno neuvostoliittolainen Juri Gagarinin elämäkerta), mutta täysin epätietoinen. On myös käynyt niin, että olen ostanut scifipokkarin kahteen kertaan tästä samasta syystä. Kirjastotietokanta pitää siis olla lukuharrastukseni pönkittämiseksi.

Ja loppuun jotain ihan muuta. Päässä napsahti jännästi viikonloppuna ja siksipä päätin perustaa uuden blogin (ihan kohta, jahka tämän kirjoittamisesta pääsen). Käykäähän vilkaisemassa sitten!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Suola, leipä ja kauha,
Ilo, onni ja rauha
Blogissasi olkoon aina!

Eli onnittelut ja huraa-huudot uudelle blogille, kävin jo vierailulla!

Indeksointiprojekti on mahtava!:) Minulle tuli heti mieleen, että kai sinä nyt synkronoit tietokannan kotikoneeltasi puhelimeesi, niin että kirjakaupassa on aina mukana ajantasaiset tiedot! (Et ole ainoa jolla työjutut on menneet veriin.:)
20. elokuuta 2009 klo 10.46
Alitsa sanoi…
No on se hyvä, että muillakin jää välillä vähän työmoodi päälle! Jahka Siippa lukee kommenttisi, niin kyllä se siihen jonkin mobiilipalikan lykkää :D

Kiitoksia uuden blogin tervetulotoivotuksista! Sitä onkin mietitty (minun mittakaavassa) pitkään ja hartaasti. Ainakin viisi päivää! :D
20. elokuuta 2009 klo 11.02
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Spefilukuhaaste jatkuu: 5. Suomalainen spefikirja

-
Follow my blog with Bloglovin Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki Minä muuten linkitän tuohon kirjan otsikkoon aina mielestäni relevantin arvostelun toisaalta Internetseistä, joten myös otsikoiden takaa avautuvat sivut saattavat jotakuta kiinnostaa. :) Nyt mentiin sitten minun kirjamakuni reunoille, ystäväni, fantasiakirjailija Liliana Lento  kuitenkin vinkkasi minulle tämän kirjan. Luettavahan se on kun kerran kirjailija suosittelee (eikä ole edes oma kirja). Ninette on Kharras-dimin aavikkokaupungin valtiaan nuorin tytär. Sulwaen on velhon oppipoika ja Arry omituisen kalpea ruukuntekijä, jonka syntyperästä kenelläkään ei ole minkäänlaista tietoa. Nämä kolme ovat lapsuudenystäviä ja heidän tarinaansa seurataan kun he ovat aikuistuneet ja maailma on heittänyt heidän tielleen uusia elinolosuhteita ja kriisejä. Kirjoihin liittyy oleellisena käärmeiden käsittelyn taito ja käärmeiden kielen taidon osaaminen. Matelijoita kirjassa kuvataan hartaasti ja rakkaudella, joten jos näitä eli
Lue lisää

Kun saapuu yö

-
En ole päivittänyt tätä blogia pitkään aikaan. Eräs varsin terävillä hoksottimilla ja kielellä varustettu kaverini tokaisisi varmaan, että puhtaasti laiskuuttani olen antanut tämän  blogin rehottaa vapaana. Koko kesän ja alkusyksyn olin samalla mielialalla: reipastua pitäisi minulla on kuitenkin velvollisuuksia lukijoitani kohtaan. Nyt se on myöhäistä, blogi tulee jatkossa elämään entistä enemmän pellossa, sillä lopulta tipahdin siihen kuoppaan, jonka olen koko vuoden jo kahdesti välttänyt. Ensimmäinen kuoppa Rakas veljenpoikani menehtyy vajaan kolmen vuoden herkässä iässä 29.3.2014. Sukumme ylle putoaa tumma suruharso, jonka läpi kuljemme päivät pääksytysten ja yritämme pärjätä jokapäiväisissä, yht'äkkiä niin kovin triviaaleissa askareissamme. Tähän kuoppaan voisin minäkin jäädä lepäävään, ei enää koskaan tällaista kipua. Mutta se ei onnistu. 29.4. varhain aamulla puhelin soi ja veljeni soittaa: "Me pojat tässä odotamme äidin luokse heräämöön pääsyä!". Veljenpoi
Lue lisää

Vauvakirjojen aatelia...

-
Kuva
Täti ja Olavi Sain kälyltäni kunniatehtävän: Sulevi saa minulta kummilahjaksi vauvakirjan. Sellaisen, jota lapset ja aikuiset selaavat vuosikymmeniä eteenpäin. Ystäväni totesi, että hän edelleen katselee pikkuveljensä hiustöyhtöä tämän vauvakirjasta. Ja jokaisesta on mukava tietää millainen oli pienenä, minä oli ensimmäinen sana, jne. Minun kohtalokseni tuli syntyä toiseksi lapseksi varsin ADHD:n isoveljen jälkeen, jonka vakaana tarkoituksena oli murhata minut, koska vein aivan liikaa äidin huomiota ja hoivaa. Murha ei onnistunut, mutta tietty unohdus kylläkin. Veljeni ensimmäinen sana oli "kukka", minun ensimmäistä sanaani ei kukaan muista. Yhtenä päivänä vain osasin puhua ja sen jälkeen puheesta ei tullutkaan loppua. Sen verran tiedän, että puhuin ennenkuin kävelin, naapurin samanikäisellä pojalla homma meni toisinpäin. Tarina kertoo, että minä puhua pälpätin ja Lauri tuijotti mykkänä, kyllästyttyään sitten nousi ja käveli pois. Tämä mies juoksee muuten tänä päivän
Lue lisää