Zen ja itselleen nauramisen taito

-
Eräs sanoi tänään lukevansa tätä blogia. Siitä intoutuneena ryhdyin itsekin lukemaan, että mitä sitä onkaan tullut kirjoitettua. Tiedättehän tunteen: "Tuokin lukee tätä, nyt äkkiä tarkistamaan mitä on tullut sepusteltua, vähänkö siis noloo!".

Mutta minähän olenkin ihan hauska tyyppi. Tästä blogistahan voisi jopa saada sen kuvan, että minulla on mm. huumorintajua ja harrastuksia. Ja ystäviä. Ja että luen aivan liikaa. On hyvin mielenkiintoista vierailla omalla elämässään sen pohjalta mitä siitä maailmalle julkaisee. Jotenkin hohdokkaampaa: ei täällä tule kirjoitettua että "nousinpa aamulla ylös ja pesin hampaat".

Kehotan siis kaikkia oman blogin omaavia: lukekaa mitä olette tehneet. Minulle oli täysin uutta, että olen tehnyt kotona jukurttia tai että minulla on turkoosit työkengät. Jännä, hyvin jännä.

Kommentit

Hehkuvainen sanoi…
Mitä tästä opimme? Blogia pitämällä pääsee selvyyteen siitä, mitä on tehnyt.
Koitan olla lukematta omaani turhan pitkälle taaksepäin. Masentaa, kun olen ennen kirjoittanut niin hauskasti ja nykyään ihan tyhmästi.
15. helmikuuta 2012 klo 6.23
Alitsa sanoi…
Se on totta, että vanhat jutut on hauskempia, mutta luulen että kyseessä ns. "aika kultaa muistot"-ilmiö. Eli en esim. jaksa hirmuisesti repiä huumoria siitä, että tuijotin Vuoristosairaalaa koko tammikuun ajan. Mutta joskus myöhemmin se voi olla ihan hauska ajankuva.
15. helmikuuta 2012 klo 9.24
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka kiukkupussi kehitetään? (varoitus: sisältää itsesääliä ja nalkutusta)

-
Kuva
Pysytään muumiteemassa. Viimeksi vallalla oli Mörkö, nyt Pikku-Myy. Minusta on tullut kovin kovin kiukkuinen viime aikoina. Se on tavallaan hyvä asia, sillä olen vihdoin viimein saanut kunnolla ja painokkaasti sanottua EI. Ja luulen, että olen hankkinut muutamia vihollisia. Ainakin itse olen itseeni vähemmän tykästynyt juuri nyt. Kun sanon "ei", minut täyttää kamala syyllisyydentunne, joka huutaa sisälläni täyttä kurkkua: "Ei! Miten niin ei?!? Tuhma tyttö! Ei noin saa sanoa, olet huono!". Tämä aiheuttaa lisää väsymystä (jota pimeys tekee jo ennestäänkin) ja sitten pitää sanoa taas lisää eitä ihmisille, kun ei jaksa. Saatan olla joutumassa Ei-noidankehään, mikä ei myöskään ole mukavaa. Sisäinen ääneni on antanut minun ymmärtää seuraavia asioita: 1. Minun TÄYTYY tehdä enemmän kuin kukaan muu. 2. Minusta ei pidetä, vain minun teoistani pidetään. 3. Jos sanon ei, jotain kamalaa tapahtuu. Maalaisjärjellä ymmärrän, että nämä väittämät ovat aika lailla sisäisen natsini hal...
Lue lisää

Naiset EIVÄT aina rakastu renttuihin...

-
Kuva
... vaan nörtteihin! Juuri niin, suurin piirtein tämmöisiin kuin mitä tuossa oheisessa kuvassa! Minullakin on kotona oma nörtti, kutsuttakoon häntä tässä blogissa vaikkapa Siipaksi. Siippaa ei saa päin naamaa sanoa nörtiksi, se on kuulemma ihan eri juttu. Hän on kuulemma geek , semmoinen tietokonevelho, tai jotain... Mutta oikeasti tytöt, eikö tuo teksti tuon hepun kädessä olekin ihan hervottoman hauska ja oivaltava? Tai sitten minä olen vähän omituinen (ja olenhan minä, enemmän kuin vähän)... Tässä olisi taas keskustelun paikka. Haluan kaikilta kommentoijilta kommentteja nörteistä! Minä aloitan. Nörtit ovat älykkäitä ja toisinaan huumorintajuisia. Heillä on usein aika lailla taattu työpaikka, jossa he koodaavat ja juovat paljon kolajuomaa. Tampereen Hervannassa ja Espoon Otaniemessä heitä on melkoinen keskittymä. Noniin, lisää kommentteja! Nörtit maailmankartalle. Tätä toivoo yksi tyttönörtintapainen...:D
Lue lisää

3

-
Olinpa tuossa viime viikolla kolme päivää kipeänä (onnistuin TAAS samaan vatsatautiversion muiden sairastamasta flunssasta) ja sinä aikana tahkosin läpi kolme kirjaa. Tässäpä niistä vähän kommenttia. 1. sairauspäivä, 1. kirja. Reynolds, Alastair: Jäänpuskijat Ensimmäiseksi käteeni osui upouusi scifipläjäys "Jäänpuskijat", joka sijoittuu miellyttävän läheiseen tulevaisuuteen, vuoteen 2057. Pääosassa ovat komeettojen louhijat aluksella nimeltä Kivisirkka. Mitään kovin kummoista ja teknisesti täysin yli hilseen menevää asiaa ei kirjassa mainita kunnes aurinkokunnan vähäpätöinen kappale, Saturnuksen kuu Janus, osoittautuu joksikin muuksi kuin oli aiemmin luultu... Tykkäsin aivan valtavasti Reynoldsin kirjasta. Koska tapahtumat sijoittuvat tavallaan lähitulevaisuuteen, ne ovat lukijalle helppoja käsittää ja henkilöihin on helppo samaistua. Tämän vuoksi tämä on mielestäni kirjailijan parasta tuotantoa tähän mennessä ja sitä voi suositella myös lukijoille, jotka eivät ole Reynoldsia...
Lue lisää