Olen palannut ja entistä ehompana! Nyt nimittäin pääni on täynnä jaloja uudenvuodenlupauksia ja suunnitelmia: "tänä vuonna kaikki on paremmin", "tänä vuonna teen asiat oikein", "tänä vuonna parannan kaikki pahat tapani"...jne. jne. Kummasti sitä lähtee hypetykseen mukaan, vaikka vuosi toisensa jälkeen saa pettyä itseensä. Tänä vuonna pistän itseni enemmän likoon, minulla on projekti, josta kirjoitan täällä (ja siinä sivussa puolittain lupaan kirjoittaa tänne enemmän muutakin asiaa, kuten kuulumisia ja kirja-arvosteluita). Kyse on tavarasta. Ja siitä että minulla on niitä hyvin paljon. Aivan liikaa, itse asiassa. Minulla on lukemattomia kirjoja, joita en rehellisyyden nimissä näe itseni koskaan lukemassa ja luettuja kirjoja, jotka olivat niin huonoja, etten haluaisi niitä säilyttää. Keittiössä on jos jonkinmoista hilavitkutinta, joista kaikkia en käytä koskaan ja vilkaisu vaatekaappiin on joka kerta lähes arkeologisen kaivauksen veroinen löytöretki: teen ...
...siis enneagrammitestistä, joita olen tehnyt monta erilaista saadakseni jonkun muun tuloksen, tässä yksi: Tunnista itsesi . Ei auta mikään, olen kakkonen eli Avulias Huoltaja . On se kumma kun jokainen testi antaa johdonmukaisesti saman tuloksen. En ihan kympillä usko enneagrammiin, kun missään ei kerrota millä perusteilla yhdeksän luonnetyyppiä on valittu, mutta kieltämättä taidan silti olla aika vahva kakkonen. Minusta on vaan tosi tympeä saada testissä vastaukseksi, että olen onnellisin kun "muut ovat tyytyväisiä" ja "kun saan hoivata". Ihan kuin minulla ei olisi ollenkaan omaa elämää ja omaa tahtoa (koen kuitenkin että minulla on, vaikka kovasti tykkään siitäkin että kaikilla on kivaa). Pitäisikö alkaa epäsosiaalisemmaksi, siten ehkä löytäisin "todellisen itseni"? Mitäs te muut olette?
Tämmöiseltä olisi mukava näyttää. Kiva turkoosi iho, näpsäkät tuntosarvet ja mieluummin kylmässä kuin kuumassa viihtyvä fysiikka. Kuvassa on tietenkin (no daa, kaikkihan tämän tietää) andorialainen, originaali Star Trekissä ja uusimmassa sarjassa "Enterprisessa" esiintynyt eliömuoto. Kauniita kummajaisia. Ufomiehet eivät olet vihreitä, ne ovat turkooseja! Minä sitten rakastan turkoosia väriä. Kaikille tutuille onkin jo selvää, että jos minut näkee, olen enimmäkseen turkoosi. Kaupassa huomaan ensimmäiseksi turkoosit vaatteet ja minulle tulee hyvä mieli. Onko teillä muilla samansuuntaisia pakkomielteitä väreihin (toivottavasti tätä siis lukee joku)? Minusta väriytymiseni on kummallista, sillä minä en koe olevani mitenkään voimakkaasti visuaalinen tyyppi. Ja ei mun (ihan) joka tekstissä tule olemaan näin kauheesti Star Trekkiä. Kyllä minä oikeasti kirjotan tänne kirja-arvosteluja sun muita. Mutta kun en tähän hätään keksinyt mitään muuta kauniin turkoosia olentoa kuin nuo andori...
Kommentit