Kirjoja tulee, kirjoja menee

Tavaralaskuri (tullut/mennyt): 35/140

Kirjoja on toden teolla lähtenyt menemään. Tai no ne on siis otettu hyllystä poistomielessä. Mutta kokonaista 24 scifi- ja fantasiakirjaa on todella lähtenyt, ne menivät arpajais- ja huutokauppatavaroiksi Spektren järjestämään vuosittaiseen Spefiseurojen yhteistyökokoukseen. Huutokaupassa ne tuottivat fandomille ainakin semmoiset 50 euroa ja arpajaisissakin saattoivat olla vaikuttamassa arpojen myyntiin. Tuli hyvä mieli, kirjat eivät menneet hukkaan vaan pääsivät hyvään kotiin.

Lisää kirjoja on laatikossa, ja tarkoitus on järjestää penkojaiset. Listaa tulee tänne lähipäivinä eli saapi pyytää laittamaan syrjään, jos jokin opus saattaisi kiinnostaa. Tulossa myös: Alitsan kamarin esittely! Vanhemmat tulivat käymään ja vierashuoneena toimiva Kamari oli pakko siivota. Ja hieno tuli (näette myöhemmin)!

Kirjoja kulkee kätteni kautta massoittain myös kirjastosta lainattuna. En ole koskaan ymmärtänyt miten kirjojen myynti uhkaisi kirjastoja: minä sekä ostan että lainaan kirjoja valtavia määriä. Minä luen, sekä omaa että lainattua. Tässä viimeisimmät lainalukemiset:

Milla Keränen: Sisilian ruusu

Esikoiskirjailijan hurmaava keskiaikainen romaani, jossa on aimo annos (tai ainakin ehdottomasti enemmän kuin ripaus) scifielementtejä. Romaani sijoittu 1200-luvun Italiaan ja teos huokuu ajan makuja ja tuoksuja tuoksuja. Keskiajan elävöittäjänä nimenomaan tunnelmien, tuoksujen ja makujen kuvaus on tämän teoksen todellista herkkua.

Jotkut (mm. Morre, huom. spoilaa tosi paljon) ovat arvioineet kirjan päähenkilö Rosalian ärsyttäväksi ja naiviksi. Siihen toteaisin, että henkilö on 1200-luvun ihminen: hän tulkitsee tapaamansa ilmiöt siitä viitekehyksestä käsin mikä on hänelle mahdollinen. Toisekseen kirjailija toteaa, että tarkoitus on kuvata 1200-luvun Sisiliaa niinkuin se ajan kirjallisuudessa esiintyy, se ei ole realistinen ja tarkan historiallinen kuvaus tuon ajan maailmasta. Eli kaariutriomaista tarkkuutta ei kirjasta löydy, mutta tunnelmaa mukavasti. Tosin en osaa sanoa miten paljon tavanomainen lukija haluaa viipyillä kirjan tunnelmissa: saattaa olla että historiaa elävöittämätön lukija haluaisi nopeampaa juonenkuljetusta. Minulle tämmöinen tunnelmointi sopii vallan mainiosti.

Kouluarvosana 4-10: 8,5

Liz Williams: Aavekauppiaan tytär

Williams on kirjailija, jota ei voi jakaa perinteisesti fantasian tai scifin kirjoittajaksi. Tämmöinen spekulatiivisen fiktion genrejen sekoittaminen on mielestäni oikein piristävää ja mielenkiintoista. Tätä kirjaa voisi luonnehtia yliluonnolliseksi dekkariksi: hahmogalleriaan mahtuu niin jumalattaria kuin demoneitakin ja ihmisten maailman ohella pyörähdetään myös helvetissä.

Kirja tulisikin arvostella dekkarina: lajityyppi on kevyt ja ennalta-arvattava. Tapahtuu rikos ja tarinassa se selvitetään. Kirja ei siis ole esimerkiksi suurta yhteiskuntakritiikkiä esittävää scifiä. Dekkarina kirja on mainio: se on sujuva ja hyvin juonta kuljettavaa seikkailukirjallisuutta. Scifinä se olisi melko keskinkertaista. Silti Liz Williams on minulle mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Hankin juuri huutokaupasta (eli yksi kirja tuli takaisin, 24 meni) Williamsin esikoisteoksen the Ghost Sister ja odotan lukukokemukselta paljon.

Kouluarvosana 4-10: 8

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Jännä on nimi kirjailijalla. Ja mielenkiintoinen on kirjan idea. Tämä kirja on ehkä nuorille suunnattua fantasiaa, mutta se ei haittaa. Pidän nuorten scifistä ja fantasiasta: ideat ja ajatukset esitellään selkeästi ja nopeasti ja juoni kulkee koukuttavasti eteenpäin. Siksi yleisestikin suosittelen myös nuorten hyllyn hyödyntämistä, esimerkiksi Nälkäpeli svengaa kuin hirvi.

Tämä kirja ei pääse ihan hirven tahtiin, mutta on mielenkiintoinen ja luova esikoisteos. Kirjailija on ottanut ideansa pohjaksi vanhoja valokuvia, jotka ovat tavalla tai toisella kummallisia: kannessa on tyttö joka näyttäisi leijuvan ilmassa. Näihin kuviin (joita esitellään kirjassa paljon) liitetään sitten ajatus, että ne eivät olekaan hassuja trikkikuvia vaan totisinta totta, ja seikkailu on valmis. Päähenkilö Jacob on kuunnellut ukkinsa Aben tarinoita kuvista ja luullut niitä vain isoisän vilkkaan mielikuvituksen tuotteiksi. Jacob lähtee selvittämään missä vanhat valokuvat on otettu ja löytää kokonaisen maailman eriskummallisuuksia.

Tarina saa jatkoa ja on jopa luvattu että Tim Burton tekee siitä tänä vuonna elokuvan. Burtonmainen olisikin termi, jolla kirjaa kuvailisin: hurmaavan eriskummallista!

Kouluarvosana 4-10: 8,5