Alitsa avaruudessa

Siinä se nyt on: ensimmäinen blogitunnustukseni, jonka minulle myönsi Hehku . Kiitoksia kovasti, kivalta tuntuu! :) Pitäisi valkata 7 blogia tämän palkinnon jatkosaajiksi ja ne tulevat tässä: Metta Omenapuutarha Kisun kirjablogi Kikkarahylje Nörtin pakosuunnitelma Toninmars Yrttimaan aikakirja Joukossa on myös vähän vähemmän päivitettyjä blogeja, joiden kirjoittajille voin vain todeta: pidän teidän kirjoituksistanne ja haluan lukea niitä lisää - PIAN! Kiireen vilkkaa siis kaikki kuhnustelijat blogienne kimppuun. Ja hyvähän minä olen sanomaan, kun vasta palasin muutaman kuukauden kirjoitustauoltani... Blogipalkinnon saajan siis kuuluu laittaa se eteenpäin seitsemälle blogille ja samalla kertoa seitsemän faktaa itsestään. Omat faktani tulevat tässä: 1. Olen vasenkätinen, mutta en omista yhtään vasenkätisten saksiparia. Ihan Fiskarsin oransseilla vetelen menemään (vasurisakset ovat punaiset) ja eihän se hyvältä tunnu! 2. Olen myös vasenjalkainen ja tämä jalka on minulta kerran murtunut. 3...

Hei taasen kaikki, olen palannut! Kesä todella vei minusta mehut, mitään en töiden ohessa jaksanut tehdä, enkä oikein ketään nähdä. Mutta ei hätää: kesän jälkeen koittaa aina syksy - lempivuodenaikani! Syksyisin uudistun, aloitan uusia projekteja, jatkan vanhoja uudella tarmolla. Huomisen jälkeen saatan myös näyttää hieman erilaiselta, sillä tiedossa on kampaamoreissu. Omppu lainasi minulle omat kopionsa Stieg Larssonin Millenium-trilogiasta ja nekin tuli tuossa elokuun ajankuluksi luettua. Arvostelen ja arvioin ne nyt ohessa yhtenä könttänä, sillä yhdessä ne muodostavat melko jouhevan kokonaisuuden. Sanon melko, sillä ihan selkeitä puutteita on. Ensimmäinen kirja, Miehet jotka vihaavat naisia, on tasapainoinen - joskin ennalta-arvattava, dekkari. Tarina on vauhdikas ja laadukas pohjoismaalainen dekkari, joka sattuu olemaan yksi lempigenreistäni kirjallisuudessa. Ruotsalaiset dekkarit kuvaavat monesti paitsi itse rikoksen ja ratkaisun, myös ympäröivät sosiaalisen, fyysisen ja henkisen...

Lomailin aika lyhyesti tänä vuonna ja vastaavasti ulkomaanmatkani oli myös asianmukaisen lyhyt: vietimme Siipan kanssa kolme päivää ja yötä lähimmässä miljoonakaupungissa Pietarissa. Siellä oli mm.: - mielettömän hyvää ruokaa - ihan tolkuttoman kuuma koko ajan (mutta ilmastoitu hotellihuone) - paljon turkooseja (eli venäjänsinisiä) rakennuksia, joista varmasti selitän jotain myöhemmin - krumeluuria toisensa perään Sitten siellä olivat myös suomalaiset turistit. Minä ja Siippa emme varsinaisesti lähteneet seuramatkalle, vaan valitsimme matkanjärjestäjän valmismatkan lähinnä viisumimuodollisuuksien helpottamiseksi. Niinpä kaikkosimme aika nopeasti muusta seurueesta (joka kulki onnellisena laumana joka paikassa kuvia napsien) ja huomasimme näyttävämme lähinnä saksalaisilta turisteilta. Muusta suomalaisesta seurueesta poikkesimme siinä, että odotimme esimerkiksi rauhassa, että tarjoilija tuo ruokalistan pöytään, emmekä tungeksineet siistissä jonossa baaritiskille. Hississä myös vanhempi sa...

Liityin kuukausi takaperin kuntoklubiin, ja sen näkee naamasta. Ei, en ole niin paljon hoikistunut, että kasvoni olisivat liiemmin kaventuneet, mutta kaksi asiaa on muuttunut. 1. Olen iloisempi. Minulla on parempi ryhti ja reippaampi olemus. Olen aina ollut kävelevä pää, kroppani kuljettaa minua vaihtelevalla menestyksellä seuraavaan paikkaan, mutta muuta merkitystä sillä ei ole minulle ollut. Olen käyttänyt huomattavia omaisuuksia pääni kehittämiseen: olen kouluttanut ja sivistänyt itseäni kalliisti ja monipuolisesti ja pääni osaa monia taitoja. Lisäksi pääni puleeraamiseen (hiukset ja naama) menee sille päälle sattuessani euro jos toinenkin. Nyt on ollut hämmentävän riemastuttavaa huomata, että on minulla kroppakin, joka osaa monenlaisia asioita. Lisäksi sillä on jaksamisen rajat (huomasin tämän kun melkein pyörryin kolmannessa peräkkäisessä jumpassa), ja se saattaisi tarkoittaa, että minäkin jopa saatan olla samanlainen rajallinen ihminen kuin muutkin. Tätä en vielä ihan usko, mutta...

Olen jo niin tottunut siihen että olohuoneen ikkunastamme ei näy ulos eikä kukaan näe sisälle, että kävi melkein köpelösti. Loikoilin nimittäin eräänä aamuna reikäisessä yöpaidassani sohvalla aamukahvia hörppien, kun ikkunan takaa alkoi kuulua omituista rapinaa: rakennusmies siellä rapisteli parvekeremontin tähden laitettua ikkunan suojamuovia. Ponkaisin kahvi väärässä kurkussa kohti sälekaihtimia ja samalla hetkellä kun suojamuovi irtosi, sain suojattua häveliäisyyteni kaihtimilla. Illalla uskalsin raottaa kaihtimia, josko sieltä näkyisi se ihana järvinäköala, joka oman kodon ostoonkin aikanaan vaikutti. Eikä mitä: ikkunasta on muovi pois, mutta parvekkeellapa on toinen muovi maiseman edessä. Eli ojasta allikkoon: meiltä ei edelleenkään näe ulos, mutta raksamiehet telineiltään näkevät kyllä meille. :( Parveke näkyy sentään ja siitä tulee HIANO! Mutta toivon silti ettei sälekaihdinelämää jatku pitkään, muovi sentään päästi valoa sisään kasveille, nyt ovat ressukat todella helisemässä.

Lempituorejuustoni (tai oikeammin juustonkorvikkeeni) on tätä nykyä brittiläisen Tofutti-firman Creamy Smooth, makuvaihtoehtona mielellään Garlic & Herbs. Rupesinpa sitten aamusella lukemaan mitä kaikkea tuote mahtaa sisältää, sillä purkin kyljessä on jonkinmoista etäisesti suomen kieltä muistuttavaa sepustusta: "Ainekset: vesi, kylmä painetaan öljy sekoitus (soijapapu, palmu hedelmien ja oliivi), maltodekstriini, soija-proteiinia, Tofu, ei meijeri maitohappo, orgaaninen sokeri, stabilointiaine (johanneksen papu, guar, Celulose, xanthan ja Karrageeni), valkosipulia, sipulia jauhe, ruohosipuli, persilja, emulgointiaine (kasviöljy mono- ja diglyseridit), suola. Jääkaapissa 3-60C tallentaa saa jäätyä. Parasta ennen: KATSO BOTTOM kasviperäiseen vaihtoehto smoreost (????, toim.huom.)" Kas näin, ei se suomi ole lainkaan niin vaikeaa, äkkiäkös sitä kivan käännöksen googlettaa. Haluaisin kuitenkin tietää mitä mahtaakaan olla mystinen xanthan? Kuulostaa lähinnä kryptoniitilta. Sup...

Elämä on ihmeellistä. Vietimme vapun ystävien luona ja poistuessamme yön pimeinä tunteina näimme Siipan kanssa kaksi todella tuhisevaa siiliä. Rakkautta (ja tuhinaa) oli todellakin ilmassa. Samana päivänä (näin kertoi ekstaattinen äitini seuraavana päivänä) oli aikapoikaveljeni päräyttänyt kihloihin tyttöystävänsä kanssa. Seuraavana päivänä, 2.5., juhlimme me: Siipan kanssa kihlautumisesta tuli tuolloin kuluneeksi 12 vuotta. Siippa vei minut syömään ruokaa, joka oli kihlautumispaikkakuntamme nimistä. Wieninleikettä, karjapaistia...? Ei, vaan hampurilaista, sormuksessa nääs lukee 2.5.1998, Hampuri. :D Vei sentään ihan ruokapaikkaan eikä Heselle. 3.5. äiti soitti taas. Tällä kertaa erilaisella asialla. Serkkuni tytär, joka oli kärsinyt pitkään kroonisesta sairaudesta, nukkui pois TODELLA pitkään taisteltuaan. Ikää neitokaiselle oli IRC-Gallerian mukaan kertynyt 18,55 vuotta. En muista tyttöä nuorena naisena, joka hän kuollessaan oli, vaan pikkuisena linnunluisena pellavapäänä, joka tykkä...