Alitsa avaruudessa

...että olin eilisen nörttityttö täällä: http://geekgirlsfinland.blogspot.com/ . Minä siis kirjoittelen tuonne silloin tällöin avaruudesta, avaruustekniikasta ja muusta sellaisesta. Ensimmäisen blokahdukseni vastaanotto oli niin ihana, että olen ihan hämilläni. :) Se minusta on kuitenkin hassua, että kyseinen blogi on saanut lyhyen olemassaolonsa aikana osakseen aika rajuakin hyökkäilyä. On ajateltu, että tämä nörttityttöjen blogi on taas yksi keino, jota julmat naiset käyttävät poloisten miesten houkuttelemiseen. Että emme oikeasti ole kiinnostuneita nörtähtävistä asioista, vaan haluamme kohottaa arvoamme miesten silmissä. Tästä on muun muassa käytetty nimitystä "huomiohuora". Noh, jään odottamaan kuinka paljon miehiä Mars-aiheinen kirjoitukseni minulle nyt tuo. Siis sehän oli koko kirjoitukseni pointti, tietenkin. :D

Sänkyni vieressä on iso lukemattomien tai kesken olevien kirjojen kasa. Omat kirjahyllyt pursuvat kirjoja, joihin en ole malttanut kunnolla tutustua. Lainaan kirjastosta kirjoja kuin heikkopäinen: Suomen kirjastolaitoksen tilanne on ehkä huono, mutta ei kirjastoja kuitenkaan olla heti huomenna lakkauttamassa. Sanalla sanoen olen AHNE. Liialla informaatiolla ähkyyn täytetty pullea lukutoukka. Oikeasti luen niin paljon, ettei minulla ole kunnolla aikaa pohtia tai sisäistää lukemaani. Lisäksi viime aikoina on alkanut tehdä mieli katsoa elämäänsä vähän taaksepäin. Kirjat ovat aina olleet minulle oleellinen osa tätä maallista taaperrustani, joten mielelläni viipyilisin enemmän parhaissa lukuhetkissäni. En tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta tämä voisi ihan hyvin olla semmoinen tämän vuoden punainen lanka: tervetuloa siis Alitsan Kirjastoon! Näissä blokahduksissa on tarkoitus esitellä kirjoja omasta hyllystäni: todennäköisesti yllätyn itsekin paljon siitä kirjamäärästä mitä omistan. Toden...

Eräs sanoi tänään lukevansa tätä blogia. Siitä intoutuneena ryhdyin itsekin lukemaan, että mitä sitä onkaan tullut kirjoitettua. Tiedättehän tunteen: "Tuokin lukee tätä, nyt äkkiä tarkistamaan mitä on tullut sepusteltua, vähänkö siis noloo!". Mutta minähän olenkin ihan hauska tyyppi. Tästä blogistahan voisi jopa saada sen kuvan, että minulla on mm. huumorintajua ja harrastuksia. Ja ystäviä. Ja että luen aivan liikaa. On hyvin mielenkiintoista vierailla omalla elämässään sen pohjalta mitä siitä maailmalle julkaisee. Jotenkin hohdokkaampaa: ei täällä tule kirjoitettua että "nousinpa aamulla ylös ja pesin hampaat". Kehotan siis kaikkia oman blogin omaavia: lukekaa mitä olette tehneet. Minulle oli täysin uutta, että olen tehnyt kotona jukurttia tai että minulla on turkoosit työkengät. Jännä, hyvin jännä.

Olen taas lukenut varsin paljon ja laaja-alaisesti. Ei meinaa vain blogi pysyä perässä. Tässä tämänkertaiset: Kathryn Stockett: Piiat Teos sijoittuu 60-luvun Missisippiin, jossa rotukiistat käyvät kuumina. USAn vanhoillisimmalla kulmalla on vaikea totuttautua uuden vuosikymmenen mukanaan tuomiin ihmisoikeuksiin, jotka ulottuvat (hui kauhistus sentään!) myös värillisiin. Romaani kertoo mustista kotiapulaisista sekä heidän valkoisista emännistään kummankin näkökulmasta. Teoksen pohjalta on tehty myös elokuva, jonka todella haluaisin nähdä. Kirja on nimittäin erinomaisen viihdyttävä lukukokemus ja samalla loistava ajan henkisen ilmapiirin kuvaus. Pidän kirjoista, jotka paitsi viihdyttävät myös lisäävät yleissivistystä ja Piiat on tämmöisestä viihdekirjallisuudesta oiva esimerkki. Kouluarvosana 4-10: 9 Kaari Utrio: Oppinut neiti Lisää "yleissivistyskaunokirjallisuutta". Utriosta piti tulla historioitsija, mutta tuoreelle maisterille ei löytynyt töitä, joten hän kirjoitti...

En ole kuukauteen päivittänyt blogia. Se sopii hyvin nykyiseen statukseeni työttömänä. TE-keskuksen (ent. Työkkäri) mielestä juuri passiivisuus on parasta mitä työtön voi tehdä edistääkseen tulevaisuuden työllistymistä. Olen vain siitä hankala tyyppi, että en suostunut moiseen, koska sehän on oikeasti ihan puppua. Olen juuri käynyt miltei loppuun väsytystaistelun viranomaisten kanssa sen suhteen, että saan opiskella maisterintutkintoni loppuun työttömyysetuudella. Tämä mahdollisuus tuli ylipäänsä muutama vuosi sitten, kun työkkäri päätti, että ehkä olisi jopa työllistävää jos työtön opiskelisi jotain. Saadakseni tämän opiskeluoikeuden minun piti todistaa, että en ole pitkään aikaan saanut mitään opintoja aikaiseksi, vaikka yliopiston kirjoilla olen roikkunutkin. Suomeksi: kun olen ollut (työn ohella) hyvin laiska opiskelija, saan tukea. Jos olisi suorittanut opintoja viimeisen 10 kuukauden aikana, tuki olisi minulta evätty. Olen ihan ymmyrkäisenä tästä logiikasta, koskapa en olisi i...

Tuttavaperheelle tuli vuoden pimein päivä vuorokauden etuajassa, heidän pieni tyttärensä nukkui pois vajaat 3,5-vuotiaana 21.12. Vaikka tämä oli ollut odotettavissa tavalla tai toisella pikkuneidin koko elämän ajan se pysäyttää silti: kuolema on lopulta aina yllätys, suru ja järkytys. Minä sain kunnian olla tämän pikkuihmisen ystävä. Olin ylpeydestä pullollaan, kun opin syöttämään häntä ja kun sain vienon hymynpoikasen (tai vaikka vain huvittuneen katseen) osakseni. Jokainen päivä oli ihme, vaikka neurologit eivät antaneet minkäänlaista toivoa mistään kehityksestä, lapsonen osoitti monen monta kertaa miten sitkeää tekoa on. Hän todella eli täysipainoisen ja kokonaisen elämän, vaikka maailmankaikkeus jakoi hänelle varsin heikot kortit. Hän nautti säpinästä ympärillään ja erityisesti pyöreiden naisten pehmeistä syleistä. Lempitouhua oli myös jumppaaminen, vajaan vuoden ikäisen pikkuveljen touhujen seuraaminen ja tarhassa käynti. Syöminen (jonka ei pitänyt koskaan onnistuakaan) oli my...

Elossa ollaan! Ja nyt jälleen myös verkossa. Tulipa vain vietettyä pakotettua nettipaastoa viikon verran: Siippa lähti matkoille ja viime tekoinaan laittoi verkon sekaisin. Ja meillä se verkon pystyttäminen ei ole ihan sitä, että buutataan mokkula... Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt surffailen ihan onnessani lukemassa ihmisten blogipäivityksiä ja semmoinenkin asia kuin verkkopankki on aikamoinen ihme! Huolestuttaa miten riippuvainen olenkaan verkossa. Olo on samantyyppinen kuin jos olisi ilman silmälaseja: kun ei näe mitään, ei oikein kuule eikä ymmärräkään. Samalla tavalla verkottomuus passivoi ja hämmentää. En oikein saanut tehtyä mitään, kun en voinut tarkistaa asioita netistä. Nyt olen paitsi verkossa, myös enemmän kiinni maailmassa. Hyvin jännää. Mutta nyt olen taas palannut! Alitsa-täti on takaisin linjoilla!