keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Raskaan vapaaehtoistyön raataja



Tämä on lähinnä selitys- ja elossaoloilmoitus-blokahdus: olen minä vielä maisemissa, vaikka minusta ei mitään kuulu. Olen ollut kovin kiireinen, nykyisin vapaa-ajanviettoni uhkaa merkittävästi työntekoani ja ihan vain lepoanikin.

Syynä on puheenjohtajuus eräässä kovin Epäonnisessa Järjestössä. Tänä vuonna ei oikein mikään tunnu menevän putkeen, vastoinkäymiset seuraavat toinen toistaan tasaisen tappavaan tahtiin. Minä ja reipas hallitukseni yrittää kaikin voimin vastata haasteisiin, mutta kun...NE EIVÄT KOSKAAN LOPU! Nyt ihan tämän viimeisen epäonnen jälkeen alkaa todella viirata päässä ja ihan aikuisten oikeasti pelkään, että olen kohta sairauslomalla. Mikä olisi ihan väärin, sillä työni on oikein mukavaa ja leppoisaa, en meinaa selvitä vapaa-ajastani!

Mikä tässä tilanteessa oikein riipoo? Monet ihmiset tuntuvat nauttivan haasteellisista tilanteista ja ovat parhaimmillaan paineen alla. Minäkin olen ihan kohtuullisen stressinsietokyvyn omaava henkilö, mutta väsymyksen kasvaessa kiertuekestävyyteni heikkenee tavallista radikaalimmin. Väsyneenä minulla on nimittäin paha tapa alkaa taantua taaksepäin ihmiseksi, joka olin vielä noin viisi vuotta sitten ja ottaa kaikki HYVIN HENKILÖKOHTAISESTI: takanani on semmoista elämää, että olen kokenut olevani täysvastuussa (siis ihan oikeasti) suurin piirtein kaikesta kasvihuoneilmiöstä liikenneonnettomuuksiin. Nyt tämä taka-alalle väistynyt "yleissyyllisyys" meinaa jälleen kerran hiipiä etualalle ja sen jälkeen ei kenelläkään ole oikein enää hauskaa.

En siis ole kaikkein vahvimmissa kantimissa tällä hetkellä, siksi kirjoitankin tähän lukijoille ylös itseni hoito-ohjeet:

1. Tavattaessa halattava.

2. Saa ruokkia kaikella hyvällä ja ehdottoman epäterveellisellä.

3. Tavattaessa vapaaehtoistyössä, etenkin Epäonnisen Järjestön tiloista, saatettava lähimpään kahvilaan hermolevolle.

4. Annettava anteeksi kaikenmoinen hajamielisyys ja lievä unohtelu ja velvollisuuksien (hyvin pienien sellaisten) laiminlyönti, nyt ei vaan pysty.

Mutta kyllä minä tästä taas nousen ja pelastan maailman...eikun siis en pelasta, kun en siihen pysty, tietysti. Stressi voi olla kovaa, mutta sitä voi ajatella myös otsikon alaisen kuvan mukaisesti: Stressed = Desserts! Nam!