keskiviikko 17. elokuuta 2011

Huimaa!

Nyt ei kuulkaas mene kovin hyvin. Jo noin kaksi viikkoa olen saanut eriasteisia huimauskohtauksia. Kaikki alkoi, kun kaadoin Siipalle rauhallisena sunnuntaiaamuna kahvia enkä huomannut kallistuvani yhdessä kahvipannun kanssa. Koko päivän oli sitten pää ihan sekaisin ja tasapainoaisti ei oikein tuntunut pysyvän tekemisteni perässä.

Joitakin päiviä saattaa mennä, että ei huimaa ollenkaan tai huimaa ihan vähän. Joka tapauksessa olo on kovin epävarma ja etova, minä kun saan ihan vain oleskelemisesta matkapahoinvointia! Mikä minua vaivaa? Mitä voin tehdä itseni hyväksi?

Google auttaa ja olenkin tässä nopsaan itsediagnosoinut kaksi mahdollista syytä huimaukselleni. Voipi olla kyse hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta tai uudesta ja jännittävästä migreenin oireesta.

Näistä vaihtoehdoista kallistun (huimausta tuntien, hehheh) ehkä enemmän migreenin puoleen: päätä on särkenyt rankasti koko kesän, stressiä on enemmän kuin laki sallii ja muitakin oireita on: olen muun muassa kova sekoittamaan sanoja (kärsin mm. asuntohuimauksesta) ja olen alkanut änkyttämään (lievästi mutta itseäni ärsyttävästi).

Tämä kuukausi tulee elämässäni menemään vähän miten sattuu, mutta pian se on ohi. Tästä eteenpäin minun on vihdoinkin tunnustettava itselleni se karu tosiasia, että minäkin olen vain tavallinen uupuva ihminen. Minun ei tule vaatia ja odottaa enempää itseltäni kuin muilta, koska en jaksa tehdä kaikkea - en jaksa vastata kaikkeen "kyllä". Pelkään jo etukäteen mitä seurauksia tästä tulee sosiaaliselle elämälleni: luultavasti kanssaihmisiäni tulee jonkin verran harmittamaan, että minusta tulee "hankala" ja "yhteistyökyvytön", sillä tulen (toivottavasti, terveyteni tähden) sanomaan aika lailla "Ei!!!" erilaisille nakeille.

Pahoittelen jo etukäteen, jos nämä "eit" tulevat vähän turhan ponnekkaasti ja paikoin jalkaa polkien. Mutta uskokaa minua, se käy niin kovasti luonnolleni, että muuhun en ehkä kykene. Hiljalleen kun uusi sana alkaa maistua suussani luontevammalta, saatan sanoa sitten tyynen rauhallisesti "Kiitos, mutta ei kiitos tällä kertaa!".

Mahtaako minulla olla kavereita vaikka en tee enää samalla lailla palveluksia? Tai jaksa uusia harrastuksia - tai vanhojakaan? Jos olen illan kotona yksin, moikkaako kukaan enää kadulla? Että olenko vähän rauhallisemman elämänvaiheen tarpeessa? NO OLEN!

perjantai 12. elokuuta 2011

Tekijän oikeus

Viime aikoina olen kovasti pohtinut mistä tulevatkaan ihmiset, joita yleisesti kutsutaan besserwissereiksi. Näille henkilöille on erityisen yleistä suurin piirtein kaiken mahdollisen tietäminen ja he tietävät miten asiat "oikeasti" pitäisi tehdä. Mutta oletteko panneet merkille toista asiaa näissä henkilöissä? He nimittäin harvoin ovat tekemässä mitään, heidät tavoittaa useimmiten neuvomasta muiden työtä. Mikä estää besserwissereitä toimimasta? Voisiko se olla ylenpalttinen itsekritiikki? Vaiko ehkä mukavuudenhaluinen laiskanpulskeus?

Yksi asia on varma: nämä ihmiset eivät ole kuulleet aktokratiasta (engl. actocracy). Eipä ole moni muukaan, minä opin termin Siipalta. Ilmeisesti termi on nostamassa päätään hakkeripiireissä, joissa arvostetaan esimerkiksi vapaita ohjelmistoja, joissa saa itse muokata lähdekoodia ja aika lähelle tämä liippaa myös DIY(Do It Yourself)-kulttuuria. Eli se, joka tekee, päättää miten (ja mitä) tekee!

Innostuin kovasti ajatuksesta ja haastankin kaikki  mukaan ajatusleikkiin. Ajatelkaa maailma, jossa tekijä on asiantuntija. Ei turhanpäiväistä nillitystä (toisten) huonosti tehdystä työstä, ei enää toisen työn (aiheetonta) arvostelua. Jokainen saa tehdä vapaasti sitä "omaa juttuaan" ja kaikki ovat tyytyväisiä. Kenenkään ei tarvitsisi päteä muiden kustannuksella vaan ihan omalla kustannuksellaan. Kaikki tekevät, kaikki osaavat!

Tekeminen on aliarvostettua, delegointi, palaveeraus, konsultointi ja muut (kauniisti sanottuna) "immateriaaliset" asiat taasen jonkinmoisen epäjumalan asemassa. Puhumattakaan siitä miten onnelliseksi aktiivinen toimijuus ihmisen tekee. Oman käden ja hengen tuotteet ovat hyvin arvokkaita itselle: minä tein tämän ja olen tästä ylpeä! Ei ole väliä näkivätkö muut miten paljon tein, minä tiedän sen itse.

Toimikaa, siis, ja olkaa onnellisia! :)