Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2011.

Perjantain pohdintoja

Joinakin päivinä sitä herää jotenkin enemmän skarpilla tuulella, on jollakin tavalla enemmän auki ulkomaailmaan ja oikein pysähtyy ihmettelemään maailman kummallisuuksia. Tänään on semmoinen päivä. Olen tähän mennessä havainnut, että: - pultsaritkin ovat perjantaituulella, noin 12 tuntia muuta väestöä ennen. Mietin mitä perjantai heille merkitsee? Ehkä lupaa olla reilusti kännissä, kun kaikki muutkin tulevat olemaan? Ehkä olo ei tunnu niin erilaiselta kuin tavallisena arkena? - puolivuotiaan vauvan itkua ei saa poikki, jos hänen äitinsä katsoo häntä tiukan ankarasti silmiin ja sanoo topakasti: "Rauhoitu!" - ei maksa mitään olla ystävällinen ja aurinkoinen, itse asiassa saa paljon parempaa palveluakin :) - ihmiset ovat kaikki erilaisia ja omalla tavallaan kauniita - on tosi mukavaa olla minä :) Tämmöinen maailmojasyleilevä päivä tänään. Mitäs teille?

Keskiaikalinkkejä lisäilty, vanhan musiikin bändi perustettu

Aika vähän minä yleensä mitään linkkejä lisäilen tähän blogiin, kunhan itselleni vain muistutukseksi laittelen. Nyt on kuitenkin keskiaikalinkeissä niin hienoja "uutuuksia", että kerrankin kehotan asiasta kiinnostuneita niitä katsastamaan! :) Lisäksi mainittakoon, että soitan nykyään myös vielä tarkemmin nimeättömässä keskiaika-, renessanssi- ja barokkimusabändissä. Meitä on tällä hetkellä 2-3 nokkahuilua, viola da gamba ja luuttu. Olen ihan pähkinöitä tästä(kin) projektista, varmasti tulee kirjoiteltua aiheesta lisää jatkossa!

Toiset tykkää kuhmummasta...

...minä en! :( Päässäni komeilee oikein näpsäkkä kuhmu, jonka sain täräyttämällä kalloni napakasti Seurakuntien talon naulakkoon. Tiedättekö semmoiset naulakot, jotka ovat saranalla kiinni seinässä, niitä on aika usein teattereissa, seurojentaloilla yms. paikoissa? Ne siis liikkuvat ja niistä jokainen voi plärätä omaa takkiaan esille ihan kuin kauppojen julistevalikoimaa selatessa. Noh, semmoinen osui tosiaan kohdalle eilen, kun kumarruin laittamaan kenkiä jalkaani. Kun nousin oli aiemmin tyhjään tilaan ilmestynyt naulakko. Tänään on semmoinen olo, että tekisi mieli mennä kotiin pimeään huoneeseen ja kääriä pää pumpuliin. Niin, mitäkö tein Seurakuntien talolla? Noh, ystävät, minä pääsin kuoroon ja olin ihka ensimmäisissä harjoituksissani. En ollenkaan uskonut pääseväni, sillä minä en varsinaisesti ole tunnettu pärjäämisessäni koelauluissa. Tällä kertaa arvoin viime hetkeen saakka haluanko kuoroon vai en, joten en ymmärtänyt jännittää ollenkaan. Ja nyt olen sitten ykkösalton äänessä la

Kakkosta pukkaa...

...siis enneagrammitestistä, joita olen tehnyt monta erilaista saadakseni jonkun muun tuloksen, tässä yksi: Tunnista itsesi . Ei auta mikään, olen kakkonen eli Avulias Huoltaja . On se kumma kun jokainen testi antaa johdonmukaisesti saman tuloksen. En ihan kympillä usko enneagrammiin, kun missään ei kerrota millä perusteilla yhdeksän luonnetyyppiä on valittu, mutta kieltämättä taidan silti olla aika vahva kakkonen. Minusta on vaan tosi tympeä saada testissä vastaukseksi, että olen onnellisin kun "muut ovat tyytyväisiä" ja "kun saan hoivata". Ihan kuin minulla ei olisi ollenkaan omaa elämää ja omaa tahtoa (koen kuitenkin että minulla on, vaikka kovasti tykkään siitäkin että kaikilla on kivaa). Pitäisikö alkaa epäsosiaalisemmaksi, siten ehkä löytäisin "todellisen itseni"? Mitäs te muut olette?

Juoru-uni

Näin viime yönä unta, että pääsin jostain syystä haastattelemaan (?) Anna-Leena Härköstä ja hän käski minun mennä edeltä kotiinsa odottamaan, kun hänellä oli jotain bisneksiä hoideltavana. No, minä sitten odottelin häntä ja varastin samalla juorun pistokkaita. Uni loppui kun Anna-Leena Härkönen sai minut kiinni huonekasviensa höyhentämisestä. Nyt minun pitää ihan oikeasti rauhoittaa ylivilkas viherpeukaloni! Nolottaa, vaikka se oli vain uni ja huolestuttaa että uneksin juoruista, vaikka en oikein edes tykkää koko kasvista. :D

Alitsan kevään 2011 taimipuoti on avattu!

Joulukuun lopusta lähtien olen hokenut itselleni: "Päivä pitenee jo, nyt voisi jo laittaa sormensa multaan!". Siitä johtuen olen jo nyt, Runebergin päivänä, pikkuisen pulassa tulevan taimi-invaasioni kanssa (tämä on paha riippuvuus, myönnetään, mutta kun multa tuoksuu ihan syötävän hyvälle ja vaaleanvihreät taimet ovat niin söpöjä eli EI, EN SUOSTU LOPETTAMAAN! :D). Siispä Alitsan taimipankki keväältä on avoinna ja tänne tulee varmasti koko ajan lisää jänniä juttuja. Jos et siis aikaisemmin ollut blogini aktiiviseuraaja, nyt se kannattaa: ensimmäiselle älähtäjälle lähtee taimia! Jos et ole kiinnostunut kasveista ei blogini seuraaminen ole sinulle edelleenkään tärkeää, ihmettelen kuinka oletkin jaksanut lukea tähän saakka...:D Nyt olisi jaossa: Luomuklementiinin taimia, 2 kpl Appelsiinin taimi, 1 kpl Nukkatyräkin taimi, 1 kpl Värinokkosen pistokas Kiinanruusun pistokas Älä nuku onnesi ohi, tilaa heti! Ei maksa mitään, jos vaikka kahvit keität kun kylään piipahdan.

Itsensähöynäyttäjä

Minut tunnetaan legendaarisen helposti höynäytettävänä henkilönä. Uskon ihan kaiken pajunköyden mikä minulle syötetään ja en ilmeisesti kyynisty koskaan: ainoastaan Siippa on toisinaan epäonnistunut höynäytyksissään, mutta se johtuu ihan vain siitä, että hän yrittää höynäytellä liian taajaan. Nykyään Siippa on myös ainoa ihminen, jota itse osaan edes vähän höynäyttää. Olen muutoin ihan surkea valehtelija, en kerta kaikkiaan pysty huijaamaan missään. Tässä taannoin voitin sukulaiset pokerissa ilman ainuttakaan valhetta. Valehtelematta jättäminen oli ilmeisesti kyseisessä pelissä niin outo ominaisuus, että se taktiikka yllättävyydessään kannatti. Olen kuitenkin mitä taitavin itsensähöynäyttäjä. Minun on helppo saada itseni uskomaan ihan mitä tahansa. Esimerkkejä voivat olla vaikkapa kaupungilla kävely vähän huonompana päivänä. Silloin minuun iskee "kaikki tuijottavat minua ja nauravat minulle"-kompleksi. Hyvin yleinen on myös "minun on tehtävä enemmän kuin muut"-valh