tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kuka on Alitsa? / Who is Alitsa?


Miksi tämän blogin nimi on "Alitsa avaruudessa"? Minun oikea nimeni ei nimittäin ole sinnepäinkään. En ole myöskään ollut avaruudessa (jos se ei ole lukijoilleni jo selvinnytkin). Tässä blogissa seikkaillaan ennenkaikkea omassa sisäavaruudessani, jota yritän parhaani mukaan avata teille sikäli kuin se ikinä on mahdollista.

Olen harrastanut keskiaikaa Suomen Keskiaikaseurassa, joka osaltaan kuuluu kansainväliseen historianelävöittäjien seuraan nimeltä Society of Creative Anachronism (SCA). Elävöittäessämme emme esiinny omalla nimellämme, emme ainakaan jos nimi ei olisi ollut mahdollinen historiassa aikavälillä 1000-1600. Jokainen kehittää itselleen keskiaikapersoonan ja valitsee tälle sopivan nimen. Tutkin suomalaisia nimiä seuran hyviksi havaituista lähteistä ja löysin hauskan sukunimen "Ainovainen". Joku tämän niminen henkilö oli asunut kotipaikkakunnallani Rantasalmella vuonna 1571. Sukunimi oli löytynyt ja siihen sopiva etunimi "Alitsa"löytyi toisesta dokumentista. Alitsasta muotoutui alter egoni, muun muassa irc nickini on Alitsa (ettäs tiedätte).

Alitsaa ei enää ole näkynyt keskiaikatapahtumissa, mutta monet tunnistavat tämän nimeni ja blogin nimeen ympättynä se on peräti näppärä: se on sanaleikki lapsuuden yhdestä lempikirjastani "Alissa avaruudessa". Löysin kirjan muutama vuosi sitten kirpputorilta, mutta luin sen uudelleen vasta nyt.

Kirill Bulytsev: Alissa avaruudessa

Vuonna 1974 alkuteos kertoo "21. vuosisadan" pikkutytöstä, Alissasta, joka asuu isänsä kanssa. Isä työskentelee eläintarhassa, jossa on paljon harvinaisia eläimiä ympäri universumia. Rakastin kirjaa pienenä, sillä 21. vuosisatahan on "ihan kohta" ja sitten me lennämme tähtiin ja tutkimme vieraita planeettoja. Just joo. Missä on minun rakettireppuni, minua on petetty!

Lapsena ei tullut pieneen mieleenikään, että Bulytsev oli neuvostoliittolainen kirjailija. Uudelleen luettuna "Alissa avaruudessa" onkin varsinainen sosialistisen ihanneyhteiskunnan mainos. Esimerkiksi kullalla, platinalla ja timanteilla ei ole mitään muuta kuin museaalista arvoa mineraalimuseossa. Toisaalta sosialismi ei pääse liikoja häiritsemään, sillä Alissa on kuin sosialismin oma Peppi Pitkätossu (ja vieläpä avaruudessa), pikkutytölle oli 80-luvulla harvoin tarjolla yhtä aktiivista roolimallia, ainakaan spefigenren sisällä.

Kirjailijasta voi lukea lisää täältä.

Olen siis edelleen hyvin tyytyväinen siihen, että juuri tämä kirja on antanut nimensä tälle blogille!

Arvosana 1-10: 7.





***



Why is this blog called "Alitsa's Adventures in Time and Space"? My given name is nowhere near Alitsa and I've never been to space (actually I am even scared of flying in an airplane). This blog is more about my inner universe that I will try, as well as I can, to explain to you readers.

I use to re-enact history in the Barony of Aarnimetsä which is a Finnish branch of the Society of Creative Anacronism (SCA). When attending our events we don't use our real names, not unless they are historically plausible in our time period between the years 1000-1600. Instead you develop an SCA persona that could have lived in the time period you want to re-enact. I did some research on Finnish names on acceptable sources and found this fun surname "Ainovainen". It means "the only one" and indeed only one person with this last name was documented living in my home town of Rantasalmi in 1571. Now I needed a suitable first name and found "Alitsa" in another source. Alitsa Ainovainen became my alter ego, my IRC nick is also Alitsa.

I havent been to SCA events lately but the name stuck. There is another reason for that too. As a kid I loved Kir Bulychevs book "Alice: The Girl from Earth". In Finnish Alice was called Alissa. That's almost like Alitsa, right? I found the book a few years ago from a yard sale but managed to re-read it just recently.

Kir Bulychev: Alice: The Girl From Earth

Originally published in 1974 the book is about "a girl from 21st century". Alice lives with her dad who works in the most wonderful zoo: there you have all kinds of animals from all over the universe. And better still: Alice's dad often takes his daughter along with field trips to all over known space in order to attain even more weird animals for the zoo. This is what I loved as a kid: the 21st century was just around the corner and then we are going to fly to strange planets and have much more fun. Right. Today I feel downright cheated: where is my personal rocket backbag and other stuff that was practically promised to me!?!

Bulychev was from Soviet Union and  I did not figure that out as a kid. Now, while re-reading the book, that fact became obvious. "Alice: The Girl From Earth" is perfect propaganda piece of a socialist ideal society designed to influence kids from early age onwards. For example in the socialist world gold, platinum and diamonds are only vaguely interesting as mineral samples and are kept in museums. On the other hand one does not get bored of the socialist rhetoric since Alice is an active little girl with an ability to get to all kinds of trouble. She is like the Pippi Longstocking in space, in the 80's there was preciously little genre literature with a girl as antagonist.

You can read more about the author here.

I am still very pleased though how Alice has attributed in naming this blog!

Grade from 1-10: 7.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Olen kaksikielinen / I am bilingual

Päätin, että minulla on riittävästi minusta kiinnostuneita ihmisiä, jotka eivät osaa suomea. Ei se mitään, minä osaan englantia. Tänne tulee juttua tästä lähtien kahdella kielellä. En osaa pilkuttaa kummallakaan kielellä, joten lukija antanee sen minulle anteeksi.

***

I decited that I have enough friends and acquaintances that do not speak Finnish. But luckily I can write also in English. English is not my native language so please try to understand my musings and forgive my mistakes.


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kun aamu sarastaa taas

Olen palannut! Elämä on onneksi aaltoliikettä: välillä sataa kuraa niskaan kunnolla. Tasapainon vuoksi välillä tapahtuu paljon positiivisia asioita, jotka sitten nostavat ihmisen takaisin pelikentälle. Minulle tapahtuneet positiiviset asiat:

1. Veljenpoikani "Sulevi"

Hänen syntymänsä pelasti suurinpiirtein koko sukumme (ei mitään paineita, veljenpoika!). Hänen kasvuaan aivan normaalina pienenä poikana on ollut tervehdyttävää seurata. Syksyn tullen hän täyttää 1,5 vuotta ja alkaa tapailla ensimmäisiä sanojaan, kovasti kävelee jo. Perheemme ja sukumme ovat onnellisia tällä hetkellä, kokonaisia ja tyynen tyytyväisiä. Olavia tulee olemaan ikävä koko loppuelämän ajan, mutta olemme sen pienelle enkelille velkaa että elämme omaa elämäämme täysillä.

2. Kuorolaulu

Aloitin syksyllä laulamisen oratoriokuorossa. Se on tervehdyttävää hommaa: kolmen tunnin kuorotreenien aikana oma ääni sulautuu toisten äänteen joukkoon. Oikein tunnen kuinka verenpaineeni laskee ja pulssini tasautuu, ja omat murheet unohtuvat. Joka kerta tunnen kuorolaulun terveysvaikutukset, joista voi lukea lisää täältä.

Lisäksi johdan nörttityttökuoroa. Meihin voi liittyä kuka vain ja tällä hetkellä meillä on jo ensimmäinen miesnörttityttö laulun iloa kokeilemassa. Tämä kuoro on tuonut minulle uusia sosiaalisia kontakteja, viisaita keskustelua ja nörttäämisen riemua. On ihanaa miten avoimesti jokainen voi hyödyntää omia vahvuuksiaan yhteiseksi eduksi. Joku osaa piirtää, niinpä meillä on hieno logo. Minun kädessäni pysyy tahtipuikko (hmm. voisinpa jopa hankkia semmoisen). Muutama muu on jo sovittanut meille kappaleita, itse aion myös kokeilla samaa. Siinä missä syksyllä koin, että olen yksin maailmassa ja täysin epäonnistunut yksilö, tämä kuoro on antanut minulle täysin päinvastaista voimaa: joukossa on voimaa ja yhdessä olemme vahvoja.

3. Oman alan löytyminen

Olen tarvinnut elämääni suvantovaiheen, vaikka se onkin ollut masennusta ja surua. Se on ollut kuitenkin myös ensimmäinen kerta elämässäni kun olen ollut pakotettu pysähtymään ja rauhallisesti arvioimaan elämääni ja sitä mitä oikeasti haluan. Paniikissa yritin hakeutua hoitoalalle sinne pääsemättä. Ja hyvä etten päässyt, sillä olisin mennyt väärään paikkaan. Minun kiinnostukseni suuntautuvat toki sinnepäin, mutta enemmän sosiaalipuolelle. Kevään yhteishaussa hain yliopistoon ja  kuusi päivää olen nyt totutellut siihen, että olen ensimmäisen vuoden sosiaalityön opiskelija! Minusta tulee sosiaalityöntekijä. Joka aamu tajuan tämän asian jotenkin paremmin: minulle on annettu toinen mahdollisuus ja minulla on taloudelliset edellytykset tämä mahdollisuus täysimääräisesti käyttää.

Nyt tämä blogi versoo myös uutta. Nyt olen jälleen "minä", täynnä tarmoa ja toivoa. Nyt myös ymmärrän mikä oli syksyisen pysähdyksen tarkoitus: minun piti vetää käsijarrusta ja pysähtyä katsomaan karttaa. Ensimmäistä kertaa vuosiin tunnen tietäväni minne oikein olen menossa.