keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Kotikoomikko

Kerään tähän Siipan parhaat - joskin välillä vähän kryptiset - letkautukset. Meillä asuu näköjään varsinainen vääräleuka.

Bussissa, Vinoteca Piemonten (ravintola) ikkunan kohdalla: "Vinotecassa ollaan vinosti, discoteekissa pyöreesti!"

Yleistä tietoa: "Abba voitti Euroviisut kappaleellaan Waterloo, elikkäs Vesivessa."

Lucian päivänä: "Hyvää Lusijan päivää, toivottaa Vankeinhoitolaitos."

Toi viimeinen (ja mielikuvituksettomin) tais kyllä olla meikäläisen, mutta kyllä Siippa sillekin nauroi, ihan niinkuin omille jutuilleen! :)

tiistai 15. joulukuuta 2009

Tärkeä duuni


Tämä sai aikaan Siipassa valtavan röhötyskohtauksen. Keskustelimme siitä kuinka lääkäreitä joskus kuulutetaan vaikkapa lentokoneissa tai teatteriesityksissä. Ja siitäpä keksimme miettiä, että missä vaiheessa itse tulisi kutsutuksi.

On kyllä vähän vaikeaa kuvitella seuraavanlaista kuulutusta vaikkapa mannertenväliselle lennolle: "Huomio! Onko matkustajien joukossa kirjastonhoitajaa?". Ja mikä mahtaisikaan olla se hätätilanne, jossa tuommoisen kuulutuksen kuulisi? Lentäjillä konseptit aakkostamatta? Lainat unohtuivat uusimatta?

Alun hilpeyden jälkeen tuli pieni apeus, onpas minulla tosiaankin "tärkeä" duuni. Mutta toisaalta, harvapa meistä tekee töitä hätätilanteita varten, vaan ihan tavallisen arjen sujumisen hyväksi. Mutta silti!

perjantai 11. joulukuuta 2009

Kiukun anatomiaa

Ihmeelliset kiukkukohtaukseni jatkuvat edelleen. Onneksi en ole mitenkään älyttömän sosiaalinen tätä nykyä, joten eipä tätä ole ollut todistamassa kukaan muu kuin Siippa. Sanon "onneksi" siksi, että ei siinä kiukussa ole minkäänmoista järkeä, se vain yllättäen alkaa ja on sitäpaitsi aika voimakas tunnetila. Se tuntuu tulevan tyhjästä ja kummallista kyllä se kestää aikasta pitkään (minulle on tähän mennessä ollut täysin luonnonvastaista olla kiukkuinen 20 sekuntia pidempään).

Asiantuntevalta taholta sain kuulla, että kiukku on suojamekanismi. Minulla on kuulemma taipumus ajatella asioita muiden kautta, miten voisin parhaiten olla avuksi, miltä muista tuntuu yms. yms. Leppoisan ihmisen maineessahan minä olenkin, mutta siinä on yksi ongelma: olen systemaattisesti unohtanut kysyä itseltäni miltä tuntuu ja mitä minä haluan. Noh, tässä astuu palvelukseen kiukku: kun koen, että olen taas liiaksi sumplinut muiden asioita, kiukustun ilman mitään sen kummempaa syytä. Tämä on merkki siitä, että alitajuntani huomauttaa "nyt kyllä kuuntelet välillä minuakin, perhana!".

Ja mikä parasta (tai pahinta), en saa suljettua tätä kiukkua pois! En pysty hallitsemaan sitä, että se todella pakottaa minut ottamaan aikalisän siitä mitä kulloinkin olinkaan tekemässä. Jos siis olen vähän tavallista rauhallisempi ja passiivisempi niin hyvä vain: voin vaihtoehtoisesti olla kiukkuinenkin.

Kiukkua kuitenkin lievittää yksi lääke: läheisen herkkukaupan riisimaitovalkosuklaa. Pitänee kerätä sitä varastoon...

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Sekaisin Marsista


Niille, jotka eivät vielä tiedä: minulla on nyt Marspallo. Kiva karttapallon muotoinen esitys punaisesta planeetasta. Kyllä sitä on kiva katsella kun samalla kaihoisasti haaveilee, että aikaa riittäisi tähtitornillakin käyntiin. Yritän päästä sinne vielä tämän vuoden puolella.

Olen auttamattomasti avaruushörhö. Yöpöydälläni lepäävät sulassa sovussa Jane Austenin koko tuotanto ja mm. teos nimeltä "Interstellar travel and multigenerational space ships". Hörhö nimenomaan olen siksi, että en oikein tiedä mitään, en osaa laskea satelliittien ratoja tms. Minä vain fiilistelen. Minusta olisi aivan ihanaa asua avaruudessa semmoisella isolla pyörivällä avaruusasemalla. Samalla kuitenkin olen semmoinen pelkuri, ettei minua oikein saa edes lentokoneeseen. Kummallinen olen!

Ja nyt löysin uuden blogin, tämmöisen: Marsplaneetta. Hörhöjä on muitakin, vieläpä asiansa tuntevia epähörhöjä, toisin kuin minä. Jee!

Juu, ei mulla oikeesti ollut muuta asiaa kuin että olen oikein iloinen tänään enkä ollenkaan kiukkuinen, vaikka sekin oli omalla tavallaan ihan kiva olotila.