perjantai 11. joulukuuta 2009

Kiukun anatomiaa

Ihmeelliset kiukkukohtaukseni jatkuvat edelleen. Onneksi en ole mitenkään älyttömän sosiaalinen tätä nykyä, joten eipä tätä ole ollut todistamassa kukaan muu kuin Siippa. Sanon "onneksi" siksi, että ei siinä kiukussa ole minkäänmoista järkeä, se vain yllättäen alkaa ja on sitäpaitsi aika voimakas tunnetila. Se tuntuu tulevan tyhjästä ja kummallista kyllä se kestää aikasta pitkään (minulle on tähän mennessä ollut täysin luonnonvastaista olla kiukkuinen 20 sekuntia pidempään).

Asiantuntevalta taholta sain kuulla, että kiukku on suojamekanismi. Minulla on kuulemma taipumus ajatella asioita muiden kautta, miten voisin parhaiten olla avuksi, miltä muista tuntuu yms. yms. Leppoisan ihmisen maineessahan minä olenkin, mutta siinä on yksi ongelma: olen systemaattisesti unohtanut kysyä itseltäni miltä tuntuu ja mitä minä haluan. Noh, tässä astuu palvelukseen kiukku: kun koen, että olen taas liiaksi sumplinut muiden asioita, kiukustun ilman mitään sen kummempaa syytä. Tämä on merkki siitä, että alitajuntani huomauttaa "nyt kyllä kuuntelet välillä minuakin, perhana!".

Ja mikä parasta (tai pahinta), en saa suljettua tätä kiukkua pois! En pysty hallitsemaan sitä, että se todella pakottaa minut ottamaan aikalisän siitä mitä kulloinkin olinkaan tekemässä. Jos siis olen vähän tavallista rauhallisempi ja passiivisempi niin hyvä vain: voin vaihtoehtoisesti olla kiukkuinenkin.

Kiukkua kuitenkin lievittää yksi lääke: läheisen herkkukaupan riisimaitovalkosuklaa. Pitänee kerätä sitä varastoon...

2 kommenttia:

Birgitta kirjoitti...

Hyvin analysoitu! Pistä puhisten, se on varmasti terveellistä! Tuonko nyrkkeilyhanskat tullessani?

Mistä saa riisimaitovalkosuklaata? Tykkäsin lapsena valkosuklaasta tosi paljon, mutta en ole sattuneesta syystä voinut syödä sitä ainakaan 15 vuoteen. Olisi hauska kokeilla, miltä se maistuu nyt, kun olen tottunut herkuttelemaan tummalla suklaalla. Ja lehdessä oli valkosuklaa-karpalokeksien ohje, jota haluaisin kokeilla.

Alitsa kirjoitti...

Valkoista riisimaitosuklaata myyvät Tampereella ainakin Runsaudensarvi ja Punnitse & Säästä, Hesassa varmasti jälkimmäinen myös. :) On hyvää, tosin melko imelähköä (montaa palaa ei voi kerralla vetää).

Juu, kiukku on jännä juttu. Nyt kun sen taas tunnistaa ja tunnustaa, niin sitä ei näy mailla halmeilla. Toisaalta, kuka aurinkoisena pakkaspäivänä viitsisikään kiukutella! :)