perjantai 16. huhtikuuta 2010

Kissa tykkää koirista

Selkäkipuisen aamuni pelasti aamutelkkarissa haastateltu Koirapakolaiset ry:n puheenjohtaja Elisa Kissa. :)

Oli vaan pakko päästä mainitsemaan se täällä, hymyilytti koko matkan töihin.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Kas näin notkuu selkä...

Juoksinpa eilen aamutuimaan paikallisbussia kiinni. Juoksutyylini on tuohon aikaan päivästä (vasta herättyä) lievästi sanottuna rento: vain jalat tekevät työtä ja ylävartalo keikkuu mukana notkoselkä mukavasti huojahdellen. Ei näin! Puolessavälissä juoksua tunsin selässäni terävää kipua, mutta eihän sitä juoksua voinut lopettaa kun muuten olisin myöhästynyt bussista.

Päivä jatkui kipujen kourissa: yrittäessäni varoa ristiselkääni, koko ranka jäykistyi kipeäksi. Ja kipulääkkeitähän ei tietenkään voi ottaa mukaan...Jouduin lähtemään töistä kesken pois. Kotona tankkasin itseeni kipulääkettä auttavassa määrin ja oikaisin itseni nukkumaan liian pehmeään sänkyyn. Ei näinkään!

Tänä aamuna en meinannut päästä ylös! Lääkkeet tehoavat todella hitaasti ja joku on korvannut selkäni suoralla ja täysin taipumattomalla puulevyllä. Ja minä olen viimein oppinut läksyni: minä tarvitsen kunnon korsetin! Lihaskorsetin, siis. Selkä ja vatsa tarvitsee jumpata vahvemmaksi, ryhti suoremmaksi. Muuten selkäongelmani tulevat pahenemaan iän myötä ja minusta tulee todella kärttyinen ja käppyräinen mummo.

Elikkäs nyt, ystävät, hyviä vatsa- ja selkäliikkeitä, kiitos!

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Taidokas ja kehuttu!

Nyt menee hyvin! Minulla on onneksi paljon kummallisia ja taitavia kavereita, jotka opettavat minulle uusia asioita. Viikonloppuna opin pelaamaan Bang!-korttipeliä ja tekemään Euran muinaispuvun alusmekon. Tunnen olevani taitojeni huipulla ja kovin kukkea muutenkin, sillä...

...Hehku lahjoitti minulle (joulu-pääsiäis-lisää_tähän_lempipyhäsi)kaktuksen ja mustanmerenruusun pikkuisia taimia. Nyt minulla on siis jo varsin vankka kokoelma vanhoja perinteikkäitä huonekasveja. Omistan (edellisten lisäksi): posliinikukan, huonekuusen, kiinanruusun, värinokkosen, nukkatyräkin, enkelinsiiven, viuhkapalmun, kultaköynnöksen, nukkumatin, liuska-aralian, peikonlehden, paavalinkukan sekä muutamia omituisuuksia, joiden nimeä en joko tiedä tai osaa kirjoittaa. Lisäksi ikkunallani kasvaa kasa taimia: tomaattia, paprikaa, maissia, mansikkaa, pikkuinen sitruunanpoikanen ja orvokkia. Palsamia vielä jännään mahtaako alkaa kasvamaan ja basilikaa yritän vuosi toisensa jälkeen ja onnistun aina tappamaan taimet muutamassa viikossa. Ongelmana on akuutti tilanpuute: minulla on vain neljä ikkunaa, joista kaksi osoittaa metsäiseen itään (=moni kasvi ei niillä ikkunoilla viihdy). Lisäksi käynnissä oleva parveke- ja julkisivuremontti peittänee pian ainakin muutamat ikkunat alleen. Ystävä! Pyydä minulta siis taimia ja pistokkaita, nyt niitä on jaossa.

Akvaarioni monniskanta monipuolistui eilen kun ostin kolme täplämonnista (corydoras paleatus) kuparimonnisten (corydoras aeneus) kavereiksi. Ihan hyvin tuntuivat kotiutuvan, elossa olivat kun viimeksi tarkastin. Yritän vastaisuudessa hoitaa levätankkiani hieman aktiivisemmin. Ja joo, myös akvaariokasvien pistokkaissa löytyy!

Juu, ja sitten niitä kehuja! Paitsi että olen monitaitoinen, olen myös huippumuodikas! Olen saanut kehuja pukeutumisestani kummallisen paljon viime aikoina. Jos siis haluatte kehuja vaatteistanne aina ja kaikkialla, tilatkaa vaatteenne täältä: Gudrun Sjöden. Viimeksi kehuja antoi kotilähiön Valintatalossa tuulinpuvun housuihin ja tuulitakkiin (housut ja takki eivät matsanneet keskenään) pukeutunut ehta Lähiöläinen kulahtaneesta talvitakistani, joka kirjaimellisesti hajoaa päälleni. Eilen ohitin kotipysäkillä toisen Lähiöläisen, joka huudahti: "Olettepa te upean värikäs!" Noh, minulla oli kyllä päällä fuksianpunainen hame, viininpunaiset sukkahousut ja turkoosit kumpparit, joihin huomio kuulemma kiinnittyi. Saan hurjan paljon vastaavia kehuja juurikin vaatetuksestani tai yleisestä olemuksestani (samaisessa lähikaupassa Juoppo kerran tokaisi: "Olette reipas!").

Sen sijaan kukaan ei kehu ulkomuotoani muuten tyyliin: "kylläpä on kauniit sääret!" tai "oletpas nätti pimu!". Se varmaan johtuu pulskasta ulkomuodostani, en minä mikään Kuuma Kissa olekaan. Monesti myös kehujat tuntuvat kovin hämmästyneiltä: kas, kun punkerokin voi olla värikäs ja pirteä! :D