tiistai 29. syyskuuta 2009

Kirjastotätiys periytyy

Juu, aloitinpa tässä männä viikolla psykologian perusopinnot avoimessa yliopistossa. Senhän nyt saattaakin jo arvata mitä siitä seuraa: loputonta itsereflektiota ja kohkaamista muutaman kysymyksen kanssa (Kuka minä olen? Miksi olen tällainen? Mahtaakohan tämä olla jo sairaus?). Kehityspsykologialla aloitettiin ja olen jo löytänyt muutamia aika mielenkiintoisia näkökantoja omaan elämääni. Eli näin sitä kaadetaan psykologiaa myös kaikkien viattomienkin blogilukijoideni niskaan!

1. havainto. Temperamentti on perinnöllinen ja säilynee (ainakin jossain muodossa) aikuisuuteen saakka. Erityisesti kiinnitin huomiota erääseen temperamentin piirteeseen itsessäni: olen huomattavan helposti uusista asioista innostuva ja ulospäinsuuntautunut. Tämä piirre on näemmä synnynnäinen ja sitä minun ei ole vaikea uskoa: jään usein miettimään itsekin, että "mistäs tässä nyt pitikään olla niin kamalan innostunut ja tohkeissaan?". Tunnun tosiaan usein olevani melko pienestäkin asiasta todella iloissani. Ja perusmielialani on hyväntuulinen, jos ei ole mitään ulkoisia ärsykkeitä (esim. liikaa stressiä) painamassa minua maahan. Kuulun 40 prosentin huomattavaan enemmistöön ihmisistä, joilla on "perushyväntuulinen" temperamentti. Ja näistä hyväntuulisista kuulun siihen ääripäähän, joka on nopeasti syttyvää ja innostuvaa sorttia (kun voi sitä hyväntuulinen olla ihan rauhallisestikin).

2. havainto. Ammatinvalinta on kuulemma vahvasti riippuvaista vanhempien arvoista ja vanhempien arvot saattavat olla periytyviä itsessään. Tässä kohtaa olin pudota luennolla tuoliltani ja alkaa kieriskellä hallitsemattomassa hilpeydessäni lattialla. Katsokaas, nyt on niin, että minä olen ilmeisesti perinyt äidiltäni kirjastotätiyden ja veljeni on perinyt isältämme metsäalan! Ja minustahan ei pitänyt kirjastotätiä ikinä tulla, mutta ilmeisesti veri veti! :D Haluaisinpa tietää, mikä geeni minulla tälläkin hetkellä on onnesta soikeana, kun luetteloin tietokantaan aerobic-jumppalevyjä (tietoinen minäni on vähemmän innostunut kyseisestä muzakista)? Ja mitä mahtoikaan luolamies-esiäitini luetteloida: oliko hän kenties tarkka, että puolukoita ja mustikoita ei laiteta samaan vasuun? Vai hyssyttelikö vain liikaa metelöiville, että "Hys! Tämä on luola, eikä mikään leirinuotio!"?

Jään mielenkiintoisena odottamaan mitä uutta ja jännää mahdankaan itsestäni keksiä. Olenkohan minä kokonaan perimäni ja temperamenttini vietävissä vaiko mahtaakohan minulla olla jopa jonkinmoinen oma tahto?

tiistai 22. syyskuuta 2009

Ihana nuha!

No nyt se sitten meni se kuume ja iltanuha tuli. Iltanuhalla tarkoitan semmoista nuhaa, joka alkaa niiskutteluna noin klo 18 illalla ja on runsaiden pitkien yöunien jälkeen taas ohi. Toki jatkuvasti on väsynyt ja vetämätön olo, mutta muuten tämä sairaus on lievä ja jotenkin hurjan leppoisa.

Miksikö? Noh, minä olen joutunut väsymyksen takia rajoittamaan menojani ja pitkien päiväunien jälkeen istun sohvalla katsomassa mitä roskaa sieltä milloinkin tulee ja ompelen ompelemasta päästyäni!

Minulla ei ole aikoihin ollut aikaa ommella ja korjata repeilleitä keskiaikavaatteitani ja nyt toipilaani ja nenäliinapinon kasvaessa vieressä, olen saanut korjattua helvetinikkunamekkoni ja valkoisen alusmekkoni. Minä jopa kirjailen niihin hienoja kuvioita. Osaan pelkkiä kuusipistoja, niitä ja muita voi käydä ihailemassa täältä. Mutta yhdelläkin pistolla saa ihmeitä aikaan.

Miksi en ole tehnyt tätä aiemmin? Miksi pitää olla kipeä, ennenkuin saan viettää iltani niin kuin oikeasti haluan? Tätä jään miettimään.

perjantai 18. syyskuuta 2009

I Got The Fever (in the afternoon)

Nyt on kuume. Semmoinen kiva taudintila, jossa kuumeen lisäksi ei ole vielä mitään muita oireita. Huomenna kuume on todennäköisesti ohi ja yskä/nuha päällä, joten tänään nautin!

Ja parhaiten se käy Youtubessa Rhett & Link - filkkoja seuratessa. In the 80's on aika helmi (ainakin meille, jotka kyseisen vuosikymmenen kunnolla muistavat :D). Fast Food Folk Song taas naurattaa tasaisesti kaikkia. Ja edellisen blogahdukseni "S.E.T.I. Song" oli myös näiden kavereiden hengentuote. Nörttihenkisille X-filesfaneillekin heiltä löytyy kiva viisu: I Want To Believe.

Näin sitä spämmätään seuraajia kaikenmoisella filkkasälällä! Mutta mulla onkin kuume! Ja tämä on, ystävät, todellista laatukamaa!

tiistai 15. syyskuuta 2009

Apua, olen nörtti!

Tämä vaan on ihan hervottoman hauska! Katsoin sen putkeen noin kymmenen kertaa, seuraavana päivänä taas. Siipalle iso kiitos tästä. Monen monta päivää on pelastettu!

Ja nyt käsi ylös: ketä muuta tämä naurattaa? Jos ei paljoa ilmoittautuneita ilmoittaudu, vedän itsestäni otsikossa mainitsemani johtopäätöksen. Tietenkin voi olla, että olen jo niin nörtti, että minulla ei ole kuin nörttejä kavereita/seuraajia...