keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Tämä täti on nyt TÄTI

Täten ilmoitettakoon, että Alitsaisen ainainen kiusankappale, Isoveli, on viimein paljastanut mikä hänen pointtinsa elämässäni on aina ollut. Vaikkakin minulla on tätienergiaa, en ole vielä virallisesti voinut kantaa tätä titteliä (vaikka olen ns. reittä pitkin neljän nuoren miehen täti).

Eilen 24.5. siinä puolenpäivän kieppeillä maailmaan ilmaantui pikkumies, Isoveljen Poika, joka voi kutsua minua aikanaan miksi ikinä lystää. Te muut voitte sanoo mua Tädiksi!

tiistai 24. toukokuuta 2011

Psykedeeliset katukiveykset (eli uudet lasit)

Minulla on uudet silmälasit, maailma alkoikin jo näyttää kovin harmaalta ja jotenkin kaksiulotteiselta. Apu ongelmaan löytyi optikolta, joka huomasi hajataittoni muuttuneen hieman. Hajataitto on kuulemma verkkokalvon kallistelua eri suuntiin ja se on myös kovin altis muutoksille. Samalla minulle selvisi, että oikea silmäni on ns. johtava silmä, jota vasenkin tarvittaessa tottelee. Mutta se ei liity taas tähän...

Se sensijaan liittyy, että nyt kaikki on kovin kovin kirkasta ja kolmiulotteista. Ihan siinä määrin, että pyörryttää ja kuvottaa. Tunne muistuttaa etäisesti matkapahoinvointia ja voisinpa kuvitella, että tältä tuntuu myös niistä ihmisistä joille 3D-leffat eivät sovi. Kaikki on jotenkin epätodellisen todellista.

Kuvotuksen kestää, viimeksi laseja muutettaessa se meni ohi viikossa, mutta vähän noloa tämä on: joka paikassa tuijotan kaikkea kuin lehmä uutta porttia ja varon astumassa "liian jyrkille" katukiveyksille. Busseista pois nouseminen tuntuu olevan erityisen haasteellista. En ole mikään motoriikkanero yleensäkään, joten nyt vain täytyy tottua kompuroimaan tavallista enemmän vähän aikaa.

Tämmöistä minulle, mitäs muille?

torstai 5. toukokuuta 2011

Tietokirjat 2011, osa 1.

Ja arvostellaan nyt sitten tietokirjojakin, kun nyt kaunokirjallisuuden kanssa alkuun päästiin. Niitäkin minä luen fiktion ohella aikas paljon. Tässä alkuvuoden arviot:

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt - sodassa ja rakkaudessa

Hyvin jännittävä näkökulma hulluun 1900-lukuun eksentrisen ja köyhtyneen ylhäisöperheen tyttärien näkökulmasta. Mitfordin perheessä oli kuusi kaunista tytärtä, jotka linkittyivät aika tehokkaasti aikansa poliittisiin ja kulttuurisiin voimahahmoihin. Esimerkkeinä voisi mainita Hitlerin ystävättären Unity Mitfordin ja Englannin fasistijohtaja Oswald Mosleyn toisen vaimon Dianan (s. Mitford). Voi turvallisesti sanoa, että Mitfordin tyttäret aiheuttivat vanhemmilleen erityisen paljon harmaita hiuksia, sen verran jänniä heidän seikkailunsa olivat.

Suosittelen kirjaa - tosin sen luettuaan törmää Mitfordeihin ja heidän ystäviinsä ihan joka käänteessä, sen verran linkittyneitä tytöt olivat Englannin silmäätekeviin. Teos kertoo myös loistavasta englantilaisesta "eksentrisyydestä", jonka Monty Pyton ilmaisisi näin. Mitä on esimerkiksi miettinyt herra Waugh antaessaan pojalleen nimeksi "Evelyn". Kaiken lisäksi tämä Evelyn menee naimisiin samannimisen naisen kanssa. Ystävät eivät sitten voi muuta kuin kutsua pariskuntaa he-Evelyniksi ja she-Evelyniksi. Myös Vivian on ihan kelpo miehen nimi...(just joo).

Kouluarvosana 4-10: 9.

Anna Kortelainen: Levoton nainen - hysterian kulttuurihistoriaa

Nainen on pelottava olento, ainakin miesten mielestä. Naiseuteen liittyy kovin paljon mystiikkaa, jonka yksi osa-alue on hysterian luokittelu sairaudeksi. Hysteria -sana on johdettu kreikan kielen kohtua tarkoittavasta sanasta, sillä tottahan toki naisen ennustamattomat mielenliikkeet johtuvat kohdun liikkumisesta väärään paikkaan elimistössä. Tämä "fakta" havaittiin myöhemmin pätemättömäksi Ranskassa (mutta ei Englannissa), vaan nainen katsottiin "synnynnäisesti alttiiksi" teatraalisiin tunteenpurkauksiin ja hillittömään käytökseen.

Anna Kortelainen, taidehistorioitsija, on tehnyt perusteellisen selvitystyön asiasta, josta olisi melkein odottanut lääketieteellistä selvitystä. Kirja sijaitsee kirjastossa naistentautien osastolla ja syystä: näin ennen vanhaan ajateltiin naisesta, tämä on meidän kaikkien naisten yhteistä perintöä menneisyydestä. Meidät kaikki voidaan kevyin perustein leimata hysteerisiksi, jos puolustamme omia oikeuksiamme ja kiukustumme kokemistamme vääryyksistä.

Kirja on ihan loistava ja kaikessa uskomattomuudessaan myös aika pelottavaa luettavaa. Mutta ainakin keksin loistavan vastauksen siihen jos joku haukkuu minua hysteeriseksi: "Kiitos kohtuni terveyteen osoittamastanne mielenkiinnosta! Se voi kylläkin ihan hyvin." Ja samalla saa terveellisen varoituksen siitä, että toisia ei ihan äkkiä kannata leimata psykologisilla häiriöillä. Hysteerikko oli 1800-luvun muotisana, nykyisin se taitaa olla "narsisti".

Kouluarvosana 4-10: 9,5.