Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2012.

Jotain rajaa!

Sänkyni vieressä on iso lukemattomien tai kesken olevien kirjojen kasa. Omat kirjahyllyt pursuvat kirjoja, joihin en ole malttanut kunnolla tutustua. Lainaan kirjastosta kirjoja kuin heikkopäinen: Suomen kirjastolaitoksen tilanne on ehkä huono, mutta ei kirjastoja kuitenkaan olla heti huomenna lakkauttamassa.

Sanalla sanoen olen AHNE. Liialla informaatiolla ähkyyn täytetty pullea lukutoukka. Oikeasti luen niin paljon, ettei minulla ole kunnolla aikaa pohtia tai sisäistää lukemaani. Lisäksi viime aikoina on alkanut tehdä mieli katsoa elämäänsä vähän taaksepäin. Kirjat ovat aina olleet minulle oleellinen osa tätä maallista taaperrustani, joten mielelläni viipyilisin enemmän parhaissa lukuhetkissäni.

En tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta tämä voisi ihan hyvin olla semmoinen tämän vuoden punainen lanka: tervetuloa siis Alitsan Kirjastoon! Näissä blokahduksissa on tarkoitus esitellä kirjoja omasta hyllystäni: todennäköisesti yllätyn itsekin paljon siitä kirjamäärästä mitä omistan. Todennäk…

Zen ja itselleen nauramisen taito

Eräs sanoi tänään lukevansa tätä blogia. Siitä intoutuneena ryhdyin itsekin lukemaan, että mitä sitä onkaan tullut kirjoitettua. Tiedättehän tunteen: "Tuokin lukee tätä, nyt äkkiä tarkistamaan mitä on tullut sepusteltua, vähänkö siis noloo!".

Mutta minähän olenkin ihan hauska tyyppi. Tästä blogistahan voisi jopa saada sen kuvan, että minulla on mm. huumorintajua ja harrastuksia. Ja ystäviä. Ja että luen aivan liikaa. On hyvin mielenkiintoista vierailla omalla elämässään sen pohjalta mitä siitä maailmalle julkaisee. Jotenkin hohdokkaampaa: ei täällä tule kirjoitettua että "nousinpa aamulla ylös ja pesin hampaat".

Kehotan siis kaikkia oman blogin omaavia: lukekaa mitä olette tehneet. Minulle oli täysin uutta, että olen tehnyt kotona jukurttia tai että minulla on turkoosit työkengät. Jännä, hyvin jännä.

Piikoja, neitejä ja saippuaoopperaa

Olen taas lukenut varsin paljon ja laaja-alaisesti. Ei meinaa vain blogi pysyä perässä. Tässä tämänkertaiset:

Kathryn Stockett: Piiat
Teos sijoittuu 60-luvun Missisippiin, jossa rotukiistat käyvät kuumina. USAn vanhoillisimmalla kulmalla on vaikea totuttautua uuden vuosikymmenen mukanaan tuomiin ihmisoikeuksiin, jotka ulottuvat (hui kauhistus sentään!) myös värillisiin. Romaani kertoo mustista kotiapulaisista sekä heidän valkoisista emännistään kummankin näkökulmasta. Teoksen pohjalta on tehty myös elokuva, jonka todella haluaisin nähdä.

Kirja on nimittäin erinomaisen viihdyttävä lukukokemus ja samalla loistava ajan henkisen ilmapiirin kuvaus. Pidän kirjoista, jotka paitsi viihdyttävät myös lisäävät yleissivistystä ja Piiat on tämmöisestä viihdekirjallisuudesta oiva esimerkki.

Kouluarvosana 4-10: 9
Kaari Utrio: Oppinut neiti
Lisää "yleissivistyskaunokirjallisuutta". Utriosta piti tulla historioitsija, mutta tuoreelle maisterille ei löytynyt töitä, joten hän kirjoitti romaanin h…

Työttömän havaintoja aamupäivistä

Kuva
En ole kuukauteen päivittänyt blogia. Se sopii hyvin nykyiseen statukseeni työttömänä. TE-keskuksen (ent. Työkkäri) mielestä juuri passiivisuus on parasta mitä työtön voi tehdä edistääkseen tulevaisuuden työllistymistä. Olen vain siitä hankala tyyppi, että en suostunut moiseen, koska sehän on oikeasti ihan puppua.

Olen juuri käynyt miltei loppuun väsytystaistelun viranomaisten kanssa sen suhteen, että saan opiskella maisterintutkintoni loppuun työttömyysetuudella. Tämä mahdollisuus tuli ylipäänsä muutama vuosi sitten, kun työkkäri päätti, että ehkä olisi jopa työllistävää jos työtön opiskelisi jotain. Saadakseni tämän opiskeluoikeuden minun piti todistaa, että en ole pitkään aikaan saanut mitään opintoja aikaiseksi, vaikka yliopiston kirjoilla olen roikkunutkin. Suomeksi: kun olen ollut (työn ohella) hyvin laiska opiskelija, saan tukea. Jos olisi suorittanut opintoja viimeisen 10 kuukauden aikana, tuki olisi minulta evätty. Olen ihan ymmyrkäisenä tästä logiikasta, koskapa en olisi ik…