tiistai 14. helmikuuta 2012

Zen ja itselleen nauramisen taito

Eräs sanoi tänään lukevansa tätä blogia. Siitä intoutuneena ryhdyin itsekin lukemaan, että mitä sitä onkaan tullut kirjoitettua. Tiedättehän tunteen: "Tuokin lukee tätä, nyt äkkiä tarkistamaan mitä on tullut sepusteltua, vähänkö siis noloo!".

Mutta minähän olenkin ihan hauska tyyppi. Tästä blogistahan voisi jopa saada sen kuvan, että minulla on mm. huumorintajua ja harrastuksia. Ja ystäviä. Ja että luen aivan liikaa. On hyvin mielenkiintoista vierailla omalla elämässään sen pohjalta mitä siitä maailmalle julkaisee. Jotenkin hohdokkaampaa: ei täällä tule kirjoitettua että "nousinpa aamulla ylös ja pesin hampaat".

Kehotan siis kaikkia oman blogin omaavia: lukekaa mitä olette tehneet. Minulle oli täysin uutta, että olen tehnyt kotona jukurttia tai että minulla on turkoosit työkengät. Jännä, hyvin jännä.

2 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

Mitä tästä opimme? Blogia pitämällä pääsee selvyyteen siitä, mitä on tehnyt.
Koitan olla lukematta omaani turhan pitkälle taaksepäin. Masentaa, kun olen ennen kirjoittanut niin hauskasti ja nykyään ihan tyhmästi.

Alitsa kirjoitti...

Se on totta, että vanhat jutut on hauskempia, mutta luulen että kyseessä ns. "aika kultaa muistot"-ilmiö. Eli en esim. jaksa hirmuisesti repiä huumoria siitä, että tuijotin Vuoristosairaalaa koko tammikuun ajan. Mutta joskus myöhemmin se voi olla ihan hauska ajankuva.