torstai 31. maaliskuuta 2011

Huomenna Nekalan kirjastossa klo 16.30 törähtää

Tämä on mainos. Vanhan musiikin bändillämme on ihan ensimmäinen oikea keikka. Kunnioitamme soitannallamme Nekalan kirjaston 60-vuotista taivalta.

Tamperelaiset hoi! Huomenna klo 16.30 kun tulette Nekalan kirjastoon pääsette kuulemaan 20 minuutin verran todella hienoa soitantaa ja laulantaa. Tai ainakin todella innokkaasti esitettyä...:)

torstai 24. maaliskuuta 2011

Lukuvuosi 2011, osa 2.

Taas on luettu paljon sekä fiktiota että faktaa. Tässä kaunokirjalliset arvostelut viime ajoilta, tietokirjallisuudesta kirjoittelen myöhemmin lisää.

Mikko Rimminen: Nenäpäivä


Finlandia-voittaja, vaikka en oikein tajua miksi (harvemmin kyllä tajuan). Kertomus varsin ärsyttävästi yksinäisestä naisihmisestä, jolla on taipumus pistää nokkansa muiden asioihin ja samalla sivuuttaa oman elämänsä ongelmat ja kipukohdat täysin. Teos on kylläkin varsin tarkkanäköinen, tämmöisiä naisia (ja aika paljon harvemmin miehiä) todella on olemassa. Lukiessa kuitenkin lähinnä v-käyrä nousee ja lopulta haluaisi vain ravistella päähenkilöä. Tämä on aika lailla toista kuin mitä olen muista arvosteluista lukenut: Hesarin mukaan teos on "suurenmoinen yksinäisen naisen selviytymistarina". Minä en todellakaan näe asiaa näin.

Huonohkosta aiheenvalinnasta ja kamalasta päähenkilöstä huolimatta olen koukussa: syynä on Rimmisen loistelias sanojen ja uudissanojen käyttö. Tämän kirjailijan tekstissä kieli todella laulaa. Ärsyttävyydestään huolimatta kirja piti lukea kahdella istumalla. Odotan aika paljon suurempia kirjailijan esikoiselta, Pussikaljaromaanilta, jota ilmeisesti parhaillaan filmatisoidaan.

Kouluarvosana 4-10: 8.

Dan Simmons: Hyperion

Hyperion-nimisellä planeetalla asustaa jokin outo olento, jota kutsutaan Lepinkäiseksi. Olento on saanut ympärilleen kokonaisen Lepinkäisen kultin, jonka pyhiinvaeltajat matkustavat Hyperioniin sen löytääkseen. Teoksessa yksi ryhmä pyhiinvaeltajia kertoo omilla äänillään syistään etsiä Lepinkäistä. Jokainen tarina tuo uuden ulottuvuuden Lepinkäisen olemukseen ja täydentää kokonaisuutta.

Siinäpä tiivistelmä melkein 600-sivuisesta järkäleestä, joka on saanut jatkokseen teokset Hyperionin tuho, Endymion ja Endymionin nousu. Hyperion on kertakaikkiaan mestariteos, mieletön lukuelämys, joka herättää halun ottaa lisää selvää kirjan moninaisesta maailmasta. Valitettavasti kirjailijan ote lipsahtaa täysin ihan Hyperionin loppumetreillä ja jatkaa tasaista laskuaan Hyperionin tuho- kirjassa. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa olisi tarkoitettu yhdeksi kirjajärkäleeksi, mutta jälkimmäinen kirja tuntuu hukanneen kaiken sen kiehtovuuden mikä ensimmäisessä kirjassa oli niin huikaisevaa. En juuri koskaan sano tätä, mutta kerta se on ensimmäinenkin: ÄLÄ kerää koko sarjaa, lue vain Hyperion!

Kouluarvosana 4-10: 9,5.

Rebecca Stott: Korallivaras

Kovasti suosittu teos (ei saa kirjastosta lainaan kuin kahdeksi viikoksi pitkän jonotuksen päätteeksi), joka sijoittuu vuoden 1815 Pariisiin. Napoleon on juuri hävinnyt Waterloossa ja häntä ollaan kuljettamassa Saint Helenan saarelle. Samaan aikaan Pariisiin saapuu nuori anatomian opiskelija Skotlannista, joka tahtomattaan sekaantuu Pariisin alamaailman seikkailuihin. Luvassa romantiikka, mielenkiintoista luonnontieteen historiaa ja ihanaa vanhaa Pariisia. Ei mikään ihan älyttömän omaleimainen tai mukaansatempaava teos, mutta oikein kiva ja näpsäkkä ajankuvaus. Erityistä arvoa annan yleensä myös kaunokirjallisuudelle, joka saa minussa aikaan tiedontarpeen, jonka johdosta sitten luen jonkun tietokirjan. Tämän kirjan kylkiäiseksi lukaisin Anna Kortelaisen Levottoman naisen, joka on hysteriaa kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta valottava teos. Hysteerikoista kuitenkin lisää joskus myöhemmin, 1800-luvun Pariisissa (kuitenkin yli puolta vuosisataa myöhemmin) siinäkin teoksessa liikutaan. Korallivarkaasta tykkäsin sen verran, että tekijän seuraava teos on varauksessa.

Kouluarvosana 4-10: 8.

Justina Robson: Selling out

Kyborgityttö Lila Black jatkaa huimia seikkailujaan Quantum Gravity- sarjan toisessa osassa. Ensimmäinen osanhan arvostelin jo aiemmin. Edelleen idea on sama: salaperäinen "Aikapommi" on räjäyttänyt oman maailmamme lisäksi auki muita seutuja, esimerkiksi keijujen ja haltioiden kotikonnut.

Sarjan tässä osassa Lila Black lähtee selvittämään romanttisen kiinnostuksen kohteensa, rokkihaltia Zalin aikaisempia vaiheita Demoniaan, paikkaan jossa demonit asustavat. Se onkin sitten jännä mesta se Demonia, demonit elävät hillittömästi ja hilpeästi ja kaikki on ylitpursuavaa ja yliampuvaa. Huomautettakoon, että tässä sarjassa demonit eivät ole missään mielessä "pahoja", vain ja ainoastaan kovia bilettäjiä.

Demoniaan tämä kirja hukkuu. Robson on erinomainen maisemien luoja ja demonia vain on semmoinen paikka, että kaikki aistit täyttävä maailma tuntuu täräyttävän kirjailijan itsensäkin pois juonen kultaiselta polulta. Kaikkea kuvailua on kirjassa liikaa ja juonen etenevyyttä aivan liian vähän. Olen kuitenkin hyvältä taholta vakuutettu, että tämä kirjan osa on vain valitettava pieni notkahdus kokonaisuudessaan loistavassa saagassa, jonka kolmatta osaa olen aloittamassa.

Kouluarvosana 1-10: 7.

Anu Silfverberg: Kung po

Reima on mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Hän tilaa aina kiinalaisessa Kung Po -aterian ja kaikki on mukavasti mallillaan: on työ ja nainen. Sitten elämän elementit menevät sekaisin ja Reima myös. Mitäs sitten jos elämä ei menekään niin kuin piti? Miten siitä selviää?

Vertailukohdaksi Reima saa väliinputoajanuori Maijun ja laittoman maahanmuuttajan Abdin. Ehkä omalle kohdalle ei olekaan sattunut sitä kaikkein kurjinta kohtaloa.

Pidän Silfverbergin kirjoittamista kolumneista Helsingin Sanomissa ja olen hänen kanssaan monessa asiassa samaa mieltä. Pidin myös tästä kirjasta, se oli hyvin soljuvasti kirjoitettu ja tavoitti monia asioita niinkuin olisi itse ne ilmaissut, jos osaisin kirjoittaa yhtä nasevasti.

Kouluarvosana 4-10: 9.


Vuoden kolmen kärki sai nyt kumppanikseen Hyperionin:

1. Burroughs: Maagista ajattelua (täysi kymppi)
2.Robson: Keeping it Real (9,5)
Atwood: Herran tarhurit (9,5)
Simmons: Hyperion (9,5)

Yksin olisi tylsä...

On mukavaa elää parisuhteessa. Ei se ongelmatonta ole kun aina pitää ajatella asioita kahden ihmisen kannalta, mutta kyllä se yksinolon voittaa. On olemassa asioita, joissa yksin olisi todella tylsää. Yksin olisi tylsä:

...sairastaa:

Syksyisen pitkän sairauslomani tiimoilta vastustuskykyni ei oikein pelitä nyt kevätflunssien saapuessa ja nyt on ollut vuorossa jo kevätflunssa numero 2. Olen onnistunut nappaamaan vieläpä niin potentteja pöpöjä, että vaihtelevalla itämisajalla myös Siippa on päässyt "nauttimaan" ensin nuhasta, nyt yskästä. Vuorovedolla olemme kantaneet kotiin ruokaa ja lääkkeitä sekä paijanneet toista tämän kipuillessa. Toista meistä on myös täytynyt varsin tiukkasanaisesti komentaa pois erinäisten teknisten vempainten kimpusta tai ainakin kantamaan läppärinsä sänkyyn...;)

Tuleeko teille muille mieleen mikä olisi erityisen tylsää yksin? Sinkuille luvattakoon, että joskus ihan varmasti tänne tulee myös "Yksin olisi kiva"- kirjoitus.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Tunnustuksia


Hehku antoi minulle oheisen tunnustuspalkinnon, kiitos ja kumarrus! :)

Tunnustuksen saajan kuuluu vastata viiteen kysymykseen ja antaa tunnustus eteenpäin viidelle.

1. Koska aloitit blogin?
Blogi on aloitettu 19.12.2008. Ihan itseltä huomaamatta on tullut blogattua yli kaksi vuotta! :)

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?
Minä käsittelen blogissani itseäni kiinnostavia asioita ja ilmiöitä. Kovasti ryömin myös oman pääni sisällä ja pohdin omaa persoonaani ja sen ristiriitaisuuksia. Voin sanoa, että siinä on loputon suo...

3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?
Olen aika harvinaisen kummallinen ihminen, kuten kaikki meistä. Vain minun blogini käsittelee juuri minua ja kiinnostuksen kohteitani.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Aloin lukea muiden kirjoittamia blogeja ja koin, että minullakin on jotain omalaatuista sanottavaa.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin olla räväkämpi, revitellä oikein kunnolla ilman liiallisia kohteliaisuussääntöjä. Tämä ei tule kuitenkaan ihan heti tapahtumaan, joten todetaan, että haluaisin tänne enemmän itse ottamiani kuvia. Nyt niitä on tasan nolla, sillä ei ole kunnon kameraa (kyllä Siippaseni, tämä on vihje juuri sinulle...:D).

Ja minulta palkinto lähtee eteenpäin seuraaville blogaajille (voi lähettää kaikkiaan viidelle):

More to love - ihanaa itsensä hyväksyntää
Kisun kirjablogi - kivoja kirjoja asiantuntevasti arvosteltuna
Hibernaatiopesäke - keskiaikaa käsillä tehden
One Year and Thousand Eggs - lupaava uusi keskiaikainen ruokablogi

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Lennot takana, museoelämä edessä!

Tänään 30-vuotiaan Avaruussukkula Discoveryn on määrä laskeutua viimeistä kertaa. Ei, Discovery ei halua tehdä "columbioita", vaan ihan eläkkeelle on alusveteraani jäämässä. Haikeaa on, vaikka sukkulat eivät sitten lopulta olleet kovin kätevä tapa matkustaa avaruuteen. Mutta ne ovat suuri ensirakkauteni - mitä nyt siis avaruustekniikkaan tulee. :)

Tästä uutisesta tuli kuitenkin hyvä mieli niin monella tasolla: Capt. Kirk wakes up shuttle crew.

Tänään iltaseitsemän tienoilla voi Discoveryn laskeutumista katsella Nasan sivujen kautta. Ei välttämättä ole kovin mielestä jännää, ei ole vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Mutta näkeepähän ainakin kuinka monta kahvimukillista lennonjohto kittaa!

Sukkuloita lähtee matkaan ehkä vielä kaksi, Endeavour ja Atlantis.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Hyvää PMS-naistenpäivää! :(

"Hyvää naistenpäivää!", virnuilee papparainen kaupungilla ja köpöttää avaamaan minulle ovea. Yritän virnuilla kuin hangonkeksi, vaikka a) ärsyttää koko naistenpäivä b) ärsyttää se virnuileva pappa ja sen ärsyttävä hitaus c) kaikki vain ÄRSYTTÄÄ.

Ei kuulosta minulta, paitsi tasan yhtenä päivänä kuukaudessa. Osa lukijoistani ymmärtäisi jo ilman otsikkoakin, että nyt osui Alitsa-tädin kohdalle oikein kunnon naistenpäivä: PMS eli premenstruaalisyndroomahan se siellä. Vaikka eipä tässä oikein ole valittamista: yhtenä päivänä kuukaudessa herään ärsyyntyneenä ja mieleni tekee järjettömästi suklaata. Muulloin olen melko hyväntuulinen (ja suklaanhimokin on suurta muttei sentään järjetöntä). Mutta Netti kertoo minulle, että on olemassa naisia, joilla on ihan kamalia oireita: särkyä, turvotusta, masennusta yms. yms. jopa kaksi viikkoa kuukaudesta.

Netti kertoo myös, että PMS-oireilun perimmäistä syytä ei oikein kunnolla tiedetä, mutta paikoin se voi olla verrattavissa jopa huumevieroitusoireisiin kehon hormonitasapainon vaihdellessa jyrkästi. Ei ole hauskaa tämä! :(

Sikäli siis on aika tympeää, että moisesta kurimuksesta lasketaan aika roisia leikkiä. En arvosta yhtään, jos naisen kiukku ohitetaan tympeästi "Onko se aika kuusta, heh heh?"-kuittauksella. Naiset sentään tietävät milloin joutuvat omituisiin tunnetiloihin, monesti jopa kellon (ja ainakin kalenterin) tarkkuudella. Miksi siis naiset ovat se "tunteenomainen" ja "epälooginen" sukupuoli? Miesten hormonitoiminnasta ei tiedetä juuri mitään, eikä se ainakaan ole yhtä säännöllistä kuin naisilla. Miehethän ne vasta voivatkin joutua kaikenmoisten viettiensä valtaan. Silloin kuuluu sanoa "pojat ovat poikia" ja palata taas takaisin naisten kotkotuksiin. Mutta tämän uskallan oman sukukuntani puolesta sanoa, että naiset tuntevat oman kehonsa ja sen ominaisuudet todella hyvin ja se on meille suuri etu!

Minkälaista etua itse koen saavani tästä kehontuntemuksesta? Noh, esimerkiksi aamulla kävellessäni bussipyssäkille linnut karjuivat infernaalisesti ja aurinkokin törkeästi paistoi. Minua alkoi siinä kävellessä jo suuresti huvittaa jotenkin päälleliimatun oloinen huonotuulisuuteni ja olin hetkessä paremmalla mielellä. Samalla päätin, että tänään käytän malttia ja harkintakykyä tavallista enemmän, sillä olen kovin sähäkällä tuulella. Tieto siitä mistä on kyse todella auttaa ymmärtämään, että se että joku ojentaa sinulle kaupungilla naistenpäivän johdosta kukkasta ei ole vain sadistista ilkeilyä! :D

Nautitaan siis naiseudesta, siskot. Niistä vähän huonommistakin päivistä, perkele!