Lukuvuosi 2011, osa 2.
Taas on luettu paljon sekä fiktiota että faktaa. Tässä kaunokirjalliset arvostelut viime ajoilta, tietokirjallisuudesta kirjoittelen myöhemmin lisää.
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Finlandia-voittaja, vaikka en oikein tajua miksi (harvemmin kyllä tajuan). Kertomus varsin ärsyttävästi yksinäisestä naisihmisestä, jolla on taipumus pistää nokkansa muiden asioihin ja samalla sivuuttaa oman elämänsä ongelmat ja kipukohdat täysin. Teos on kylläkin varsin tarkkanäköinen, tämmöisiä naisia (ja aika paljon harvemmin miehiä) todella on olemassa. Lukiessa kuitenkin lähinnä v-käyrä nousee ja lopulta haluaisi vain ravistella päähenkilöä. Tämä on aika lailla toista kuin mitä olen muista arvosteluista lukenut: Hesarin mukaan teos on "suurenmoinen yksinäisen naisen selviytymistarina". Minä en todellakaan näe asiaa näin.
Huonohkosta aiheenvalinnasta ja kamalasta päähenkilöstä huolimatta olen koukussa: syynä on Rimmisen loistelias sanojen ja uudissanojen käyttö. Tämän kirjailijan tekstissä kieli todella laulaa. Ärsyttävyydestään huolimatta kirja piti lukea kahdella istumalla. Odotan aika paljon suurempia kirjailijan esikoiselta, Pussikaljaromaanilta, jota ilmeisesti parhaillaan filmatisoidaan.
Kouluarvosana 4-10: 8.
Dan Simmons: Hyperion
Hyperion-nimisellä planeetalla asustaa jokin outo olento, jota kutsutaan Lepinkäiseksi. Olento on saanut ympärilleen kokonaisen Lepinkäisen kultin, jonka pyhiinvaeltajat matkustavat Hyperioniin sen löytääkseen. Teoksessa yksi ryhmä pyhiinvaeltajia kertoo omilla äänillään syistään etsiä Lepinkäistä. Jokainen tarina tuo uuden ulottuvuuden Lepinkäisen olemukseen ja täydentää kokonaisuutta.
Siinäpä tiivistelmä melkein 600-sivuisesta järkäleestä, joka on saanut jatkokseen teokset Hyperionin tuho, Endymion ja Endymionin nousu. Hyperion on kertakaikkiaan mestariteos, mieletön lukuelämys, joka herättää halun ottaa lisää selvää kirjan moninaisesta maailmasta. Valitettavasti kirjailijan ote lipsahtaa täysin ihan Hyperionin loppumetreillä ja jatkaa tasaista laskuaan Hyperionin tuho- kirjassa. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa olisi tarkoitettu yhdeksi kirjajärkäleeksi, mutta jälkimmäinen kirja tuntuu hukanneen kaiken sen kiehtovuuden mikä ensimmäisessä kirjassa oli niin huikaisevaa. En juuri koskaan sano tätä, mutta kerta se on ensimmäinenkin: ÄLÄ kerää koko sarjaa, lue vain Hyperion!
Kouluarvosana 4-10: 9,5.
Rebecca Stott: Korallivaras
Kovasti suosittu teos (ei saa kirjastosta lainaan kuin kahdeksi viikoksi pitkän jonotuksen päätteeksi), joka sijoittuu vuoden 1815 Pariisiin. Napoleon on juuri hävinnyt Waterloossa ja häntä ollaan kuljettamassa Saint Helenan saarelle. Samaan aikaan Pariisiin saapuu nuori anatomian opiskelija Skotlannista, joka tahtomattaan sekaantuu Pariisin alamaailman seikkailuihin. Luvassa romantiikka, mielenkiintoista luonnontieteen historiaa ja ihanaa vanhaa Pariisia. Ei mikään ihan älyttömän omaleimainen tai mukaansatempaava teos, mutta oikein kiva ja näpsäkkä ajankuvaus. Erityistä arvoa annan yleensä myös kaunokirjallisuudelle, joka saa minussa aikaan tiedontarpeen, jonka johdosta sitten luen jonkun tietokirjan. Tämän kirjan kylkiäiseksi lukaisin Anna Kortelaisen Levottoman naisen, joka on hysteriaa kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta valottava teos. Hysteerikoista kuitenkin lisää joskus myöhemmin, 1800-luvun Pariisissa (kuitenkin yli puolta vuosisataa myöhemmin) siinäkin teoksessa liikutaan. Korallivarkaasta tykkäsin sen verran, että tekijän seuraava teos on varauksessa.
Kouluarvosana 4-10: 8.
Justina Robson: Selling out
Kyborgityttö Lila Black jatkaa huimia seikkailujaan Quantum Gravity- sarjan toisessa osassa. Ensimmäinen osanhan arvostelin jo aiemmin. Edelleen idea on sama: salaperäinen "Aikapommi" on räjäyttänyt oman maailmamme lisäksi auki muita seutuja, esimerkiksi keijujen ja haltioiden kotikonnut.
Sarjan tässä osassa Lila Black lähtee selvittämään romanttisen kiinnostuksen kohteensa, rokkihaltia Zalin aikaisempia vaiheita Demoniaan, paikkaan jossa demonit asustavat. Se onkin sitten jännä mesta se Demonia, demonit elävät hillittömästi ja hilpeästi ja kaikki on ylitpursuavaa ja yliampuvaa. Huomautettakoon, että tässä sarjassa demonit eivät ole missään mielessä "pahoja", vain ja ainoastaan kovia bilettäjiä.
Demoniaan tämä kirja hukkuu. Robson on erinomainen maisemien luoja ja demonia vain on semmoinen paikka, että kaikki aistit täyttävä maailma tuntuu täräyttävän kirjailijan itsensäkin pois juonen kultaiselta polulta. Kaikkea kuvailua on kirjassa liikaa ja juonen etenevyyttä aivan liian vähän. Olen kuitenkin hyvältä taholta vakuutettu, että tämä kirjan osa on vain valitettava pieni notkahdus kokonaisuudessaan loistavassa saagassa, jonka kolmatta osaa olen aloittamassa.
Kouluarvosana 1-10: 7.
Anu Silfverberg: Kung po
Reima on mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Hän tilaa aina kiinalaisessa Kung Po -aterian ja kaikki on mukavasti mallillaan: on työ ja nainen. Sitten elämän elementit menevät sekaisin ja Reima myös. Mitäs sitten jos elämä ei menekään niin kuin piti? Miten siitä selviää?
Vertailukohdaksi Reima saa väliinputoajanuori Maijun ja laittoman maahanmuuttajan Abdin. Ehkä omalle kohdalle ei olekaan sattunut sitä kaikkein kurjinta kohtaloa.
Pidän Silfverbergin kirjoittamista kolumneista Helsingin Sanomissa ja olen hänen kanssaan monessa asiassa samaa mieltä. Pidin myös tästä kirjasta, se oli hyvin soljuvasti kirjoitettu ja tavoitti monia asioita niinkuin olisi itse ne ilmaissut, jos osaisin kirjoittaa yhtä nasevasti.
Kouluarvosana 4-10: 9.
Vuoden kolmen kärki sai nyt kumppanikseen Hyperionin:
1. Burroughs: Maagista ajattelua (täysi kymppi)
2.Robson: Keeping it Real (9,5)
Atwood: Herran tarhurit (9,5)
Simmons: Hyperion (9,5)
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Finlandia-voittaja, vaikka en oikein tajua miksi (harvemmin kyllä tajuan). Kertomus varsin ärsyttävästi yksinäisestä naisihmisestä, jolla on taipumus pistää nokkansa muiden asioihin ja samalla sivuuttaa oman elämänsä ongelmat ja kipukohdat täysin. Teos on kylläkin varsin tarkkanäköinen, tämmöisiä naisia (ja aika paljon harvemmin miehiä) todella on olemassa. Lukiessa kuitenkin lähinnä v-käyrä nousee ja lopulta haluaisi vain ravistella päähenkilöä. Tämä on aika lailla toista kuin mitä olen muista arvosteluista lukenut: Hesarin mukaan teos on "suurenmoinen yksinäisen naisen selviytymistarina". Minä en todellakaan näe asiaa näin.
Huonohkosta aiheenvalinnasta ja kamalasta päähenkilöstä huolimatta olen koukussa: syynä on Rimmisen loistelias sanojen ja uudissanojen käyttö. Tämän kirjailijan tekstissä kieli todella laulaa. Ärsyttävyydestään huolimatta kirja piti lukea kahdella istumalla. Odotan aika paljon suurempia kirjailijan esikoiselta, Pussikaljaromaanilta, jota ilmeisesti parhaillaan filmatisoidaan.
Kouluarvosana 4-10: 8.
Dan Simmons: Hyperion
Hyperion-nimisellä planeetalla asustaa jokin outo olento, jota kutsutaan Lepinkäiseksi. Olento on saanut ympärilleen kokonaisen Lepinkäisen kultin, jonka pyhiinvaeltajat matkustavat Hyperioniin sen löytääkseen. Teoksessa yksi ryhmä pyhiinvaeltajia kertoo omilla äänillään syistään etsiä Lepinkäistä. Jokainen tarina tuo uuden ulottuvuuden Lepinkäisen olemukseen ja täydentää kokonaisuutta.
Siinäpä tiivistelmä melkein 600-sivuisesta järkäleestä, joka on saanut jatkokseen teokset Hyperionin tuho, Endymion ja Endymionin nousu. Hyperion on kertakaikkiaan mestariteos, mieletön lukuelämys, joka herättää halun ottaa lisää selvää kirjan moninaisesta maailmasta. Valitettavasti kirjailijan ote lipsahtaa täysin ihan Hyperionin loppumetreillä ja jatkaa tasaista laskuaan Hyperionin tuho- kirjassa. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa olisi tarkoitettu yhdeksi kirjajärkäleeksi, mutta jälkimmäinen kirja tuntuu hukanneen kaiken sen kiehtovuuden mikä ensimmäisessä kirjassa oli niin huikaisevaa. En juuri koskaan sano tätä, mutta kerta se on ensimmäinenkin: ÄLÄ kerää koko sarjaa, lue vain Hyperion!
Kouluarvosana 4-10: 9,5.
Rebecca Stott: Korallivaras
Kovasti suosittu teos (ei saa kirjastosta lainaan kuin kahdeksi viikoksi pitkän jonotuksen päätteeksi), joka sijoittuu vuoden 1815 Pariisiin. Napoleon on juuri hävinnyt Waterloossa ja häntä ollaan kuljettamassa Saint Helenan saarelle. Samaan aikaan Pariisiin saapuu nuori anatomian opiskelija Skotlannista, joka tahtomattaan sekaantuu Pariisin alamaailman seikkailuihin. Luvassa romantiikka, mielenkiintoista luonnontieteen historiaa ja ihanaa vanhaa Pariisia. Ei mikään ihan älyttömän omaleimainen tai mukaansatempaava teos, mutta oikein kiva ja näpsäkkä ajankuvaus. Erityistä arvoa annan yleensä myös kaunokirjallisuudelle, joka saa minussa aikaan tiedontarpeen, jonka johdosta sitten luen jonkun tietokirjan. Tämän kirjan kylkiäiseksi lukaisin Anna Kortelaisen Levottoman naisen, joka on hysteriaa kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta valottava teos. Hysteerikoista kuitenkin lisää joskus myöhemmin, 1800-luvun Pariisissa (kuitenkin yli puolta vuosisataa myöhemmin) siinäkin teoksessa liikutaan. Korallivarkaasta tykkäsin sen verran, että tekijän seuraava teos on varauksessa.
Kouluarvosana 4-10: 8.
Justina Robson: Selling out
Kyborgityttö Lila Black jatkaa huimia seikkailujaan Quantum Gravity- sarjan toisessa osassa. Ensimmäinen osanhan arvostelin jo aiemmin. Edelleen idea on sama: salaperäinen "Aikapommi" on räjäyttänyt oman maailmamme lisäksi auki muita seutuja, esimerkiksi keijujen ja haltioiden kotikonnut.
Sarjan tässä osassa Lila Black lähtee selvittämään romanttisen kiinnostuksen kohteensa, rokkihaltia Zalin aikaisempia vaiheita Demoniaan, paikkaan jossa demonit asustavat. Se onkin sitten jännä mesta se Demonia, demonit elävät hillittömästi ja hilpeästi ja kaikki on ylitpursuavaa ja yliampuvaa. Huomautettakoon, että tässä sarjassa demonit eivät ole missään mielessä "pahoja", vain ja ainoastaan kovia bilettäjiä.
Demoniaan tämä kirja hukkuu. Robson on erinomainen maisemien luoja ja demonia vain on semmoinen paikka, että kaikki aistit täyttävä maailma tuntuu täräyttävän kirjailijan itsensäkin pois juonen kultaiselta polulta. Kaikkea kuvailua on kirjassa liikaa ja juonen etenevyyttä aivan liian vähän. Olen kuitenkin hyvältä taholta vakuutettu, että tämä kirjan osa on vain valitettava pieni notkahdus kokonaisuudessaan loistavassa saagassa, jonka kolmatta osaa olen aloittamassa.
Kouluarvosana 1-10: 7.
Anu Silfverberg: Kung po
Reima on mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Hän tilaa aina kiinalaisessa Kung Po -aterian ja kaikki on mukavasti mallillaan: on työ ja nainen. Sitten elämän elementit menevät sekaisin ja Reima myös. Mitäs sitten jos elämä ei menekään niin kuin piti? Miten siitä selviää?
Vertailukohdaksi Reima saa väliinputoajanuori Maijun ja laittoman maahanmuuttajan Abdin. Ehkä omalle kohdalle ei olekaan sattunut sitä kaikkein kurjinta kohtaloa.
Pidän Silfverbergin kirjoittamista kolumneista Helsingin Sanomissa ja olen hänen kanssaan monessa asiassa samaa mieltä. Pidin myös tästä kirjasta, se oli hyvin soljuvasti kirjoitettu ja tavoitti monia asioita niinkuin olisi itse ne ilmaissut, jos osaisin kirjoittaa yhtä nasevasti.
Kouluarvosana 4-10: 9.
Vuoden kolmen kärki sai nyt kumppanikseen Hyperionin:
1. Burroughs: Maagista ajattelua (täysi kymppi)
2.Robson: Keeping it Real (9,5)
Atwood: Herran tarhurit (9,5)
Simmons: Hyperion (9,5)
Kommentit