Toiset tykkää kuhmummasta...

...minä en! :( Päässäni komeilee oikein näpsäkkä kuhmu, jonka sain täräyttämällä kalloni napakasti Seurakuntien talon naulakkoon.

Tiedättekö semmoiset naulakot, jotka ovat saranalla kiinni seinässä, niitä on aika usein teattereissa, seurojentaloilla yms. paikoissa? Ne siis liikkuvat ja niistä jokainen voi plärätä omaa takkiaan esille ihan kuin kauppojen julistevalikoimaa selatessa. Noh, semmoinen osui tosiaan kohdalle eilen, kun kumarruin laittamaan kenkiä jalkaani. Kun nousin oli aiemmin tyhjään tilaan ilmestynyt naulakko. Tänään on semmoinen olo, että tekisi mieli mennä kotiin pimeään huoneeseen ja kääriä pää pumpuliin.

Niin, mitäkö tein Seurakuntien talolla? Noh, ystävät, minä pääsin kuoroon ja olin ihka ensimmäisissä harjoituksissani. En ollenkaan uskonut pääseväni, sillä minä en varsinaisesti ole tunnettu pärjäämisessäni koelauluissa. Tällä kertaa arvoin viime hetkeen saakka haluanko kuoroon vai en, joten en ymmärtänyt jännittää ollenkaan. Ja nyt olen sitten ykkösalton äänessä lauleskelemassa.

Kuoro oli nautinto! Ihanaa laulaa ja kuunnella muiden harmonioita! Ihanaa kun treenataan kerrankin tosi tarkasti, ihanaa kun kaikki pysyvät äänessä. Olen kaivannut tavoitteellisempaa ja haasteellisempaa musiikkiharrastusta kovin, en tajunnutkaan kuinka paljon ennenkuin nyt minulla se taas on.

Kommentit

Hehkuvainen sanoi…
Onnittelut kuoroon pääsemisestä! Täytyypä tulla joskus keikalle kuuntelemaan :).
Alitsa sanoi…
Hehku, tervetuloa! Minä olen se, jonka suu liikkuu ihan eri tahdissa kuin muilla (aika pihalla olen siis vielä) :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Spefilukuhaaste jatkuu: 5. Suomalainen spefikirja

Vauvakirjojen aatelia...

Spefilukuhaaste 2018