Alitsa avaruudessa

Juu, aloitinpa tässä männä viikolla psykologian perusopinnot avoimessa yliopistossa. Senhän nyt saattaakin jo arvata mitä siitä seuraa: loputonta itsereflektiota ja kohkaamista muutaman kysymyksen kanssa (Kuka minä olen? Miksi olen tällainen? Mahtaakohan tämä olla jo sairaus?). Kehityspsykologialla aloitettiin ja olen jo löytänyt muutamia aika mielenkiintoisia näkökantoja omaan elämääni. Eli näin sitä kaadetaan psykologiaa myös kaikkien viattomienkin blogilukijoideni niskaan! 1. havainto. Temperamentti on perinnöllinen ja säilynee (ainakin jossain muodossa) aikuisuuteen saakka. Erityisesti kiinnitin huomiota erääseen temperamentin piirteeseen itsessäni: olen huomattavan helposti uusista asioista innostuva ja ulospäinsuuntautunut. Tämä piirre on näemmä synnynnäinen ja sitä minun ei ole vaikea uskoa: jään usein miettimään itsekin, että "mistäs tässä nyt pitikään olla niin kamalan innostunut ja tohkeissaan?". Tunnun tosiaan usein olevani melko pienestäkin asiasta todella iloissa...

No nyt se sitten meni se kuume ja iltanuha tuli. Iltanuhalla tarkoitan semmoista nuhaa, joka alkaa niiskutteluna noin klo 18 illalla ja on runsaiden pitkien yöunien jälkeen taas ohi. Toki jatkuvasti on väsynyt ja vetämätön olo, mutta muuten tämä sairaus on lievä ja jotenkin hurjan leppoisa. Miksikö? Noh, minä olen joutunut väsymyksen takia rajoittamaan menojani ja pitkien päiväunien jälkeen istun sohvalla katsomassa mitä roskaa sieltä milloinkin tulee ja ompelen ompelemasta päästyäni! Minulla ei ole aikoihin ollut aikaa ommella ja korjata repeilleitä keskiaikavaatteitani ja nyt toipilaani ja nenäliinapinon kasvaessa vieressä, olen saanut korjattua helvetinikkunamekkoni ja valkoisen alusmekkoni. Minä jopa kirjailen niihin hienoja kuvioita. Osaan pelkkiä kuusipistoja, niitä ja muita voi käydä ihailemassa täältä. Mutta yhdelläkin pistolla saa ihmeitä aikaan. Miksi en ole tehnyt tätä aiemmin? Miksi pitää olla kipeä, ennenkuin saan viettää iltani niin kuin oikeasti haluan? Tätä jään mietti...

Nyt on kuume. Semmoinen kiva taudintila, jossa kuumeen lisäksi ei ole vielä mitään muita oireita. Huomenna kuume on todennäköisesti ohi ja yskä/nuha päällä, joten tänään nautin! Ja parhaiten se käy Youtubessa Rhett & Link - filkkoja seuratessa. In the 80's on aika helmi (ainakin meille, jotka kyseisen vuosikymmenen kunnolla muistavat :D). Fast Food Folk Song taas naurattaa tasaisesti kaikkia. Ja edellisen blogahdukseni "S.E.T.I. Song" oli myös näiden kavereiden hengentuote. Nörttihenkisille X-filesfaneillekin heiltä löytyy kiva viisu: I Want To Believe . Näin sitä spämmätään seuraajia kaikenmoisella filkkasälällä! Mutta mulla onkin kuume! Ja tämä on, ystävät, todellista laatukamaa!

Tämä vaan on ihan hervottoman hauska! Katsoin sen putkeen noin kymmenen kertaa, seuraavana päivänä taas. Siipalle iso kiitos tästä. Monen monta päivää on pelastettu! Ja nyt käsi ylös: ketä muuta tämä naurattaa? Jos ei paljoa ilmoittautuneita ilmoittaudu, vedän itsestäni otsikossa mainitsemani johtopäätöksen. Tietenkin voi olla, että olen jo niin nörtti, että minulla ei ole kuin nörttejä kavereita/seuraajia...