Majel Barrett-Roddenberry 23.2.1932 - 18.12.2008

-

Suru-uutinen kiiri perjantaina Suomeenkin: Star Trek-sarjojen ja -leffojen iki-ihana tietokoneääni menehtyi leukemiaan. Kepeät mullat, Majel! Olet nyt matkannut sinne, mistä kukaan ei ole tullut mitään kertomaan.

Olen siis pahimman luokan Star Trek-friikki. Minulle "se ainoa oikea" Star Trek-sarja oli sen kaljupää-Picardin johtama Star Trek: the Next Generation, jossa Majel esitti paitsi tietokoneääntä, myös iki-ihanan Deanna Troin ei_aina_niin_ihanaa äitiä Lwaxanaa.

Mutta eipä pidä unohtaa, että "vanhan" Star Trekin ihan ekassa pilotissa Majel oli kapteeni Kirkin försti. Yleisölle naispuolinen pomo oli kuitenkin liikaa, joten sitten se pirun suippokorva yleni yhdessä hetkessä tiedeupseerista förstiksi ja Majelin tukka blondattiin ja hänestä tehtiin sairaanhoitaja. MUR!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Mutta mitäpä koko sarjasta olisi sitten tullut, kaiken mitä sukupolvemme on oppinut ihmissuhteista se on oppinut Kirkilta ja Spockilta.

Vakavissaan, olihan se Enterprisen komentosilta kuitenkin aikanaan suorastaan mullistavan sukupuoli- ja rotukirjava.
21. joulukuuta 2008 klo 20.49
Alitsa sanoi…
No näinhän se on, kieltämättä. Se vaan menee täysin yli hilseen, että miks se tukka piti blondata!?!
22. joulukuuta 2008 klo 0.09
Omppu sanoi…
Nih. Samaa mieltä.
23. joulukuuta 2008 klo 0.05
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

engl. patience = kärsivällisyys, patient = potilas...

-
...minä en osaa. Minä en osaa olla kärsivällinen potilas. Minä en osaa levätä laakereillani, vaikka pitäisi. Minä en osaa olla heikko ja tarvitseva. Mutta nyt on pakko. Sairastuin ties monettako kertaa samaan vaivaan: häntäluuni päällä olevat kudokset tulehtuivat ja jouduin sairauslomalle 27.10., syntämäpäivänäni. Istumatyötä kun on aika paha tehdä kun ei pysty istumaan. 10-vuotishääpäivä (28.10.) meni päin helvettiä, samaten syysloma, joka oli seuraavalla viikolla. Syyslomaani vietin osin sairaalassa, jossa minut leikattiin. Nyt makaan sängyllä vatsallani ja kirjoitan tätä. Olo on jo hieman parempi: en ole kipu(enkä kipulääke-)tokkurassa ja voin istua jo vaikkapa bussimatkan ajan. Mutta tämä on ihan kamalaa! Olen heikko kun sokea kissanpoika ja olotila vaihtelee päivästä toiseen, toipuminen tuntuu olevan melkoista aaltoliikettä. Enkä ole edes kunnolla kipeä: sairaalassa petinaapurina oli nuori nainen, jolla on kolme lasta, Crohnin tauti ja enää 1,4 metriä ohutsuolta jäljellä. Hän kest...
Lue lisää

Kuinka kiukkupussi kehitetään? (varoitus: sisältää itsesääliä ja nalkutusta)

-
Kuva
Pysytään muumiteemassa. Viimeksi vallalla oli Mörkö, nyt Pikku-Myy. Minusta on tullut kovin kovin kiukkuinen viime aikoina. Se on tavallaan hyvä asia, sillä olen vihdoin viimein saanut kunnolla ja painokkaasti sanottua EI. Ja luulen, että olen hankkinut muutamia vihollisia. Ainakin itse olen itseeni vähemmän tykästynyt juuri nyt. Kun sanon "ei", minut täyttää kamala syyllisyydentunne, joka huutaa sisälläni täyttä kurkkua: "Ei! Miten niin ei?!? Tuhma tyttö! Ei noin saa sanoa, olet huono!". Tämä aiheuttaa lisää väsymystä (jota pimeys tekee jo ennestäänkin) ja sitten pitää sanoa taas lisää eitä ihmisille, kun ei jaksa. Saatan olla joutumassa Ei-noidankehään, mikä ei myöskään ole mukavaa. Sisäinen ääneni on antanut minun ymmärtää seuraavia asioita: 1. Minun TÄYTYY tehdä enemmän kuin kukaan muu. 2. Minusta ei pidetä, vain minun teoistani pidetään. 3. Jos sanon ei, jotain kamalaa tapahtuu. Maalaisjärjellä ymmärrän, että nämä väittämät ovat aika lailla sisäisen natsini hal...
Lue lisää

Kakkosta pukkaa...

-
...siis enneagrammitestistä, joita olen tehnyt monta erilaista saadakseni jonkun muun tuloksen, tässä yksi: Tunnista itsesi . Ei auta mikään, olen kakkonen eli Avulias Huoltaja . On se kumma kun jokainen testi antaa johdonmukaisesti saman tuloksen. En ihan kympillä usko enneagrammiin, kun missään ei kerrota millä perusteilla yhdeksän luonnetyyppiä on valittu, mutta kieltämättä taidan silti olla aika vahva kakkonen. Minusta on vaan tosi tympeä saada testissä vastaukseksi, että olen onnellisin kun "muut ovat tyytyväisiä" ja "kun saan hoivata". Ihan kuin minulla ei olisi ollenkaan omaa elämää ja omaa tahtoa (koen kuitenkin että minulla on, vaikka kovasti tykkään siitäkin että kaikilla on kivaa). Pitäisikö alkaa epäsosiaalisemmaksi, siten ehkä löytäisin "todellisen itseni"? Mitäs te muut olette?
Lue lisää