Minä

-

Tämmöiseltä olisi mukava näyttää. Kiva turkoosi iho, näpsäkät tuntosarvet ja mieluummin kylmässä kuin kuumassa viihtyvä fysiikka. Kuvassa on tietenkin (no daa, kaikkihan tämän tietää) andorialainen, originaali Star Trekissä ja uusimmassa sarjassa "Enterprisessa" esiintynyt eliömuoto. Kauniita kummajaisia. Ufomiehet eivät olet vihreitä, ne ovat turkooseja!

Minä sitten rakastan turkoosia väriä. Kaikille tutuille onkin jo selvää, että jos minut näkee, olen enimmäkseen turkoosi. Kaupassa huomaan ensimmäiseksi turkoosit vaatteet ja minulle tulee hyvä mieli. Onko teillä muilla samansuuntaisia pakkomielteitä väreihin (toivottavasti tätä siis lukee joku)? Minusta väriytymiseni on kummallista, sillä minä en koe olevani mitenkään voimakkaasti visuaalinen tyyppi.

Ja ei mun (ihan) joka tekstissä tule olemaan näin kauheesti Star Trekkiä. Kyllä minä oikeasti kirjotan tänne kirja-arvosteluja sun muita. Mutta kun en tähän hätään keksinyt mitään muuta kauniin turkoosia olentoa kuin nuo andorialaiset. Tulevaisuudessa tänne ilmaantuu aika paljon juttua myös tähtitieteestä ja varsinkin avaruuslennoista (olen lentopelkoinen enkä oikein millään uskalla lentää), jokainen avaruussukkulan laukaisu tulee seurattua mikäli mahdollista. Kuten yleisesittelyssä totesinkin, olen aika ristiriitainen tyyppi...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Mmmmm... on kätevää... kun päässä on tuollaiset kädensijat...
22. joulukuuta 2008 klo 4.32
Alitsa sanoi…
Juu! Ja Enterprise-sarjassa ne heiluu kauheen kivasti! :) Miksi päässä pitäisi olla kädensijat???
22. joulukuuta 2008 klo 11.56
Omppu sanoi…
Mä tykkään vihreästä. Ja punaisesta.
23. joulukuuta 2008 klo 0.04
Alitsa sanoi…
Omppu! Kiva kun löysit blogini! :) Sinun värihimosi ei kuitenkaan ylettömästi erotu ulkoasussasi. Minun tapauksessani puolestaan...No, eräs ääriesimerkki turkoosismista tulossa pian...:D
23. joulukuuta 2008 klo 12.16
Alitsa sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
23. joulukuuta 2008 klo 12.16
Anonyymi sanoi…
Hohoo (ei semmoinen joulupukkimainen "ho-ho" vaan sellainen "haHAA!"-tyylinen hohoo), sillä on blogi! Ja nyt minä aion seurata sitä!

Turkoosismi on huomattu, ja sinulle sopivaksi havaittu. Jos joskus jätät sen pois, ilmoitathan lähipiirille ennakkoon, ettei tule slaageja ;). Minulla on nyt menossa punainen kausi (enkä tunnusta että se varsinaisesti liittyisi meneillään olevaan juhlaan).

Uusia kirjoituksia odotellessa :).
23. joulukuuta 2008 klo 14.35
Alitsa sanoi…
Tervetuloa, Hehkuvainen! Toki pitää olla blogi, kun sun blogi on niin hauska! :) Ajattelin asian niin, että blogin pitäminenkin lienee hauskaa.
27. joulukuuta 2008 klo 23.35
Metta sanoi…
Mulla oli joku vuosi sitten toosi vihreä kausi, ja eräät huomautteli siitä sattuessaan näkemään senhetkisen vaatevalikoiman melkein kokonaan kerralla. Sittemmin olen siirtynyt tähän kirjavaan :). Musta ei kuitenkaan kuulu sateenkaareen eikä minuun millään lailla.
28. joulukuuta 2008 klo 15.48
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

engl. patience = kärsivällisyys, patient = potilas...

-
...minä en osaa. Minä en osaa olla kärsivällinen potilas. Minä en osaa levätä laakereillani, vaikka pitäisi. Minä en osaa olla heikko ja tarvitseva. Mutta nyt on pakko. Sairastuin ties monettako kertaa samaan vaivaan: häntäluuni päällä olevat kudokset tulehtuivat ja jouduin sairauslomalle 27.10., syntämäpäivänäni. Istumatyötä kun on aika paha tehdä kun ei pysty istumaan. 10-vuotishääpäivä (28.10.) meni päin helvettiä, samaten syysloma, joka oli seuraavalla viikolla. Syyslomaani vietin osin sairaalassa, jossa minut leikattiin. Nyt makaan sängyllä vatsallani ja kirjoitan tätä. Olo on jo hieman parempi: en ole kipu(enkä kipulääke-)tokkurassa ja voin istua jo vaikkapa bussimatkan ajan. Mutta tämä on ihan kamalaa! Olen heikko kun sokea kissanpoika ja olotila vaihtelee päivästä toiseen, toipuminen tuntuu olevan melkoista aaltoliikettä. Enkä ole edes kunnolla kipeä: sairaalassa petinaapurina oli nuori nainen, jolla on kolme lasta, Crohnin tauti ja enää 1,4 metriä ohutsuolta jäljellä. Hän kest...
Lue lisää

Kuinka kiukkupussi kehitetään? (varoitus: sisältää itsesääliä ja nalkutusta)

-
Kuva
Pysytään muumiteemassa. Viimeksi vallalla oli Mörkö, nyt Pikku-Myy. Minusta on tullut kovin kovin kiukkuinen viime aikoina. Se on tavallaan hyvä asia, sillä olen vihdoin viimein saanut kunnolla ja painokkaasti sanottua EI. Ja luulen, että olen hankkinut muutamia vihollisia. Ainakin itse olen itseeni vähemmän tykästynyt juuri nyt. Kun sanon "ei", minut täyttää kamala syyllisyydentunne, joka huutaa sisälläni täyttä kurkkua: "Ei! Miten niin ei?!? Tuhma tyttö! Ei noin saa sanoa, olet huono!". Tämä aiheuttaa lisää väsymystä (jota pimeys tekee jo ennestäänkin) ja sitten pitää sanoa taas lisää eitä ihmisille, kun ei jaksa. Saatan olla joutumassa Ei-noidankehään, mikä ei myöskään ole mukavaa. Sisäinen ääneni on antanut minun ymmärtää seuraavia asioita: 1. Minun TÄYTYY tehdä enemmän kuin kukaan muu. 2. Minusta ei pidetä, vain minun teoistani pidetään. 3. Jos sanon ei, jotain kamalaa tapahtuu. Maalaisjärjellä ymmärrän, että nämä väittämät ovat aika lailla sisäisen natsini hal...
Lue lisää

Kakkosta pukkaa...

-
...siis enneagrammitestistä, joita olen tehnyt monta erilaista saadakseni jonkun muun tuloksen, tässä yksi: Tunnista itsesi . Ei auta mikään, olen kakkonen eli Avulias Huoltaja . On se kumma kun jokainen testi antaa johdonmukaisesti saman tuloksen. En ihan kympillä usko enneagrammiin, kun missään ei kerrota millä perusteilla yhdeksän luonnetyyppiä on valittu, mutta kieltämättä taidan silti olla aika vahva kakkonen. Minusta on vaan tosi tympeä saada testissä vastaukseksi, että olen onnellisin kun "muut ovat tyytyväisiä" ja "kun saan hoivata". Ihan kuin minulla ei olisi ollenkaan omaa elämää ja omaa tahtoa (koen kuitenkin että minulla on, vaikka kovasti tykkään siitäkin että kaikilla on kivaa). Pitäisikö alkaa epäsosiaalisemmaksi, siten ehkä löytäisin "todellisen itseni"? Mitäs te muut olette?
Lue lisää