tiistai 6. tammikuuta 2009

Akvaariomme onkin Love Hotel

Minulla on pieni akvaario ja siellä on kovin harvalukuinen asutus. Melkein kaikki (muista käytöstä poistetuista akvaarioista pelastetut) asukit ovat jo kuolla kupsahtaneet joko vanhuuttaan tai kauhistuttuaan meidän akvaariomme olosuhteita. Mutta perhe Monninen elää ja voin hyvin.

Minulla on kolme kalaa akvaariossani, mutta voi hyvänen aika...siellä vietetään vilkasta elämää. Aluksi niitä oli vain kaksi, albiino kuparimonnisnaaras Tao ja uros kuparimonninen Nano (Corydoras Aeneus). Noh, joulun pyhinä meillä oli oikein kiva vedenalainen pyhä perhe-asetelma, kun jälkimmäisten pieni poikanen Mini päätti liittyä joukkoon. Minulla ei ole harmainta aavistusta koska siellä oli kudettu. Sen sijaan nyt siellä kudetaan...paljon. Tao on muninut muutaman viikon aikana kolme kertaa (munat ilmestyvät akvaarion lasiin): kahdella ensimmäisellä kerralla munia oli parisenkymmentä, viimeisin muninta tuotti yli 40 munaa. Ilmeisesti minä teen jotakin oikein, kun siellä on noin vinha vauhti päällä. Mini taitaa muuten olla naaras, joten jahka hän kasvaa, hänestä tulee varmaan monnisklaanin suurin kala...

Ennen joulua sain myös kaverilta kierteissarvikotiloita (tämmöisiä). Tänä aamuna huomasimme Siipan kanssa semmoisen ihan minikokoisen kotilon, jonka vanhempi oli kovaa vauhtia pötkimässä karkuun todennäköistä jälkikasvuaan (se siitä nilviäisten hoivavietistä). Eli kyllä on kuhinaa. Kierteissarvikotiloita halusin akvaarioon, koska ne pöyhivät ja puhdistavat pohjaa, joka ei oikein ilman niitä toimisikaan. Onnellinen perhetapahtuma silläkin suunnalla siis.

Mutta rakkaat nilviäis- ja kalaystäväni Amazonin suunnalta: tässä teille vähän kutumusaa: Orinoco Flow. Pitäkää hauskaa!

3 kommenttia:

Alitsa kirjoitti...

Huomio itselleni: kierteissarvikotilo ei ole Amazonilta päinkään vaan aasialainen olio.

Kyllä se Amazonille leviää hiljalleen, mutta vain siksi, että tällä hetkellä se on Meksikon lahdella aivan mieletön ekokatastrofin aiheuttaja: syö ravinnon kotoperäisiltä kotiloilta.

Silti: ne on lutuisia! :)

Birgitta kirjoitti...

Onnea perheenlisäyksen johdosta! Olisipa söpöä, jos pikkumonninen saisi pikkuveikkoja ja -siskoja! Tosin tuolla tahdilla ongelmaksi taitaa tulla ylikansoitus?

anukaarina kirjoitti...

oi oi, kuulostaa ihanalta! meillä perhoskirjoahvenet olivat ainoat, jotka kuti. Ensin ne onnellisina suojasi kutua pari päivää ja sitten hups! tulikin nälkä ja kudut katosivat mystisesti. sittemmin perhoskirjoahvenet ovat syöneet toisensa, viimeinen kuoli kai suruun. nyt olis 6 kardinaalitetraa ja yksi leopardimonninen kotia vailla - uuteen kotiin tuo levätankki ei enää siirry.