Joko näit uusimman Star Trekin?

-
Minäpä näin ja tykkäsin kovasti. Myönnetään, se oli vähän teineille tehty toimintapläjäys, mutta silti! Ehkä minä olen niin nuorekas yksilö...:) Eniten tykkäsin tohtori Leonard McCoysta, pessimismi kunniaan! Muutenkin elokuva oli todella uskottava sen suhteen, että kaikki näyttelijät vaikuttivat nuoremmilta versioilta 60-luvun sarjan näyttelijöistä, Spock kaikkein eniten.

Jostain kuulin juorua, että uusi tv-sarja olisi leffan tiimoilta tulossa. Mahtaakohan kenelläkään asiasta tarkemmin tietoa? Ainakin ohessa oleva kuva antaa pienen vihjeen siitä, että eräs elokuvan näyttelijöistä on jo varsin nimekäs myös telkkarissa!



Noh, sarjaa odotellessa voisin tutustua vaikkapa kirjallisuuteen, jota on kertynyt hyllyn (ja muuttolaatikoiden, grr!) täytteeksi. Filosofiasta kiinnostuneena the Ethics of Star Trek on ehkä lukulistan kärjessä. Toisaalta myös Star Trek Star Charts kiinnostaa. Mitä tulisikaan tähtitieteestä, jos kaikki astronominen tieto korvattaisiin Trekin vastaavalla?

Kommentit

Hehkuvainen sanoi…
Enpäs ole nähnyt, mutta voisin ehkä katsella. Saattaisin vaikka tykätäkin, eihän sitä tiedä :D.
9. kesäkuuta 2009 klo 17.56
Anonyymi sanoi…
Jo näin, kävin eilen katsomassa! Ja minäkin tykkäsin kovasti! Viihdyttävät avaruusseikkailut ovat aina suosikkejani, ja nuoret hahmot olivat aivan ihania. Oma suosikkini oli Chekov, tuo iloinen venäläinen nörttipoika. Tohtori tuli kyllä sitten hyvänä kakkosena.:)
10. kesäkuuta 2009 klo 12.44
Omppu sanoi…
Ikävä kyllä en ole vielä nähnyt. Meneeköhän se vielä leffassa?
10. kesäkuuta 2009 klo 16.16
Alitsa sanoi…
Juu, vielä menee leffassa! Nyt vaan äkkiä leffatreffeille. Hehkuvaiselle todettakoon, että nuoria miehiä elokuvassa on oikein mukavasti. :D
11. kesäkuuta 2009 klo 11.39
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

engl. patience = kärsivällisyys, patient = potilas...

-
...minä en osaa. Minä en osaa olla kärsivällinen potilas. Minä en osaa levätä laakereillani, vaikka pitäisi. Minä en osaa olla heikko ja tarvitseva. Mutta nyt on pakko. Sairastuin ties monettako kertaa samaan vaivaan: häntäluuni päällä olevat kudokset tulehtuivat ja jouduin sairauslomalle 27.10., syntämäpäivänäni. Istumatyötä kun on aika paha tehdä kun ei pysty istumaan. 10-vuotishääpäivä (28.10.) meni päin helvettiä, samaten syysloma, joka oli seuraavalla viikolla. Syyslomaani vietin osin sairaalassa, jossa minut leikattiin. Nyt makaan sängyllä vatsallani ja kirjoitan tätä. Olo on jo hieman parempi: en ole kipu(enkä kipulääke-)tokkurassa ja voin istua jo vaikkapa bussimatkan ajan. Mutta tämä on ihan kamalaa! Olen heikko kun sokea kissanpoika ja olotila vaihtelee päivästä toiseen, toipuminen tuntuu olevan melkoista aaltoliikettä. Enkä ole edes kunnolla kipeä: sairaalassa petinaapurina oli nuori nainen, jolla on kolme lasta, Crohnin tauti ja enää 1,4 metriä ohutsuolta jäljellä. Hän kest...
Lue lisää

Kuinka kiukkupussi kehitetään? (varoitus: sisältää itsesääliä ja nalkutusta)

-
Kuva
Pysytään muumiteemassa. Viimeksi vallalla oli Mörkö, nyt Pikku-Myy. Minusta on tullut kovin kovin kiukkuinen viime aikoina. Se on tavallaan hyvä asia, sillä olen vihdoin viimein saanut kunnolla ja painokkaasti sanottua EI. Ja luulen, että olen hankkinut muutamia vihollisia. Ainakin itse olen itseeni vähemmän tykästynyt juuri nyt. Kun sanon "ei", minut täyttää kamala syyllisyydentunne, joka huutaa sisälläni täyttä kurkkua: "Ei! Miten niin ei?!? Tuhma tyttö! Ei noin saa sanoa, olet huono!". Tämä aiheuttaa lisää väsymystä (jota pimeys tekee jo ennestäänkin) ja sitten pitää sanoa taas lisää eitä ihmisille, kun ei jaksa. Saatan olla joutumassa Ei-noidankehään, mikä ei myöskään ole mukavaa. Sisäinen ääneni on antanut minun ymmärtää seuraavia asioita: 1. Minun TÄYTYY tehdä enemmän kuin kukaan muu. 2. Minusta ei pidetä, vain minun teoistani pidetään. 3. Jos sanon ei, jotain kamalaa tapahtuu. Maalaisjärjellä ymmärrän, että nämä väittämät ovat aika lailla sisäisen natsini hal...
Lue lisää

Kakkosta pukkaa...

-
...siis enneagrammitestistä, joita olen tehnyt monta erilaista saadakseni jonkun muun tuloksen, tässä yksi: Tunnista itsesi . Ei auta mikään, olen kakkonen eli Avulias Huoltaja . On se kumma kun jokainen testi antaa johdonmukaisesti saman tuloksen. En ihan kympillä usko enneagrammiin, kun missään ei kerrota millä perusteilla yhdeksän luonnetyyppiä on valittu, mutta kieltämättä taidan silti olla aika vahva kakkonen. Minusta on vaan tosi tympeä saada testissä vastaukseksi, että olen onnellisin kun "muut ovat tyytyväisiä" ja "kun saan hoivata". Ihan kuin minulla ei olisi ollenkaan omaa elämää ja omaa tahtoa (koen kuitenkin että minulla on, vaikka kovasti tykkään siitäkin että kaikilla on kivaa). Pitäisikö alkaa epäsosiaalisemmaksi, siten ehkä löytäisin "todellisen itseni"? Mitäs te muut olette?
Lue lisää