Alitsa avaruudessa

Olen kaavoihin kangistuvaa sorttia: tykkään rutiineista ja niiden tuomasta turvallisuuden tunteesta. Kun asiat tekee tietyssä järjestyksessä ja tiettyyn aikaan, ne tulevat tehdyksi ihan automaatiolla. Aamutoimet ovat yksi tämmöinen rutiini, jonka kaavamaisuuteen havahduin tänä aamuna. Minun arkiaamuni menevät miltei poikkeuksetta näin: *** 1. Herätyskello soi, olen hetkessä hereillä ja pirteä, Siippa ei. Siispä herätellään hänetkin. 2. Aamupesun jälkeen seuraa aamupalan valmistusta ja Siipan mahdollista jatkoherättelyä. Aamupalaksi syön kaksi viipaletta leipää, päällä juustoa, kipollisen jukurttia ja kupillisen pikakahvia maidolla. Miltei poikkeuksetta saan alas vain puoli kuppia kahvia, se kun on oikeasti pahaa, en ymmärrä miksi juon sitä. Rutiini mikä rutiini. Aamupala nautitaan aamutelkkarin ääressä. 3. Vaatteet päälle. En minä kotona nakuna kirmaa tätä ennenkään vaan sinisessä samettisessa aamutakissani. Vaatteiden valintaan ei mene pitkään, sillä tippaleipäaivoisena olen illalla n...

Liityin Hyötykasviyhdistykseen ja viime viikolla postiluukusta tipahti ihana starttipaketti: siemenluettelo, jäsenmaksulasku(noh, ei niin ihana) ja muutama kappale yhdistyksen Pähkylä-lehteä. Viimeksimainittu on kerrassaan lutuinen paketti kirjoittajien tarinoita omista viljelykokemuksistaan (nyt tiedän esim. miten kessusta saadaan tupakkia aikaiseksi, en tosin tee tuolla tiedolla mitään..) ja yleisiä neuvoja ekologisen hyötykasviviljelyn saralta. Valitettavasti lehdestä löytyy myös listaa yhdistyksen myymistä tuotteista. Oli pakko heti tilata tomaattilannoitetta, vermikuliittia ja juurrutushormonia. Lehdessä on myös ristikko, nimeltään Pää-ähky. Siitäpä nimi tähänkin postaukseen: niin paljon uutta ja ihmeellistä tulee vastaan lähinnä töissä, että pää ei oikein pysy perässä. Pää on kovin raskas ja väsynyt. Ideat tuntuvat hävinneen ja olen kovin aloitekyvytön. Kavereita en ole nähnyt naismuistiin oikein kunnolla. Perinteistä kaamosväsyilyä tämä ei ole, sillä se on menneen talven lumia...