Serkun tytölle, rakkaudella

Elämä on ihmeellistä. Vietimme vapun ystävien luona ja poistuessamme yön pimeinä tunteina näimme Siipan kanssa kaksi todella tuhisevaa siiliä. Rakkautta (ja tuhinaa) oli todellakin ilmassa. Samana päivänä (näin kertoi ekstaattinen äitini seuraavana päivänä) oli aikapoikaveljeni päräyttänyt kihloihin tyttöystävänsä kanssa.

Seuraavana päivänä, 2.5., juhlimme me: Siipan kanssa kihlautumisesta tuli tuolloin kuluneeksi 12 vuotta. Siippa vei minut syömään ruokaa, joka oli kihlautumispaikkakuntamme nimistä. Wieninleikettä, karjapaistia...? Ei, vaan hampurilaista, sormuksessa nääs lukee 2.5.1998, Hampuri. :D Vei sentään ihan ruokapaikkaan eikä Heselle.

3.5. äiti soitti taas. Tällä kertaa erilaisella asialla. Serkkuni tytär, joka oli kärsinyt pitkään kroonisesta sairaudesta, nukkui pois TODELLA pitkään taisteltuaan. Ikää neitokaiselle oli IRC-Gallerian mukaan kertynyt 18,55 vuotta.

En muista tyttöä nuorena naisena, joka hän kuollessaan oli, vaan pikkuisena linnunluisena pellavapäänä, joka tykkäsi ottaa mökkilaiturillamme vauhtia hypätessään pommilla veteen. Samalla laiturilla hän mielellään onki isänsä, minun serkkuni, kanssa. En pitänyt yhteyttä, mutta tapaus todella kosketti. Mikä pointti on elää ja kuolla kun kaiken olisi vielä pitänyt olla edessäpäin?

Informaatioalan ammattilaisena googletin nopeasti serkun tytön kuvia, blogeja ja muita vastaavia mitä tiesin löytyvän. Ja löysin IRC-Gallerian kuvista tumman, aivan enoni vaimon näköisen kaunottaren, joka oli ottanut itsestään lukuisia teinipissisposeerauksia huulet mutrussa. Pakosti hymyilytti, olen tullut vanhaksi, koskapa nuorisokulttuuri vaikuttaa niin omituiselta nykyään. Lisäksi olen kovasti sitä mieltä, että 10-15 vuotta itseäni nuoremmat neitokaiset ja nuorukaiset ovat jotain todella erilaista: he uskaltavat sanoa mielipiteensä ja odottavat, että heidät otetaan huomioon. He ovat rohkeita ja ulospäinsuuntautuneita tavalla, jollaista en olisi voinut omalle kohdalleni voinut tuossa iässä kuvitella hurjimmissa unelmissanikaan. Ehkä maailmasta todella tulee hiljalleen parempi paikka, sillä näitä nuoria ei ole kasvatettu kyykyttämällä, kuten meitä aikaisempia sukupolvia.

Serkun tyttöni oli tällainen rohkea nuori nainen. Ahdistuksen alhosta minut nosti hänen lausuntonsa oppilaitosasuntolansa valvojista, jonka hän oli rustannut blogiinsa: "!V**UN ASUNTOLAN OHJAAJAT V**TU!!!!!1!!!! Haistakaa p**ka !". Ihan sydäntä lämmitti nähdä moista suoruutta. Tämä nuori neito sai eläessään aikaan jotain mitä minä vielä harjoittelen (ja yritän uskaltaa): hän sanoi oman mielipiteensä eikä se ollut aina KYLLÄ.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Spefilukuhaaste jatkuu: 5. Suomalainen spefikirja

Kun saapuu yö

Vauvakirjojen aatelia...