keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Valkeus tuli - tai aineskin melkein

Olen jo niin tottunut siihen että olohuoneen ikkunastamme ei näy ulos eikä kukaan näe sisälle, että kävi melkein köpelösti. Loikoilin nimittäin eräänä aamuna reikäisessä yöpaidassani sohvalla aamukahvia hörppien, kun ikkunan takaa alkoi kuulua omituista rapinaa: rakennusmies siellä rapisteli parvekeremontin tähden laitettua ikkunan suojamuovia. Ponkaisin kahvi väärässä kurkussa kohti sälekaihtimia ja samalla hetkellä kun suojamuovi irtosi, sain suojattua häveliäisyyteni kaihtimilla.

Illalla uskalsin raottaa kaihtimia, josko sieltä näkyisi se ihana järvinäköala, joka oman kodon ostoonkin aikanaan vaikutti. Eikä mitä: ikkunasta on muovi pois, mutta parvekkeellapa on toinen muovi maiseman edessä. Eli ojasta allikkoon: meiltä ei edelleenkään näe ulos, mutta raksamiehet telineiltään näkevät kyllä meille. :(

Parveke näkyy sentään ja siitä tulee HIANO! Mutta toivon silti ettei sälekaihdinelämää jatku pitkään, muovi sentään päästi valoa sisään kasveille, nyt ovat ressukat todella helisemässä.

1 kommentti:

Omppu kirjoitti...

Asiat sentään edistyvät! :)