keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Armoa, perkele!

Jokin aika sitten Hehku osuvasti pohti mahtaako leijonavaakuna olla uusi hakaristi. Itselleni leijonariipusta kantavista henkilöistä on muodostunut negatiivinen assosiaatio, mutta on mahdotonta sanoa mistä kyseinen tunne on tullut. Mediasta ehkä, who knows!

Tämänkertainen kirjoitukseni on tavallaan jatkoa Hehkun pohdinnalle. Nyt on kyse ihanasta luterilaisesta kansankirkostamme, joka piispa Matti Revon suulla otti "kivasti" kantaa homoliittoihin Ajankohtaisen Kakkosen homoillassa. Ja tietenkin Revon pitää olla juuri Tampereen piispa, oman alueeni ylin sielunpaimen.

Nyt seuraa nolo tunnustus: kuulun kirkkoon. Ja nyt ihmiset haluankin kuulla: tuleeko teille assosiaatio tiukkapipoisesta homofobisesta henkilöstä, joka tuomitsee ja heristää sormeaan? Minulle tulee, hävettää ihan s...tanasti.

Kuulun kirkkoon ulkouskonnollisista syistä. Mielikuvani kirkosta on aiemmin perustunut sille käsitykselle, että kirkko auttaa kun mikään muu taho ei enää huoli: jakaa leipää leipäjonossa, piilottaa joskus jopa jonkun karkotuspäätöksen saaneen pakolaisen. Mutta nyt kyllä tipahti suomut silmiltä. Vielä kesällä olin riemuissani uudesta vapaamielisestä arkkipiispasta ja ensimmäisestä naispiispasta, mutta kyllä nyt alkaa kääntyä kirkon suosio silmissäni pitkälti pakkasen puolelle.

Ja kuorrutuksena kaiken päälle tulee vielä Kristillinen liitto, joka Päivi Räsäsen suulla politisoi koko homouden. Siis häh!?! Minä perustan oman puolueen vasenkätisille, jos tuommoisilla asioilla ratsastetaan eduskuntaan.

Missä on armo, missä on rakkaus, missä hyväksyntä? Ei ole luterilaisessa kirkossa se. Kiitos, näkemiin!

4 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

Ooooh, onpa täällä tähdellinen (!) tausta! Hieno :).

Otsikkosi on ihan paras. Anna armoa, Perkele. XD

Ai tuleeko kirkkoon kuulumisesta negatiivinen assosiaatio? Hmmmmm. Nyt ehkä kyllä, yleensä se on ollut aika neutraali asia minulle. En ole pitänyt mitenkään pahana kirkkoon kuulumista, kuulukoon kuka lystää kunhan ei yritä minua saada mukaan. Mutta nyt... pakko myöntää että negatiivinen julkisuus aiheuttaa negatiivisia pääohjelmointeja :/.

Alitsa kirjoitti...

Juurikin näin. Nolo olo tuli. Ja sitten tein jotain mitä en yleensä koskaan: erosin samaan aikaan kun kaikki muutkin! Eli lauman mukana tanakasti mennään! :D

Kyllähän sitä tuota kirkon "rakkautta" ja "armoa" on tullut ihmeteltyä jo aiemminkin ja nyt sitten napsahti sen kuuluisan viimeisen kerran.

Lisäksi: kirkko ja valtio pitää erottaa toisistaan (se on itse asiassa harvoja asioita, joihin Jeesus ihan oikeasti otti kantaa, muuten se oli vaan tosi cool heebo). Pähkäilin niin, että eroamalla edistän omalla minimalistisella osaltani tätä asiaa: kun kansan enemmistö ei enää kuulu kirkkoon, ei sitä voi enää pitää kansankirkkona.

Jos Jeesus eläisi (joo, se kyllä eli, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, mutta siihen mitä sepitettiin tapahtuneeksi sen jälkeen, en usko) hän itse asiassa varmasti diggailisi aika lailla meikää! :)

Hehkuvainen kirjoitti...

"Jos Jeesus eläisi -- hän itse asiassa varmasti diggailisi aika lailla meikää! :)"

Jesus loves you too! ;D ;D

Alitsa kirjoitti...

Tai ainakin "Jesus would have loved you too!" :)

Laskin muuten, että maksoin kirkollisveroa 200 euroa vuodessa (olen siis pienituloinen henkilö). Sen rahan aion sijoittaa johonkin oikeasti eettiseen.