Alitsa avaruudessa

Tämä on mainos. Vanhan musiikin bändillämme on ihan ensimmäinen oikea keikka. Kunnioitamme soitannallamme Nekalan kirjaston 60-vuotista taivalta. Tamperelaiset hoi! Huomenna klo 16.30 kun tulette Nekalan kirjastoon pääsette kuulemaan 20 minuutin verran todella hienoa soitantaa ja laulantaa. Tai ainakin todella innokkaasti esitettyä...:)

Taas on luettu paljon sekä fiktiota että faktaa. Tässä kaunokirjalliset arvostelut viime ajoilta, tietokirjallisuudesta kirjoittelen myöhemmin lisää. Mikko Rimminen: Nenäpäivä Finlandia-voittaja, vaikka en oikein tajua miksi (harvemmin kyllä tajuan). Kertomus varsin ärsyttävästi yksinäisestä naisihmisestä, jolla on taipumus pistää nokkansa muiden asioihin ja samalla sivuuttaa oman elämänsä ongelmat ja kipukohdat täysin. Teos on kylläkin varsin tarkkanäköinen, tämmöisiä naisia (ja aika paljon harvemmin miehiä) todella on olemassa. Lukiessa kuitenkin lähinnä v-käyrä nousee ja lopulta haluaisi vain ravistella päähenkilöä. Tämä on aika lailla toista kuin mitä olen muista arvosteluista lukenut: Hesarin mukaan teos on "suurenmoinen yksinäisen naisen selviytymistarina". Minä en todellakaan näe asiaa näin. Huonohkosta aiheenvalinnasta ja kamalasta päähenkilöstä huolimatta olen koukussa: syynä on Rimmisen loistelias sanojen ja uudissanojen käyttö. Tämän kirjailijan tekstissä kieli to...

On mukavaa elää parisuhteessa. Ei se ongelmatonta ole kun aina pitää ajatella asioita kahden ihmisen kannalta, mutta kyllä se yksinolon voittaa. On olemassa asioita, joissa yksin olisi todella tylsää. Yksin olisi tylsä: ...sairastaa: Syksyisen pitkän sairauslomani tiimoilta vastustuskykyni ei oikein pelitä nyt kevätflunssien saapuessa ja nyt on ollut vuorossa jo kevätflunssa numero 2. Olen onnistunut nappaamaan vieläpä niin potentteja pöpöjä, että vaihtelevalla itämisajalla myös Siippa on päässyt "nauttimaan" ensin nuhasta, nyt yskästä. Vuorovedolla olemme kantaneet kotiin ruokaa ja lääkkeitä sekä paijanneet toista tämän kipuillessa. Toista meistä on myös täytynyt varsin tiukkasanaisesti komentaa pois erinäisten teknisten vempainten kimpusta tai ainakin kantamaan läppärinsä sänkyyn...;) Tuleeko teille muille mieleen mikä olisi erityisen tylsää yksin? Sinkuille luvattakoon, että joskus ihan varmasti tänne tulee myös "Yksin olisi kiva"- kirjoitus.

Hehku antoi minulle oheisen tunnustuspalkinnon, kiitos ja kumarrus! :) Tunnustuksen saajan kuuluu vastata viiteen kysymykseen ja antaa tunnustus eteenpäin viidelle. 1. Koska aloitit blogin? Blogi on aloitettu 19.12.2008. Ihan itseltä huomaamatta on tullut blogattua yli kaksi vuotta! :) 2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee? Minä käsittelen blogissani itseäni kiinnostavia asioita ja ilmiöitä. Kovasti ryömin myös oman pääni sisällä ja pohdin omaa persoonaani ja sen ristiriitaisuuksia. Voin sanoa, että siinä on loputon suo... 3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden? Olen aika harvinaisen kummallinen ihminen, kuten kaikki meistä. Vain minun blogini käsittelee juuri minua ja kiinnostuksen kohteitani. 4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? Aloin lukea muiden kirjoittamia blogeja ja koin, että minullakin on jotain omalaatuista sanottavaa. 5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? Haluaisin olla räväkämpi, revitellä oikein kunnolla ilman liialli...

Tänään 30-vuotiaan Avaruussukkula Discoveryn on määrä laskeutua viimeistä kertaa. Ei, Discovery ei halua tehdä "columbioita", vaan ihan eläkkeelle on alusveteraani jäämässä. Haikeaa on, vaikka sukkulat eivät sitten lopulta olleet kovin kätevä tapa matkustaa avaruuteen. Mutta ne ovat suuri ensirakkauteni - mitä nyt siis avaruustekniikkaan tulee. :) Tästä uutisesta tuli kuitenkin hyvä mieli niin monella tasolla: Capt. Kirk wakes up shuttle crew . Tänään iltaseitsemän tienoilla voi Discoveryn laskeutumista katsella Nasan sivujen kautta. Ei välttämättä ole kovin mielestä jännää, ei ole vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Mutta näkeepähän ainakin kuinka monta kahvimukillista lennonjohto kittaa! Sukkuloita lähtee matkaan ehkä vielä kaksi, Endeavour ja Atlantis.

"Hyvää naistenpäivää!", virnuilee papparainen kaupungilla ja köpöttää avaamaan minulle ovea. Yritän virnuilla kuin hangonkeksi, vaikka a) ärsyttää koko naistenpäivä b) ärsyttää se virnuileva pappa ja sen ärsyttävä hitaus c) kaikki vain ÄRSYTTÄÄ. Ei kuulosta minulta, paitsi tasan yhtenä päivänä kuukaudessa. Osa lukijoistani ymmärtäisi jo ilman otsikkoakin, että nyt osui Alitsa-tädin kohdalle oikein kunnon naistenpäivä: PMS eli premenstruaalisyndroomahan se siellä. Vaikka eipä tässä oikein ole valittamista: yhtenä päivänä kuukaudessa herään ärsyyntyneenä ja mieleni tekee järjettömästi suklaata. Muulloin olen melko hyväntuulinen (ja suklaanhimokin on suurta muttei sentään järjetöntä). Mutta Netti kertoo minulle, että on olemassa naisia, joilla on ihan kamalia oireita: särkyä, turvotusta, masennusta yms. yms. jopa kaksi viikkoa kuukaudesta. Netti kertoo myös, että PMS-oireilun perimmäistä syytä ei oikein kunnolla tiedetä, mutta paikoin se voi olla verrattavissa jopa huumevieroit...