Tekijän oikeus

Viime aikoina olen kovasti pohtinut mistä tulevatkaan ihmiset, joita yleisesti kutsutaan besserwissereiksi. Näille henkilöille on erityisen yleistä suurin piirtein kaiken mahdollisen tietäminen ja he tietävät miten asiat "oikeasti" pitäisi tehdä. Mutta oletteko panneet merkille toista asiaa näissä henkilöissä? He nimittäin harvoin ovat tekemässä mitään, heidät tavoittaa useimmiten neuvomasta muiden työtä. Mikä estää besserwissereitä toimimasta? Voisiko se olla ylenpalttinen itsekritiikki? Vaiko ehkä mukavuudenhaluinen laiskanpulskeus?

Yksi asia on varma: nämä ihmiset eivät ole kuulleet aktokratiasta (engl. actocracy). Eipä ole moni muukaan, minä opin termin Siipalta. Ilmeisesti termi on nostamassa päätään hakkeripiireissä, joissa arvostetaan esimerkiksi vapaita ohjelmistoja, joissa saa itse muokata lähdekoodia ja aika lähelle tämä liippaa myös DIY(Do It Yourself)-kulttuuria. Eli se, joka tekee, päättää miten (ja mitä) tekee!

Innostuin kovasti ajatuksesta ja haastankin kaikki  mukaan ajatusleikkiin. Ajatelkaa maailma, jossa tekijä on asiantuntija. Ei turhanpäiväistä nillitystä (toisten) huonosti tehdystä työstä, ei enää toisen työn (aiheetonta) arvostelua. Jokainen saa tehdä vapaasti sitä "omaa juttuaan" ja kaikki ovat tyytyväisiä. Kenenkään ei tarvitsisi päteä muiden kustannuksella vaan ihan omalla kustannuksellaan. Kaikki tekevät, kaikki osaavat!

Tekeminen on aliarvostettua, delegointi, palaveeraus, konsultointi ja muut (kauniisti sanottuna) "immateriaaliset" asiat taasen jonkinmoisen epäjumalan asemassa. Puhumattakaan siitä miten onnelliseksi aktiivinen toimijuus ihmisen tekee. Oman käden ja hengen tuotteet ovat hyvin arvokkaita itselle: minä tein tämän ja olen tästä ylpeä! Ei ole väliä näkivätkö muut miten paljon tein, minä tiedän sen itse.

Toimikaa, siis, ja olkaa onnellisia! :)




Kommentit

Riku IT sanoi…
Hyvä analyysi.

Sanoisin, että itsekritiikki on aika vahva arvaus sille, ettei BesserWisser toimi. Joku voisi sanoa, että bw ei uskalla toimia esim. pelosta, että tekisi toiselle kuuluvaa työtä ja ylittäisi toimivaltuutensa, mutta arvostelu on vapaata, siitä ei ainakaan työelämässä tule sanktioita, päinvastoin arvostelu on hyvin tavallista.
Actocracy sopii hyviin jos työ jämähtää siihen, kun odotetaan jotain päättävää (ylempää) tahoa. IT-alalla esim. konfigurointien muutoksen hallinta on tärkeää, mutta muutos ei usein ole lopullista; pahempaa on jäädä miettimään parasta ratkaisua, vaikka itse tunnustan syyllistyväni siihen. Jos uusi tila ei toimi, muutetaan säätöjä uuteen tilaan. Aina mennään siis eteenpäin ja kun historia tunnetaan ja tila on tiedossa, on helpompi korjata mahdollinen aktokraatin vika-askel.
Alitsa sanoi…
Juu, kirjastontätinä ja museoihmisenä korostaisin erityisesti, että aktokratia ei poista velvollisuutta DOKUMENTOIDA!

Jos työelämässä jotain teet, kerro mitä ja miten teit, niin toinen aktokraatti voi koska vain ottaa paikkasi.

Siipan kanssa ajattelemme asiaa ehkä hieman eri mittakaavoissa: minä ajattelen vaikkapa sitä, että jos toinen täyttää tiskikoneen, niin ei siihen konsulttia viereen kaivata. Tai vaikkapa harrastuspiireissä korpeaa tosi rankasti, kun tekee parhaansa ja toinen arvostelee vieressä. Mutta jos toinen tekee siinä vieressä myös parhaansa (ja vieläpä vähän paremmin kuin minä), niin otan mielelläni neuvot vastaan. :)

Siippa antoi tässä siis hienon näkökulman siihen miten aktokratia voisi toimia ihan korporaatioasteella saakka. Olisipa kiinnostavaa olla kärpäsenä katossa Googlella: heillä on ilmeisesti jollakin tapaa vapaata ideoida ja luoda erilaisia prototyyppejä. Ja kah, hehän omistavat puolet Internetseistä!
Hehkuvainen sanoi…
Se joka osaa, tekee. Se joka ei osaa, opettaa. Vai miten se nyt menikään... :D
Alitsa sanoi…
Hehku, niinhän se menee! :D Sellainen on vain viime aikoina alkanut hirmuisesti ärsyttämään. Se on jotenkin niin väärin: ikäänkuin vierestä katsoja pyrkisi neuvomalla viemään osansa mun tekemisteni ansioista.

Haluaisi niin monesti vastata, että "tee ite parempi!"
Omppu sanoi…
"Haluaisi niin monesti vastata, että "tee ite parempi!""

Mikäs estää? :-)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Spefilukuhaaste jatkuu: 5. Suomalainen spefikirja

Kun saapuu yö

Vauvakirjojen aatelia...