maanantai 31. lokakuuta 2011

Kampaaja karkaa Turkuun!

Kävinpä toissaviikolla Ekokampaajalla, nimittäin täällä. Otin energialeikkauksen mikä tarkoittaa intialaista päähierontaa ja hiusten "hieman hippiä" leikkaustapaa. Oli tosi vänkää, kun kampaaja työnsä lopetettuaan tarkasti vielä (liikuttelemalla käsiään pääni ympärillä), että onko leikkaus energeettisesti varmasti oikein. Mutta päänahan ja niskan rasitukset kaikkosivat ja tuli hyvä mieli.

Tänään kuulin, että kampaaja (ja samalla kampaamo) muuttaa Turkuun! Täytyy löytää äkkiä uusi kampaamo, ehkäpä tämä. Tosin usein en haiveniani leikkauta, sillä kasvatan (taas) pitkää tukkaa, kun (taas) menin sen lyhyeksi leikkauttamaan. Mutta ehkä ekokampaamojen opeilla saan pitkät kauniit ja PAKSUT hiukset enkä enää semmoista huonokuntoista hiirenhäntää kuin yleensä.

Kampaaja tenttasi minulta hiustenhoidostani. Pesen hiukseni joka toinen päivä, mutta kerran viikossa olisi kuitenkin hyvä pesuväli. Lisäksi olen kantanut huonoa omaatuntoa hoitoaineettomuudestani, mutta tätä laiskuuttani kampaaja kehui kovasti. Kemialliset värit kuluttavat, mutta hennaa voi surutta laittaa hiuksiin vaikka joka päivä. Viime lauantaina saunassa verhouduin kauttaaltaan hoitosaveen, sillä hiuksien pesuväliä voi sillä lailla kuulemma pidentää. Ja toden totta: hiukset ovat ehkä hieman hiekkaisen oloiset (savi huuhdottiin pois vain vedellä, ei shampoolla), mutta rasvattomat. Tämä johtuu saven mineraaleista, jotka supistavat ihohuokosia ja imevät talia itseensä hiuksia säästäen.

Huomaan, että ekokampaajien ideologia sopii laiskaan kauneudenhoitorutiiniini kuin nenä päähän: en jaksa tehdä paljoa mitään, enkä jaksa maksaa aineksista paljoa mitään. Ja hiukseni ovat ehkä aina olleet samaa mieltä: olen aiemmin (yli)hoitanut ne ohuiksi, kun ne vain olisi pitänyt jättää rauhaan.

5 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

Voi hitsi mie oon kade! Siis siitä että kävit ekokampaajalla. Tahtoo kans! Tosin en halua leikkauttaa tukkaani, mutta joskus minä vielä menen tuonne Oranssiin. Sitten kun on sitä rahaa. Vähän enemmän.

Olen miettinyt paljon tätä tukanpesuasiaa (siitä on jossain vaiheessa tulossa bloggauskin, kun vaan ennättäis). Ois kivampi, jos vois ihan oikeesti pestä tukkansa vähän harvemmin (nyt pesen noin joka toinen päivä). Mutta paskaiseltahan se näyttää jos ei pese. (Ja tästä lisää sitten siinä omassa bloggauksessa joskus.)

Mutta tuo savi! Siitähän minun pitikin jutella. Oiskin muuten ehkä vinkeä keino harventaa niitä shampoopesuja. Tosin eikö se savikin sitten pese, niin että miten se muka sitten vähemmän kuluttaa... no ehkä se vaan imee, kun shampoo liuottaa. Tai jotain. Mutta tämä muistetaan!

:)

Hehkuvainen kirjoitti...

Niin ja kerropas oliko käyttämäsi savi jo valmiiksi käyttökelpoista vai oliko sulla jauhetta jonka sitten sötkötit mössöksi? Jos oli jauhetta niin pistitkö sekaan vaan vettä? (Kohta mää ostan sitä savea, varmana. Tiedän jo mistä sitä saa.)

Alitsa kirjoitti...

Juu, savikäsittely piti hiukseni puhtaan näköisinä peräti 4 päivää! Sen jälkeen päänahka kutisi ja siellä oli rasvaisia savipalleroita...

Se on siis kuuriluonteinen homma se, alkustartti shampoopesujen harventamiselle. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että sain yhden päivän lisää puhdasta tukkaa, se on tämmöiselle rasvaletille oikeasti melko merkittävä saavutus.

Minulla oli Vihreä kosmetiikka-merkkistä punasavea (samalla vähän punerrutti tukkaakin) ja ihan jauhetta sekoitin veteen.

Birgitta kirjoitti...

Höh, kommenttini katosi bittilimboon... Uusi yritys!

Tukka on aina kiinnostava aihe! Minäkin haluaisin pidentää pesuvälin kahdesta päivästä kolmeen, lähinnä säästääkseni aamuisin aikaa. Jos jaksat raportoida savihoidon vaikutuksesta pidemmällä aikavälillä, olisin tosi kiinnostunut kuulemaan! Ehkä uskaltautuisin itsekin kokeilemaan.

Minäkin olen liian laiska käyttämään hoitoainetta - kiva kuulla, että kampaajasi sanoi, että se on ok.

Alitsa kirjoitti...

Savihoito ei kyllä oikein pitkällä tähtäimellä jaksanut vaikuttaa hiusteni rasvoittumiseen, eli joka toinen päivä täällä edelleen pestään. :(

Seuraava yritykseni tulee olemaan shampoo, joka sisältää hoitosavea. Eli pienimuotoisen savihoidon saisi joka pesukerralla.

Minulle on kerran myös tehty Hårologin (mikä titteli!) toimesta hiuspohjan putsaus, jollakin sitrukselta tuoksuneella tökötillä. Hiuspohjakameralla näin aikamoisen eron ennen ja jälkeen: ensin hiukseni uivat steariinissa, kun taasen hoidon jälkeen kaiken ihran alta paljastui jopa tukku uusi hiusten alkuja.

Eli taisteluni hiuspohjan rasvaa vastaan jatkuu edelleen!