keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Scifiä ja taas yksi dekkari

Olen ollut aikamoinen mökkihöperö-Mörkö viime aikoina, joten ei minulla ole mitään sen kummempaa kerrottavaa kuin että olen mietiskellut omaa elämääni ja elämää yleensä. Lisäksi olen syönyt, nukkunut ja käynyt töissä ja LUKENUT. Ihan hurjasti. En viitsi tänne blogiinkaan arvostella kuin vain ne kirjat, jotka edes jonkin verran hetkauttavat, suuri osa jää arvostelematta, kun luen niitä vain paremman puutteessa. Tässä kuitenkin pari teosta, jotka ylittävät arvostelukynnyksen:


Alastair Reynolds: Aurinkojen huone


Reynolds tunnetaan parhaiten Ilmestysten Avaruus-saagastaan, mutta jostain syystä pidän enemmän hänen yksittäisistä teoksistaan. Aurinkojen huoneen tapauksessa en tosin ole ihan varma, mahtaako tämä kirja sijoittua kuitenkin samaan universumiin saagan kanssa, mutta se on joka tapauksessa täysin itsenäinen yksittäinen osansa.


Avaruusympäristöstään huolimatta kyseessä on oikeastaan melko klassinen "Suljetun huoneen" dekkari tyyliä "murhaaja löytyy tästä joukosta, mutta kuka se on?". Tosin hurjan hyvä sellainen. Dekkareista ei oikein voi paljoa sanoa spoilaamatta, joten se siitä.


Toisekseen teoksessa huimaa aikajana, jolla henkilöt liikkuvat. Ihmiskunta on ohittanut kuoleman ongelman ja henkilöhahmot ovat vaivatta eläneet kuusi miljoonaa vuotta. Ajatuskin pyörryttää: mitä ihmettä minä keksisin tekemiseksi niin pitkäksi ajaksi? Tämä huimia tulevaisuudenkuvia maalaileva teos onkin omiaan irrottamaan arjesta ja katsomaan omia ongelmiaan "vähän" (jos muutamista miljoonista vuosista voi niin sanoa...:D) pidemmästä perspektiivistä.


Kouluarvosana 4-10: 9


Camilla Läckberg: Saarnaaja


Suljetun huoneen teema jatkuu uusimmassa ruotsalaisdekkarilöydössäni, mutta aika hitsin paljon tutummassa ympäristössä. Ruotsalaisissa rikosromaaneissa on viehättävintä asioiden samanaikainen tuttuus ja vieraus: henkilöhahmot käyvät suomenlaivalla alkoholiostoksilla ja viettävät juhannusta varsin tutuin (ja kostein) menoin. Toisaalta he tanssivat juhannussalon ympärillä ja miehetkin tykkäävät keskustella jotenkin epäilyttävän paljon.


Näistä aineksista on tämäkin tutunvieras ja hyvin viihdyttävä teos rakennettu. Kuka murhasi? Kenet loppujen lopuksi edes murhattiin? Jännä, hyvin jännä! Luin tosiaan Läckbergiä ensimmäistä kertaa ja luen lisääkin. Ei mikään huipputeos, mutta oiva dekkari.


Kouluarvosana 4-10: 8,5

Ei kommentteja: