Tää täti on nyt myös ROUVA

Sainpa kauniin kunniakirjan Drachenwaldin nykyiseltä kuningasparilta, Liefiltä ja Morriganilta. Ja näin siinä seisoo:


"It shall be known unto all that We Lief and Morrigan rightful king and queen of Drachenwald do honor one Alitsa Ainovainen who has given greatly and unstintingly of her skills and energies in her years of service to our beloved kingdom. Thus we bestow upon her the right to bear those arms she deems most appropriate. Entered into the record this XXIVth day of September AS XIVI with our hand and seal


Lief, rex  Morrigan, regina"

Ja tämähän tarkoittaa sitä, että tästä edespäin nimeni eteen voi liittää kunnianimityksen Rouva (jos keskiaikanimeni olisi esim. englantilainen olisin Lady). Siis vähänkö päheetä! Minut jopa ehkä tunnetaan seurassa!

Minulla on nimittäin omituinen pääongelma (siis niitähän on useita, mutta tässä taas yksi klassinen esimerkki): minä en meinaa millään uskoa, että kukaan muistaisi minut. Kun menen vaikkapa keskiaikatapahtumiin, kiertelen esittäytymässä ihmisille, joihin olen jo joskus aiemmin tutustunut. Ihan vain siksi, että minusta tuntuu, että olen jotenkin "hajuton, väritön ja mauton", se henkilö josta kaikki periaatteessa pitävät, mutta kenelle kukaan ei muista puhua. Minulla ei ole mitään todistusaineistoa tämän oletukseni paikkaansapitävyydestä, minulla on oikeastaan päinvastaisia esimerkkejä ihmisistä, jotka ajattelevat minua jopa silloin kun en ole läsnä.

Ja olen aloittanut ankaran salapoliisintyön. Kukahan minulle mahtoi anoa tätä titteliä? Minulla on omat epäilykseni, vaikkakin useimmat jututtamani "epäillyt" ovat kieltäneet oman osallisuutensa ilostuttamiseeni. :)

Kommentit

Hehkuvainen sanoi…
Edelleen suuret onnittelut, teidän rouvalaivanne (your ladyship)! Tämä mitä mahtiponnekkain kunnianosoitus on mennyt oikeaan osoitteeseen: luulen että maineesi yleisenä nakkikoneena ja aktiivisena jokapaikanhääränä on kiirinyt koko kuningaskuntaan! Sitä paitsi Alitsa ei ole hajuton, väritön ja mauton, vaan erittäin värikäs ja maukas! Ei sentään haiseva... ja on tuo maukaskin vähän epäilyttävä... :P

Minullakin on sellainen ajatus, ettei minua kukaan voi muistaa. Siis kuvittelen useinkin, että vaikka minä muistan ihmiset esim. joka-aamuisesta bussista, niin aattelen ettei se toinen siitä bussista voi millään muistaa minua. Vaikka varmaan muistaa. Aina sama kaamea aamunaama vastassa, kukapa ei muistaisi ja painajaisia näkisi. (!)
Alitsa sanoi…
Heh,oispa scrollissa lukenutkin: "For an excellent sausagemachine!"

Juu, kukaan meistä ei ole mitäänsanomaton, en edes minä. Etkä varsinkaan sinä. Hassuja juttuja sitä ihmisen pää saa aikaiseksi välillä...
Moarre sanoi…
Minäkin muistan Alitsan (ja kaiman siinä samalla) nimenomaan värikkäänä immeisenä. Vieläpä visuaalisella ja positiivisella tavalla sellaisena. ;)
Alitsa sanoi…
Whuhuu, kaimojen kokoontumisajot täällä! :D

Kiitokset nyt kovasti positiivisista mielikuvista! :) Se olisikin ollut kamalaa, jos joku kommentoisi (MINUN blogiini: "Kuka ihme sinä oot ja miksi kirjoitat tänne?".

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Spefilukuhaaste jatkuu: 5. Suomalainen spefikirja

Kun saapuu yö

Vauvakirjojen aatelia...