maanantai 14. marraskuuta 2011

Lukeva mehiläiskuningatar hullussa pakastimessa

Oli rauhallinen viikonloppu ja sen kunniaksi luin neljä kirjaa! Ja tässäpä niistä juttua:

Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Mitä tapahtuu kun Englannin kuningatar eksyy gorgien karattua vahingossa kirjastoautoon? Kuningattaren täytyy tietenkin lainata velvollisuudentuntoisesti kirja, ettei kirjastovirkailija pitäisi kokoelmaansa puutteellisena. Lukuvelvollisuudesta muodostuu hyvin nopeasti hallitsijantyötä haittaava pakkomielle. 


Kirjana ei mikään kummoinen, mutta kuitenkin kiva pikku tarina siitä miten lukeminen muuttaa ihmistä - joskus jopa varsin radikaalilla tavalla.

Kouluarvosana 4-10: 8

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Sinisalon uusin käsittelee sekä yleismaailmaallisia että henkilökohtaisia tragedioita, jotka molemmat koskettavat mehiläistenkasvattaja Orvoa. Mehiläiset alkavat salaperäisesti kadota ja Orvo löytää asialle varsin sinisalomaisen selityksen. Lisäksi raastaa suhde suurtilalliseen naudankasvattaja-isään ja ekoterroristi-poikaan.


Kirja on ihan loistava - ja ihan kamala. Oikeasti, olemme ihan pulassa jos vuoden 2006 salaperäisten mehiläiskuolemien sarja toistuu laajemmassa mittakaavassa. Silloin ei ole ongelmana vain hunajan saannin loppuminen, jota joku sivuhenkilö kirjassa jäi suremaan. Hyvin tärkeä ja herättelevä kirja siitä miten huonosti olemmekaan luontoa kohdelleet!

Kouluarvosana 4-10: 9,5

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman

Surullinen tarina ydinperheestä, jossa on ulkoisesti kaikki hyvin. Isä on hurskas pappi, äiti sopeutuvainen vaimo, tytär kiltti ja kunnollinen suorittaja ja poika...noh, poika on hullu. Mieleltään sairas, joka rikkoo toistuvasti perheen idyllistä kuvaa itsestään. Kirjassa tytär pohtii yhden iltapäivän aikana elämäänsä kahvilassa istuen ja miettien (perhe)historiaa, joka on tähän hetkeen tuonut. Oliko kaikki niin ongelmatonta, kenen olikaan syy ja miksi.


Perheen tarina kosketti, koskapa tulen itse samanlaisesta perhepaletista, johon kuuluvat isä, äiti, tytär ja poika. Vaikka yhteneväisyydet loppuvat siihen, on Hirvonen tunnistanut perheen sisäisestä roolijaosta jotain joka herättää heti tuttuuden tunteen. Noinkin olisi siis voinut näillä perhekorteilla käydä.


Kirja on läpeensä psykologista pohdintaa, joten toiminnan ystäville sitä ei oikein voi suositella. Minä tietysti tykkäsin älyttömästi.

Kouluarvosana 4-10: 9,5

Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa

Helsingin Sanomien kolumnistina toiminut Silfverberg otti kolumninsa uuteen käsittelyyn ja laajensi niiden aiheita tätä esseeteosta varten. Erilaiset kirjailijaa koskettavat asiat kuten luonnonsuojelu, feminismi ja ateismi saavat osansa erittäin ansiokasta pohdintaa. 


Silfverberg on hyvin rohkea kirjoittaja ja tekee älykkäitä ja perusteltuja analyysejä hyvinkin aroista aiheista. Hän on hyvin älykäs nainen - ja sellaisena saa helposti vihamiehiä. Luin nopeasti ja päätäni nyökytellen. Itse en vain koskaan uskaltaisi kirjoittaa yhtä rohkeasti.

Kouluarvosana 4-10: 9

2 kommenttia:

Birgitta kirjoitti...

Kiitos arvosteluista! Etenkin Sinisalon kirjasta oli tosi kiinnostavaa kuulla - osuin Kirjamessuilla kuulemaan kirjailijan haastattelua ja kiinnostuin kovasti kirjasta jo silloin. Kuoleman kohtaamisen ja kuoleman jälkeisen elämän teema kiinnostaa. Pitääpä varata se kirjastosta.

Myös Hirvosen kirjan lukemista olen harkinnut - sen nimi miellyttää minua kovasti.:) Ehkäpä pistän senkin tilaukseen.

Alitsa kirjoitti...

Juu, Sinisalon kirja on huiman hyvä. Ja teemassa on aimoannos tuonpuoleista. Minä aion ehdottomasti lukea lisää hänen teoksiaan, aikaisemmin tuttu oli vain esikoinen, Ennen päivänlaskua ei voi.

Muutenkin tuntuu, että lukeminen on aika tanakasti ottanut minusta vallan. Siihen tahtiin ainakin kirja-arvosteluja tipahtelee tänne nykyään. :D