Nalli napsahti...
...omalle kohdalle. Pomo ilmoitti että häneltä vietiin meikäläisen palkkarahat pois vuoden alusta ja vuoden 2012 aloitan siis työttömien kirjoissa. Jännää miten ihminen kaikesta selviytyy ja jännää miten olenkin tässä kahden päivän aikana käynyt läppi melkomoisen tunteiden vuoristoradan. Hyvin jännää!
Aivan ensiksi (tiistaina) iski shokki. Pomon ilmoitellessa kovasti pahoitellen asiaansa en oikein ollut uskoa asiaa todeksi. En koko päivänä tuntenut oikein mitään ja huolestuin itsestäni: eikö minua ollenkaan hetkauta töitteni loppuminen?!?
Hätäilin turhaan, sillä hätä iski keskiviikkona. Kaikki oli pielessä. Olin vihainen itselleni, että olinkin mennyt valmistumaan alalle, jolle työllistyy kourallinen ihmisiä ja eikä minulla näin ollen ole minkäänlaista pätevyyttä ja uskottavuutta nyky-yhteiskunnassa. Koin olevani läpikotaisin turha ja tarpeeton ihminen, valmista vaikkapa työkyvyttömyyseläkkeelle. Pinna oli lyhyt, itku herkässä. Illan vietin itkien ja itsesäälissä rypien.
Aamulla heräsin uuteen päivään ja tihrustelin ulos ikkunasta itkemisen turvottamien nakkisilmien raoista. Ja toden totta, paistaa se aurinko tähänkin risukasaan! Minulle on tarjottu elintärkeää taukoa: laskeskelin jo alkusyksyllä, että jos joudun työttömäksi, minun kannattaa opiskella viittä vaille roikkuva kanditutkinto pois, siihen menee alle puoli vuotta. Jotenkin alkushokissa se vain unohtui.
Minulla ei ole mitään hätää, minä olen tarpeellisen ammattialan harvinainen edustaja, minua tarvitaan vielä. :)
Aivan ensiksi (tiistaina) iski shokki. Pomon ilmoitellessa kovasti pahoitellen asiaansa en oikein ollut uskoa asiaa todeksi. En koko päivänä tuntenut oikein mitään ja huolestuin itsestäni: eikö minua ollenkaan hetkauta töitteni loppuminen?!?
Hätäilin turhaan, sillä hätä iski keskiviikkona. Kaikki oli pielessä. Olin vihainen itselleni, että olinkin mennyt valmistumaan alalle, jolle työllistyy kourallinen ihmisiä ja eikä minulla näin ollen ole minkäänlaista pätevyyttä ja uskottavuutta nyky-yhteiskunnassa. Koin olevani läpikotaisin turha ja tarpeeton ihminen, valmista vaikkapa työkyvyttömyyseläkkeelle. Pinna oli lyhyt, itku herkässä. Illan vietin itkien ja itsesäälissä rypien.
Aamulla heräsin uuteen päivään ja tihrustelin ulos ikkunasta itkemisen turvottamien nakkisilmien raoista. Ja toden totta, paistaa se aurinko tähänkin risukasaan! Minulle on tarjottu elintärkeää taukoa: laskeskelin jo alkusyksyllä, että jos joudun työttömäksi, minun kannattaa opiskella viittä vaille roikkuva kanditutkinto pois, siihen menee alle puoli vuotta. Jotenkin alkushokissa se vain unohtui.
Minulla ei ole mitään hätää, minä olen tarpeellisen ammattialan harvinainen edustaja, minua tarvitaan vielä. :)
Kommentit
Mutta näin se on: kun jossain ovi sulkeutuu, niin jossain muualla ovi avautuu. Sitä ei vaan aina huomaa sitä avautuvaa ovea, kun se sulkeutuva tulee niin kipeästi nenälle. Mutta sitten kun hetken ehtii tokeentua, niin jopas näkyy muitakin vaihtoehtoja. :)
Toivottavasti saat sitten taas hyvän työn kun sitä tarvitset!
Mutta mahtavaa, että jatkat opintojasi! Nauti täysin rinnoin ansaitsemastasi tauosta äläkä murehdi, kyllä kaikki selviää.
Nyt asia alkaa olla aika lailla käsitelty. Ainoa harmillinen asia ovat nämä viimeiset harvat työpäivät (niitä on tänään jäljellä peräti 9). Vaikea olla töissä, kun tietää että jatkoa ei tule. :/
Mutta elämä kyllä kantaa, sen tiedän myös. Ja tuo on nykyään niin yleistä, että varmaan suurin osa meistä pääsee sen itse kokemaan. Luulen, että asenteesi on eri terve.