torstai 24. marraskuuta 2011

Saanko esitellä, ikäneito Österström!

Viime aikoina ei ole mennyt mitenkään älyttömän lujaa. Väsyttää niin maan perusteellisesti ja työpaikkakin lipsahti alta. Onkin aika tehdä jotain ihan muuta ja aloittaa uuden historiallisen aikakauden harrastus. Lauantain tulen viettämään Suomenlinnassa, Wiaporin joulubaalissa. Soitamme vanhanmusiikinyhtye Muskotin kanssa tanssimusiikkia, tanssiaiset kun ovat ainakin noin periaatteessa kyseessä. Samalla olen tullut puolivahingossa perehtyneeksi 1700-luvun elämään täällä kaukana Suomessa, tarvitsen nimittäin historiallisen persoonan jona esittäytyä muille tanssiaisvieraille.

Eli: 1000-1600-luvuilla minut tunnetaan toki edelleen Alitsa Ainovaisena. 1700-luvulla olen (ikä)neito Österström, Haapaniemen kadettikoulun tallimestarin tytär, joka yrittää epätoivoisesti päästä naimisiin. Olen kuitenkin jo melkein viidenneljättä ikäinen ja aika hitsin epätoivoinen. Lisäksi viidenkolmatta-vuotias pikkusisareni on kovin harmistunut, hän kun ei tanssiaisiin pääse, ennenkuin minä olen turvallisesti avioliiton satamassa. Olen toki melko hyvätaustainen, köyhtyneen aateliston jälkikasvua, mutta vaikka Papá kuinka on asettanut minut nuorten kadettien tielle, he haikailevat suurempia saaliita, kartanonneitejä Joroisista.

Tässä tarinassa on totta toinen puoli. Haapaniemen kadettikoulu sijaitsi sopivana ajankohtana kotipaikkakunnallani Rantasalmella. Olen monena kesänä ollut kotipaikkakuntani kulttuuritoimen palveluksessa, joskus väsännyt museonäyttelyä, joskus pitänyt hautausmaakierroksia (kuten monilla pienillä paikkakunnilla, on Rantasalmenkin kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoisin paikka itsestäänselvästi kirkkomaa). Hautakivissä vilisee sotilas- ja aatelissukuja (mm. muutama sukupolvi Ehrnrootheja). Totta on myös se, että naapurikunta Joroinen hyötyi kadettikoulusta Rantasalmea enemmän, sillä ylempi upseeristo rakensi kotinsa sinne, mm. Järvikylän kartanon, jonka moni tuntee nykyään ihan muista yhteyksistä. Ei olisikaan ollut mitään järkeä rakentaa isoa kartanoa ihan rajan pintaan, venäläiset kun hyökkäsivät asemistaan Savonlinnasta Ruotsi-Suomen puolelle säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tarinan toinen puoli onkin sitten täysin fiktiivinen. Österström on paitsi käännös nimestäni, myös mainio raittiustesti. En voisi kuvitella voivani juoda kovinkaan paljoa ilman että kyseisen nimen lausumistapa muuttuisi. Ei enää siis boolia ikäneidolle siinä vaiheessa kun ei oma nimi enää luonnistu. :D

Minulla on myös hieno kelta-punainen asukokonaisuus, jota takuuvarmasti esittelen täällä(kin) mahdollisimman pian. Mukavaa kuitenkin, että juuri tähän hetkeen on tarjolla jotakin muuta, kuin viimeisten työpäivien (4 kappaletta) viimeisten työtuntien laskemista.

2 kommenttia:

Birgitta kirjoitti...

Min Kära vän fröken Österström,
Jag hoppas Ni hade det skönt här i Helsingfors! Mitt hjärta glädjer öfver att vi kommer att träffas mycket snart. Jag väntar att få höra allt om julbalen!

Hälsningar från Din vän,
Fru Lillebjörk

Alitsa kirjoitti...

Det var mycket skönt i Helsinfors. Tyvärr, jag hittade ingen man där. Men det betyder bar en sak: jag är säkert igen i Helsinfors för den 6.12. ball.

fröken Österström