Houkutukset saapuivat

Tavaralaskuri (tullut/mennyt): 5/112

Jokakeväinen vitsaus, kirja-ja siemenluettelot.

Nyt ne ovat taas täällä. Pahimmat itsekurini koettelijat, Akateemisen alelista ja parinkin eri tahon siemenluettelot. Ja kun kaikki alkoi niin hyvin, kuten tavaralaskurista voi lukea! Mihin vuodenaikaan tahansa minä olen järkyttävän kiinnostunut kirjoista: ostan itselleni niin faktaa kuin fiktiota ehkäpä sillä periaatteella että kun ne ovat hyllyssäni niiden sisältämä informaatio jotenkin salaperäisesti siirtyy aivoihini vaikkapa nukkuessani. Kaikkien kirjojeni lukemiseen aikani ei millään riitä. Lisäksi huomaan, etten edes halua lukea niitä kaikkia, minä vain koen että minun "kuuluu" omistaa ne. Miksi ihmeessä? En ole kirjojen keräilijä, niillä on minulle pääasiassa vain välineellistä arvoa. Toisaalta selkeästi kiinnyn kirjoihini, joista pidän: hyvät romaanit kestävät käsissäni useammankin lukukokemukset. Toiset taas eivät: vaikkapa dekkarin uudelleen lukemisessa ei oikein ole järkeä, ne ovat luonteeltaan kertaelämyksiä, kun arvoitus on ratkennut, se on ratkennut. Dekkareitakin minulla kuitenkin on hyllyssäni.

Entäs siemenet sitten? Aina joulun seutuun alkaa sormenpäissä kauhea syyhy, joka helmikuun lopulla on aivan pitelemätöntä maniaa: on kerta kaikkiaan saatava istuttaa jotain. Olen hulluna eksoottisiin kasveihin ja ajatus oman ruokansa kasvattamisesta on myös kiehtova. Mutta parvekkeellako minä kasvattaisin? Entäpä kaikki lukuisat huonekasvini, jotka jo tällä hetkellä taistelevat elintilasta? Mutta tälle istutusinnolle ei voi mitään, ihan kohta on pakko saada jotain kasvamaan.

Ja nämä luettelot eivät auta. Vaikka välttäisin kirjakuvaston houkutukset (mikä on onneksi epäilyttävän helppoa tänä vuonna), minun on lisäksi aleaikaan vältettävä Akateemista Kirjakauppaa (no okei, minun on AINA vältettävä Akateemista). Ja vaikka en katsoisi siemenluetteloita, minun on joka kevät saatava kasvattaa jotain.

Mikä neuvoksi? Ensinnäkin aion piakkoin käydä kirjani läpi ja surutta laitan kiertoon kaiken mikä on seisonut hyllyssä lukematta liian pitkään. Hyvin todennäköisesti löydän kirjoja, joista todella ilahdun, ne vain olivat hukkuneena kaiken turhuuden alle. Nämä löytöni sitten järjestän hyllyssäni uudelleen. Ja kirjojeni joukossa on myös vino pino mielenkiintoisia puutarhakirjoja (joista varmaan kirjoitan kevään mittaan), mikä on omiaan hieman helpottamaan vihertävää peukaloa. Ja siemenet sitten? Joka kevät olen tilannut siemeniä enemmän kuin mahtuu kerralla kasvattamaan. Minun tarvitsee vain kaivaa vanhat siemenet esiin ja kylvää niitä. Lisäksi miltei jokainen hedelmä sisältää mielenkiintoista kasvatettavaa. Tällä hetkellä saatavilla on mm. taatelin, papaijan ja sitruunan siemeniä.

Nyt nämä luettelot menevät keräyspaperiin. Minä en tarvitse niistä mitään, koska kaikki mitä minä tarvitsen on jo minulla kotona. En vain ole löytänyt kaikkea vielä. :)