Uskon asia
Tavaralaskuri (tullut/mennyt): 15/116
Tamperelaiset varmasti tietävät tyypin, joka jakelee flaijereita ainakin Keskustorin ja rautatieaseman liepeillä. Kesät talvet melkein aina päällään pilkkihaalari, jonka selässä lukee: "Valitse Jeesus - hän rakastaa sinua". Tavallaan aika ihailtavaa panna itsensä sillä lailla likoon. Ja tavallaan ei.
Kun minulla on nyt tämä tavaraprojektini eräs toinen ryhmittymä on tehnyt minuun suuremman vaikutuksen kuin mitä tämä tyyppi koskaan voisi. Ne ovat ne kaksi heppua, jotka hakivat runkopatjasänkyni hyväntekeväisyyteen. Se on se nainen, joka vastasi puhelimeen ja organisoi koko noudon. Minulla ei ollut mitään käyttöä näille patjoille, enkä osannut nähdä että kenelläkään muulla olisi. Nämä ihmiset olivat eri mieltä, kiittivät lahjoituksesta. Nyt on tavaroita poistunut vain kaksi, mutta ne ovat sitäkin suurempia. Ja mieli hyvä.
Tämä poppoo oli tietenkin Pelastusarmeija. Uskonnoista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta on pakko sanoa, että heidän "Soppaa, Saippuaa ja Sielunhoitoa" -lähestymistapansa on humaani. Että ei lyödä Raamatulla päähän ennenkuin on saatu sitä ruokaa, saatu peseytyä, ehkä jopa paikka johon kallistaa päänsä yöllä. Että ollaan niiden heikompien puolella. Ehkä sitten sen jälkeen voidaan ajatella sitä Jeesuksen valitsemista, ehkä ei.
Tämmöisiä ajatuksia minulla tästä. Ja tähän päättyy myös blokahdukseni uskonnollis-filosofis-poliittinen osuus ja alkaa artikkelini sisustusosio. Katsokaapas mikä ero tulikaan ennen ja jälkeen niiden Pelastusarmeijan heppujen käyntiä allaolevista kuvista:
Nythän on niin, että meillä on Siipan kanssa tilaa. Minulla on tällä hetkellä oma huone, joka on ollut erilaisten kamojen varastona. Eipä ole enää pitkään. Täten julistan tämän huoneen Alitsan Kamariksi ja sen tarkoituksena on talon emännän valitsemien vieraiden viihdytys ja rouvan omien askareiden (kuten vaikkapa gradu, huonekasvien hoito ja pasuunansoitto) oma paikka. Ihanaa! Ja näettekö tuon telkkarin tuossa nurkassa? Se on meillä kotiteatterin takia tarpeeton, mutta siinä on DVD-soitin (joka on tarpeeton blu ray-soittimen takia). Ja käyttötarkoitus tarpeettomalle on löytynyt! Rouvavieraita viihdytettäessä siitä tulee nonstoppina Jane Austenia. Tai muuta pukudraamaa. Nih! Se on minun telkkari, minun!
Tervetuloa siis Alitsan Kamariin, löytöretki tavaroiden maailmassa jatkuu erityisesti sen uumenissa!
Tamperelaiset varmasti tietävät tyypin, joka jakelee flaijereita ainakin Keskustorin ja rautatieaseman liepeillä. Kesät talvet melkein aina päällään pilkkihaalari, jonka selässä lukee: "Valitse Jeesus - hän rakastaa sinua". Tavallaan aika ihailtavaa panna itsensä sillä lailla likoon. Ja tavallaan ei.
Kun minulla on nyt tämä tavaraprojektini eräs toinen ryhmittymä on tehnyt minuun suuremman vaikutuksen kuin mitä tämä tyyppi koskaan voisi. Ne ovat ne kaksi heppua, jotka hakivat runkopatjasänkyni hyväntekeväisyyteen. Se on se nainen, joka vastasi puhelimeen ja organisoi koko noudon. Minulla ei ollut mitään käyttöä näille patjoille, enkä osannut nähdä että kenelläkään muulla olisi. Nämä ihmiset olivat eri mieltä, kiittivät lahjoituksesta. Nyt on tavaroita poistunut vain kaksi, mutta ne ovat sitäkin suurempia. Ja mieli hyvä.
Tämä poppoo oli tietenkin Pelastusarmeija. Uskonnoista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta on pakko sanoa, että heidän "Soppaa, Saippuaa ja Sielunhoitoa" -lähestymistapansa on humaani. Että ei lyödä Raamatulla päähän ennenkuin on saatu sitä ruokaa, saatu peseytyä, ehkä jopa paikka johon kallistaa päänsä yöllä. Että ollaan niiden heikompien puolella. Ehkä sitten sen jälkeen voidaan ajatella sitä Jeesuksen valitsemista, ehkä ei.
Tämmöisiä ajatuksia minulla tästä. Ja tähän päättyy myös blokahdukseni uskonnollis-filosofis-poliittinen osuus ja alkaa artikkelini sisustusosio. Katsokaapas mikä ero tulikaan ennen ja jälkeen niiden Pelastusarmeijan heppujen käyntiä allaolevista kuvista:
 | ||
| Huoneeni runkopatjojen varastona. |
 | |
| Huoneeni uusi mukava sohva. |
Nythän on niin, että meillä on Siipan kanssa tilaa. Minulla on tällä hetkellä oma huone, joka on ollut erilaisten kamojen varastona. Eipä ole enää pitkään. Täten julistan tämän huoneen Alitsan Kamariksi ja sen tarkoituksena on talon emännän valitsemien vieraiden viihdytys ja rouvan omien askareiden (kuten vaikkapa gradu, huonekasvien hoito ja pasuunansoitto) oma paikka. Ihanaa! Ja näettekö tuon telkkarin tuossa nurkassa? Se on meillä kotiteatterin takia tarpeeton, mutta siinä on DVD-soitin (joka on tarpeeton blu ray-soittimen takia). Ja käyttötarkoitus tarpeettomalle on löytynyt! Rouvavieraita viihdytettäessä siitä tulee nonstoppina Jane Austenia. Tai muuta pukudraamaa. Nih! Se on minun telkkari, minun!
Tervetuloa siis Alitsan Kamariin, löytöretki tavaroiden maailmassa jatkuu erityisesti sen uumenissa!
Kommentit